Takaisin luontoon

”Are you sitting or standing in the toilet?” ooo pisteilla ni siis ihan istun? Tuntuu vahan vaikealta palauttaa puolentunnin taistelun tietokoneiden kanssa itseni takaisin siihen mielen harmoniaan joka on vallinnut viimeiset paivat.

muutin Begoroon, Lahto oli vaikea, tyttoja tulee ikava mutta matkalla lahdon haikeus halvenee ja sita vaan on. Sitten saapuu perille, orpokotiin, katselee lentelevia perhosia ja istuu alas portaille. Syodaan siina ensimmainen lounas paikanpaalla, joka on papuja oljyssa. Se on tullut jo aika tutuksi herkuksi. Tosin otettiin oljy pois meidan suoisra koska tuntuu etta muuten naama ja kaikki halkeaa.

Orpokoti, meilla on 16 lasta, 3-14vuotiaita kai suurinpiirtein. Tyttoja ja poikia, tosin poikia enemman. Meilla on kaksi taloa, koulu ja koti. tai jotain. Jaan huoneen Agnesin kanssa ruotsalainen tytto joka tykkaa hevosista. Ja meilla on ollut oikein riemukasta aikaa.

Ja Meidan ja orpejen kanssa asuu 4 opettajaa haarukalla 19-21v. ja Opettajakaksoistyttojen pikkusisko 18v. Joten ollaan aika epamoniikapolvellisia. kuitensin. Paivisin kay Madam Erica kokkaamassa meille, aamulla tosin tehdaan ruoka itse. Maissipuuroo namnamnam. Ja paivalla papusoppaa ja illalla on ollut plantaineja ja papusoppaa koska riisi on loppunuuuut. Ja myos cassavaa, opein etta se on vihannes ja se on aika siistia. meilla kasvaa niita. Parimetria korkeat ne ulokkeet vihreaosa mika vaan heitetaan pois tteee amm ass. jee.

Paivat ollaan puuhasteltu koululla, ekana paivana piti ottaa huoli nursarysta kun Mary, toinen siskoksista on ollut vesirokossa. Se oli jannaa puuhaa kun ei ne mitaan ymmarra mutta on kuitenkin kivoja ja suloisia ja huutaa ja itkee la jyo toisiaan jos et keksi fiksua ohjelmaa eli improvisoit jotain ikiihania lauluja ”Everybody hands up, everybody hand down” Tai muuta yhta tasokasta.

Meilla ei tosiaankaan ole enaan sahkoja, tai enaan, mun elamassa ei ole niita enaan, ei minkaanlaista valoa siis oi. Kun ei ole ollut viela varaa systemoida sita sinne. Tosin itse vaan nautin siita kun kaikki on niin yli luonnonlahella etta jotenkin ei voi melkein enemmpaa olla. SE on jotenkin tosi puhdistavaa, kaikessa muussa paitsi fyysisessa muodossa.
vesi kannetaan jonkinsorttisesta kaivosta, se on yleensa isompien poikien hommaa, ja kylvetaan sitten jonkinlaisin amparein.

Oikeestaan tuntuu kuin asuisi jossain kesamokki kommuunissa, aina kun kavelee puuceeceen tulee myos sellanen fiilis etta oh kesa, oh aurinko, kun sinne vie sellanen polku jota ymparoi erilainen vehrea kasvillisuus ja liskot ja kanat hyppelee ympariinsa. Ja sisalla vessassa karpaset porraa ja voi kuvitella hetken olevansa suomessa, vaikka onkin sellanen olo ettei silla ole mitaan valia missa on koska taa on tama maailma ja muualla on ulkomaailma mutta se ei ylta tanne jotenkin millaan tavalla. Se on fiilis ollut paitsi ei ole nyt joka vahan surettaa kun piti taistella niin kovin taman systeemin kanssa jee. vaihdoin mm. 4 kertaa konetta.

Kylaa ymparoi vuoret ja on kiva seurata auringon kulkua meidan ympari. Aamulla heraa joskus 6 koska silloin se nousee, kaikkialla on rauhallista ja niin kirkasta, puuro ei kiehu viela mikahan sen nimi on joku metallinuotiopaikka -siirrettava. Ja ihmiset herailee kukot kiekuu. Ja illalla vastaavasti joka kerta tuntuu etta viimestaan 7 tekee mieli menna nukkumaan eika vaan enaa pysy hereilla melkeen ja ehka 8 ollaan menty alustavasti nukuun sitten Agnesin kanssa. Se tuntuu kaikkein luontevammilta koska ei oo oikeastaan mitaan syyta enaan olla hereilla tai silla ei ole valia.

Tosin illat on kylla muuten heinoa aikaa, aurinko laskee siina 6 maissa kun ollaan syomassa, istutaan jossain kohtaa pihalla kaikki yhdessa, sitten tulee pimeaa ja tahdet alkaa loistaa taivaalla ne on kirkkaita. Nahtiin tahdenlento. Sitten tytot alkaa laulaa, opettajatytot siis. ihan jotain ja mitavaan ja tanssia ja rilakoida Kaikki alkaa puuhata iltapesuja ja kaikki on jotenkin rauhallista ja taskulamppujen valot vilkkuu jokapuolella. Valissa varjot on pelottavia jannittavia ja kokoajan naat vain palasia sielta ja taalta. Tekee mieli vaan olla ja istua. Jos joku puhuu muutakuin twita sitten rupatella. Mita ikina se on kivaa kunnes alkaa kylla vasyttaa pian. Tosin tiistaina oli kylla hillittomat djembalot jo illalla portailla istuessa kun tytot alkoi laulaa ja sitten rummuttaa tyhjia metallitomaattipurkkeja jotka oli aika yllattavan oivia rumpuja, tamssia ja vaan pitaa hauskaa. Agnes sanoi etta ne ei ole mitaan yhta sekopaista neene tehnyt mutta se oli ihan hilliyyoman iloista, Teknoversio afrikkalaisella aksentilla ”Ratiriti ralla, tuli talvi hallasta” Oli ihan herkka. Menin kuitenkin nukkumaan tai rupattelemaan illasta lisaa viela Agnesin kanssa mutta oli suuri ilo kaikesta ja kokomaailmasta.

Tai todella maailmasta missa itse elaa. En kylla kuule uutisia, en voi ladata puhelinta joten en enaan jaksa hyodyntaa mahdollista nettiyhteytta, enka mitaan muutakaan. Meilla on kynttila ja meilla on moskiittoverkot. Meilla on totaalisesti kaikki mita tarvitsee, epatyhjat paivat, mutta ei oikeastaan mitaan materiaa mita voisi menettaa, niinkun nama tietokoneet jotka todellakin jotenkin melkeen satutti kun yrittaa istua ja tehda jotain, jattaa ehka epaviralliset hyvastit talle maailmaa koska tuntuu kivemmalta vain olla ja puuhata. auttaa keittiossa pyoria koululla opettaa lapsille simppelia piirrustamista, hyppia hyppynaruilla tai vaan hajoilla kaikelle. Se on ehka parasta ja jatkuvinta. Koska edenneen paahan mahtuu vaan yksi suuri lappa koska kaikki tapahtuu niin kasittamattomasti.

Tai siita esimerkkina vaikka se etta sitten tiistaiyona joskus 2 maissa herattiin hulluun taputukseen ja lauluun huuteluun. Ja mietitaan mita on meneillaan, kuulin myos lotinaa, ehka joku pesee jotakuta. hmmm. ehka? Sitten aanet lisaantyi ja pikemmiten kaikki orvot ja opettajat oli taputtamassa meidan huoneen ulkopuolisella kaytavalla ja rukoilemassa, valissa lauluja ja valissa vaan rukoilemista, nukkuminen oli totaalisesti mahdotonta se vaan valisti kokotajunnan. Ja myos aika pelottavaa jossainmaarin. Spekuloitiin tilanne lapi Agnesin kanssa kunnes uslallettiin kurkata oven raosta ja ne tosiaan oli ihan siina korvan juuressa ja se oli aika spooky naky kun muutamien taskulamppujen valoissa ne heiluu totaalisesti kaikki huutaa tai horisee jotain ihan omia tarinoitaan kielella jonka sisaan et paase sukeltamaan, ne vaan sekoaa heiluu joku istuu lattialla ja sitten taas. Kaikki taputtaa. Meilla oli hullu vessahata ja seistiin vessapaperit valmiina kadessa oven takana muttei uskallettu ohittaa tai rikkoa sita hetkea koska se olisi ollut jotenkin liian outoa. Odotettiin vaan ja naurettiin ehka se kokoaika pidatellen pissiii. Kunnes ne lopetti joskus lahemmas kolmelta. Hiippailtiin pimean pihan lapi kouluntaakse puskapissille, koska on soveliasta olla kayttamatta vessoja pimeaanaikaan jos taytyy vain pissia koska kukaan ei halua tyhjentaa niita niin usein ja ne tayttyy liian nopeasti muuten. ei kai siina, jotenkin taas niin elamanlaheinen kompromissi. Sen jalkeen oli vaikea tosin saada enaan unta koska ei oikein tiennyt yhtaan mista tama kohtaus ja hetki heihin kumpusi, herattaa lapset ja rukoilla keskella yota hillittomalla aanella ja meiningilla. Keskusteltiin aika paljon uskonnoista ja sen vaikutuksista ihmisiin ja siihen maailmaan miten kukakin sen nakee ja oli ihan janskaa.

Kuuitenkin nukuttiin sitten taas ja keskiviikkona aamulla rupesin pyykkaamaan vaatteita joka oli myos yllattavan rentoa kun oli seuraa, koska edelleen Mary karsi vesirokkoaan. Kyselin vahan myos etta mita oli tuo viimeoinen ja aikooko ne tehda sen uudelleen, koska kuulin ettei koskaan ennen muutamienkuukausien sisalla olleet mitaan vastaavaa tehneet. Joo toki, ei ehka joka yo mutta se on hyva ja kun paivasaikaan ei ehdi rukoilla. oooukeei. entas taputus. No se on kun jotkut lapset nukahtaa niin ne heraa sitten taputteluun. NO AIJAA en ihan arvannutkaan. Tosi ntehtiin ehka kompromissi (vitsinkivasana) Ettei seuraavallakerralla pakosti meian huoneen toisella puolella ja jannittaa ehka tanayona josko ne toistaa ton jutun taasen. Koskaan tieda.

Mutta eilinen oli kuitenkin tosissaan kiva, aamupaiva siis pyykkausta sitten koululla ja keittiossa pyorimista ja helppaamista joka on helpompaa kuin toisessa koululssa koska kaikki muutkin on vahan ja enemman hukassa. ehka. Ja rennompi meno muutenkin, mikaan ei tapahdu minuutilleen, ei ole aikaa kun koulu loppuu tai on valitunnite, ei ole aikaa milloin syodaan tai milloin herataan tai mennaan nukkumaan.. tai milloin rukoillaan! Kaikki vaan tehdaan silloin kun silta tuntuu ja nyt, ja kaikki tehdaan auringon mukaan ja annetaan sen ohjata elamaa ja kehoa. Hikikin tuntuu muuten jotenkin enemman puhdistavalta elementilta tallahetkella kuin likaavalta, se ei haise ja silla saa hierottua kasivarsilta kaiken mullan sun muun poiss. Jonka tein nytkin itseasiassa. Nams.

Ja eilisilta tosiaan oli veila hullunpi kun edellinen, nyt meilla oli Lydian, 18 vuotias kamppatoveri joka tyoskentelee pankissa paivat, puhelin josta kuunneltiin kaikkee afrikanmusiikkihitteja (you make me SIMPPPEEEL) Jotka on oikeesti aika hyvia ja soi kokoajan ja kaikkialla jeeh. Sit tanssittiin, tanssein itsekkin jokaisella on erilainen hassutyyli ja taskulamppuspotit kiersi kehaa kokoajan, sitten kaikki lapsetkin joini mukaan ja naytti mahtavalta, vanhimmalla pojalla oli jostain joku ruutipyssy milla valaisi ilmaa ja kun jostain taiottiin pari tahtisadetikkua meininki repesi ihan totaalisesti kasista. Edelleen valaistus oli, vain varjot. Ne naytti pimeammilta pimeata vasten ja mina hohkaan valkoisene ihoneni kuin mikakin. Tahdet vaan on paljon kirkkaampia ja nahtiin toinen tahdenlento, ja se oli tahdenlento ei mikaan muu vempain. Jotenkin niin tunnelmallinen. Kaikki oli yhdessa ja sitten myos laulettiin yhdessa ”One love, one life, lets get together.. .(mites se nyt meneekaan apua) Be alrighttt!”
madam Ericakin kavi tanssimassa kun oli lahdossa kotiin lounaan jalkeen ja kaikki vaan elaa yhdessa ja voi reimu. Mutta ne tahtisadetikut tuntui todella hajoittavan lasten tajunnan, jotkut pelkasi ihan totaalisesti kun joku heiluin ja teki temppuja niiden kanssa toiset vaan kiehtoutui liikaa. Mutta kaikilla oli mukavaa.

Elamassa on nyt niin monta nautittavaa elementtia etta meinaa valissa haljeta. Lahinna ehka se luonnollisuus ihan kaikessa ja jokakulmantakana, sita vaan ei voi olla tuntematta eika sita ehka edes voi kovin hyvin selittaa mita se on. Se on jotain millon lakkaa kaipaamasta suklaata, turkinpippuria, pizzaa, vihanneksia punaviinikarviaismarjamehua ja kaikkea muuta. Ja silloin ei osaa ajatella enaan missa muualla haluaisi olla. Mihin haluaisi matkustaa ja missa muualla haluan olla osa elamaa. Kosa mita matkustamisella ehka takaa hakeekaan on se etta nakee elamaa luonnollisimmillaan, koska se on ehka vaikeaa suomessa tai siella missa sita asustaakaan normaaliolossa. Missa illallinen ei tule naapurilta ja paivallinen serkun farmilta. Vaan kaikki tulee jostain kauempaa jonne ei voi nahda, kaikki on kulmantakana ja maailma on niin suuri. Tosin muutos ja liikkuvuus on mukavaa ihanaa ja nautittavaa, tama on vaan tallahetkella jotain niin uutta ja vallitsevaa.

Varmaan otetaan lisaa selvaa jutuista ja pistetaan oma puutarha pystyyn. Ja roskista sen verran etta niitakaan ei oikeastaan edes ole koska mitaan sellaista ei kuluteta tai kayteta mista niita tulisi, ainoastaan meidan kayttamat vesipussit mutta taalla onkin jonkinlainen kierratysmeininki muovien kanssa joka oli reimuisa yllatys joten en ehka jaksa omaa aivomielta niihin liiaksi nyt tuhlaata.

Oikeesti elama on kivaa ja kaunista! Kun ei tarvi huolehtia mistaan turhasta! Nain lyhyesti jalleen ehka mutta kun on vaikea arvoioda tekeeko enaan pian mieli palata jalleen ja niin usein vaan muistuttamaan itselle mika se maailma on missa ehka elaa, kun ei eila siina nyt ja kuitenkin sekin aika on viela ja koittaa kun nyt voi vaan nauttia siita etta saa sulkea silmat ja korvat ja keskittya elamaan siella missa on, niiden ihmisten kanssa jotka ymmartoo ja nauraa taas viimeiset 2 tuntia jatkuvaa hihitysta maailman iloisimpia vitseja Agnesin kanssa ennen nukahdamista, koska ilon pulppuamista ei voi lopettaa!

Vaikenen niin saan sulkea taman masiinan joka tuntuu kovin elottomalta. hmmm???

PS. Tuntuu aika randomilta.

Advertisement

viimeinen viikko ameriikassa

joo eli nyt vihdoin sain sen päätöksen ja asiat hoidettua ministeriössä ja kaikkea blaa, joten sunnuntaina suuntaan nokkanni kohti Begoroa, itäiselle öö alueelle. Jeej ee ihan jännää. Ja kivaa ja kaikkee.

Mutta sitä ennen on ollut kaikkea jännää myös täällä. jotenkin on realisoitunut tää aika mitä on viettänyt ja miten kauheesti kaikkea kivaa on ollut ja mielenkiintoista ja monenlaisia kokemuksia mitä ei olis mitenkään muuten voinut itselleen saada, niinkun kyllä se menee ehkä aina missä sitä sitten itse meneekään. Heh elämän ainutlaatuisuus tms en tiie.

viikko on ollut pitemmänpäälle aika tavallinen kai, kierrelty kaarreltu seuruja Jensin kanssa joskus koulunjälkeen koska joka kulman takana voi odottaa suurempia ylläreitä ja niin niitä siellä aika usein onkin. Koululla oon pyörinyt edelleen päiväkodin puolella eli 2 veiden lapsosten jotka hellyyttää ja hymyilyttää pissii mun syliin ja nukahtaa. Eilen annettiin niille myös Polion vastainen lääkitys joka ei ollut kyllä rokote niinkuin siellä. Se oli erinäisinä kapseleina ja nappeina mitä niille syötettiin, itse olin mukin kanssa antamassa niille vettä kun oi vaikea niellä ja vaan halaamassa ja lohduttamassa kun itketti ja pelotti kovin. Sillä oli jotain tekemistä Rotaryn kanssa niillä työntekijöillä jotka tuli sitä antamaan. Merkkaaminen hoidettiin mustalla tussilla vasemmanpikkurillin kynteen, nii tietää kuka on saanut lääkkeensä.

Niin mitäs muuta, viimeviikonloppu oli myöskin oiva. Mentiin lauantai aamuna Jensin kanssa Kumasiin ihan vain shoppailemaan marketille, KEJETJAA. Joka on siis koko Länsi-Afrikan suurin marketti. astuttiin sisään Palstalta jossa myytiin rannekelloja, ahtaita käytäviä kuljimme ja kerroimme että afrikan aika on niin kummaisa ettei täällä kelloa niin kaipaa. (ja onhan mulla se munn vedettävä rannekello mukana jesh) Sen jälkeen taidettiin löytää itsemme hiuslisäkeiden ja naisten alusvaatteiden keskeltä, silitysrautojen, heledmärivin ohitus, ja sitten ne KANKAAT. Joiden maailmaan oli pelottavan helppo hukuttautua. Värejä kuvioita metkuja ja muita. Hintana oli PYÖRISTETTYNÄ eli kummatkin yksiköt muutettuna 1€/m^2 koska en nyt muista mikä se äffällä aikava sana olis.?? jota täällä käytetään. Ostin kolmet kankaat, Yhden oranssikeltaisen missä on linnunkuvia, Tai jossa lentävälintu syö luuta ja kala syö kuollutta lintua. Heh. Ja sitten toinen oli kirkkaan vihree jossa oli myös erilaisia kaloja, mulla oli niin hirveen nahkee päivä jotenkin kaikki oli tosi kalavaa. Vaikka sitten meidän lauantaisuperlounaalla olikin sekä Kanaa että limsaa ja muistaakseni jopa myös kasviksia kyllä muistan oikein! HUH. Kolmas kangas oli keltainen jossa oli jänniä palloja suuria sellaisia. nyt täytyy vain aloittaa sitten mekkoleiden tai muiden juttujen teettely, tai ehkä jopa tekeminen kun meillä on tulevassa orpokodissa käsihyrryompelukonekin, jos oikein ymmärsin ettei se ollut lainatavaraa.

Kuitenkin sitten tultiin vielä Effiduaseen lauantaina ja oli siis superhautajaispäivä täällä. 18-21 hautajaiset keskustan alueella, ja kylä ei siis ole mikään suuri, käveltiin vain eteenpäin ja tuolla ja tuolal ja tuolla näkyy punakattoisia telttoja jossa ihmiset situu riveissään muovituoleilla. Kaikki oikeastaan oli pukeutunut punaiseen ja mustaan, hautajaisväreihin kutenmyös me koska ”Respect.” Jota kyllä yleensä jaetaan aina vain kun tervehtii rastakulttuuriin sukeltautuneita ihmisiä. ts. Rastafareja tms.nyrkki nyrkkiävasten ja kaksi lyöntiä vähänkuin sydämmen lyöntiä sydämmelle. (kaksi ämmää joo) ja sitten jotain ”you know, one love, one life” settii. JOOOO.

Oli mielenkiintoinen päivä koska se oli yksi suuri hautajaainen koko kaupunki, totaaliväsymys koska marketti jonne kyllä eksyttiin ihan totaalisesti, käveltiin ihan väärään suuntaan kun yritettiin pois, koko on kuulema noin 10 jalkapallokentällistä niitä todella ohuita pikkukojusia. Päivä i siihen kuitenkaan loppunut, käytiin VC 10- spotissa koska ne soittaa aina hyvää musiikkiakun kävelen ohi ja ostin kokakolan ja sain puhelun, kutsun Nibihiriin grillikutsuille. Ja siispä sinne lähdin siltä istumalta oikeastaan. Tosin menin vähän mutkien kautta ja niitä tarinoita en jaksa edes kertoa mutta meillä oli niin kovin mukavbaa. 9 vapaaehtoista (VAIN 4 saksalaista, 2 italiaa, suomi, irlanti ja kanada) istuskeltiin pihalla, tulin aika myöhään mutta nuotiolla jonka sadesammutti ennen alloitusta grillatut herkut maistui silti. kiitos vain. Ja varsinkin plantainit NUTELLALLA jota yön pimeinä tunteina herkuteltiin. Valaistus oli yksi kynttilä ja mulla on nyt varmaan 20 hyttysenpuremaa nilkassa. nukuin päälaelleen käännetyllä nojatuolilla ts. selkänoja ja joku sohvatyyny. Oli hienot viritykset. tuntui hetken kun olisi paennut Afrikasta konsanaan, kaikki oli niin tuttua menneestä elämästä kai. Mutta se oli vasta alkua.

Sunnuntaina nimittäin jatkettiin kohti kumasia ja siellä oli joku tärppihotelli jonne ne olivat suunnitelleen uimaanmenemistä. Itsekin hyppäydyin sitten sekaan tosin en edennytkään kuin salaaoomatahtoisesti altaaseen, koska ei siis ollut uimapukua kuitenkaan sattunut mukaan. Syötiin ensin hyvää ruokaa edelleen oih ja sitten oli vaan aurinko aromit ja allas. tai jotakain vastaavaa. Tuntui kun olisi ollut jollain paratiisihotellilomalle karanut pois alkeesta ja muusta. Mutta sekin oli kivaa, kerran kolmessa kuussa ehkä about. koska tykkään kuiteskin tästä tyylistä mikä täälläkin on vallitseva.

Kuitenkin unohdun (tuntuu että kauas) menneeseen. Tänään kuitenkin oli viimeinen koulupäivä American koulussa ja oli haikeaa, keskiviikkona jo jouduin hyvästelemään Jensin ja se oli aika outoa koska se on kuitenkin ollut täällä ehkä se ensimmäinen paraskaveri tms. kun se lähti Accraan retkelle. Todella kummallisiia aikoja. Tänään kuitenkin kiertelin luokasta ttoiseen kertomassa vielä opettajille että nyt on sitten viimeinen päivä ja sunnuntaina kohtaan kohti kaakkooo. Oli aika haikeaa mutta toisaalta ei. Vaikeinta oli jättää pienimmät lapsostet, ne ketkä ei oikeastaan ymmärrä muuta kun jos nähdään niin tarkottaa tule tänne ja ota mut syliin ja muuta. Tosin mun favoriitti ei edes ollut tänään koulussa. Ohjelmassa oli kuitenkin paljon tanssimista ja rummuttelua, laulua ja muuta riemua. Jalkapalloa ja toimintaa koska oli perjantai. Joten oli itsekin kokoajan iloisella mielellä eikä oikeastaan edes ehkä loputa tajia että täss on taas yksi loppu ja yksi alku ja sinne väliin jäävä vapauden hetki. Mutta sitä se kaikki on ja olen ajatellut kyseistä rulijanssia pyörää kokoviikon joten ei se enään tunnu pahalta, koska tiedän että tämän paikan kuitenkin tulen kokoelämäni ajan muistamaan ja nämä ajat. Se on vaan jotenkin niin kivaa ja lohdullista. Komediaillalliset joista välissä tuli tragedioita retket seikkailut, hautajaiset, lapset, kadut, banaanikoju, mtn pisteet, poliisiasema, internetkahvilat ja vähän kaikki muu, tuttu ja turvallinen. Perhe ja ne kämmenenkokoset hämähäkit meidänkin huoneen katossa kiitos.

tosiaan oon myös jättänyt pysyvän jäljen tänne hah, piirsin jotain puhelinpiirrustus (ööö?) kukkasia paperille ja Angelina, opettaja oli vaan että hullun hieno! voitko piirtää sen suuremmalla ja anto A4. Piirsin sitten. Niin maailman peruseimman kukan sille ja se oli ihan hurmoksessa että sairaan hieno ja näytti luokalle ja juos myös näyttämään naapuriloukan opettajalle. Naurua, ja seuraavana päivänä sain piirtää taululle sen samaisen kukan, ja talon ja puun isolla. Ja multa kysytään vakavissaan että oonko mää öö piirtäjä tms mun kotikaupungissa, tai maalari en tiiä. Niiden käsitys kun kuvaamataidosta ja muusta onkin se että opettaja piirtää sateenvarjon taululle ja jokaisen pitää kopioida prikulleen sama kuva jonka siis myös opettaja kopioi kirjasta, ja sitten työt arvioidaan oletko hyvä vai huono. Kun pääsee irti siitä muotista on jotain niiiin hurjan taitavaa ja jännittävää.

Tänään ei ole jäsennelty päivä. Tänään on täynnä jännitystä niinkuin usein, onnea ja iloa ja paljon ajatuksia. tilanteet on niin muuttuvia ettei jaksa itse pysyä perässä sitten ei edes tarvi. Kaikki on niin irtonaista sieltä kotosuomesta, kaikki on niin irtonaista muusta maailmasta että sitä melkeinpä lakkaa ajattelemasta. Täällä sillä ei todellakaan ja missään vaiheessa ole mitään väliä mitä jossainpäin eurooppaa päätetään, missä on joku onnettomuus ja tragedia. Täällä uutiset ei merkitse eikä ne jotenkin itsekään ihan kamalasti kiinnosta. Tai kiinnostaa siinä mielessä että aina kun kuulee mitä vaan sieltä, jostain rajantakaa tulee tosi absurdi ja hupsu olo että mikäs tää maailma oikeen on, tämä tai se siellä jossain. Täällä on vain tämä ja minä olen täällä. Ja tämä on ihan kelpoista elämää.

Kiitos ja kuittaus.

Ja Seuraava paikkani on siis Begorossa, vähän pienempi kylä kuin tämä. Nation Builders International Orphanidge, josta kyllä osaisin jo ehkä jotain kertoa mutta kerron mieluummin kun tiedän yhä enemmän.

Joku auto kulkee sireenit ja töötit pohjassa tuolla hitaasti, mitälie voitonjuhlia menossa taas tai muuta showta.

Ja tuleva alustava osoite näin jo heti kättelyssä. Jota voi käyttää kovin vapaasti. tosin koska se ei ole kaupungissa jossa tulen asustamaan pitää ottaa selvää josko kävisi hommaamassa oman postilaatikon sieltä ettei tarvitse aina odottaa johtajan vierailua. Joka on kyllä tosi kiva ja rento kaiffari, selvä.

Alex Dankwa / Suvi Tiihonen
Nation Builders International
P.O. Box 255,
Kofuridua, Eastern Region
Ghana

Byebyebyeeee
enkä kyllä oikolue jooo.

valkoista mustien seassa

Täältä taas elelen ja huutelen tai ääntelen. Olen tassa viimeaikoina huomannut kuin sita on jo ajatukset ja kaikki muukin alkanut muuttua ja mukautua tahan paikalliseen kulttuuriin ja tuntuu yha vaikeammalta kertoa yhtaan mitaan jotenkin kokonaisvaltaisesti sinne, koska kuitenkin koko todellisuus siella on jotenkin niin suuresti erilaista.

Sen tajusi ehka ensikertaa viimeviikon tiistaina kun tuli vahan enemman sattumiksia ja tapahtumia. alkuillasta oltiin menossa ostaan banaaneja ja tsekkaamaan postilaatikko. Mentiin ensin Jenssin kanssa postille ja sitten palailtiin kotiin lounaallle. Mutta matkalla joku auto oli ajanut hedelmäkioskiin ja vauva oli kuollut ja kaksi muuta lasta sairaaalaan. Ja tama tapahtui ehka 5 minuuttia ennen meidan tuloa, kaikki paikat oli taynna ihmisia ja ihmetysta, se taksi siirrettiin poliisejen kanssa pois, ja kyseltiin apteekkarilta mitä oikeen oli tapahtunut. Se kertoi tarinan ja osotti myyjää, joka oli sen pariminuuttia sitten menettänyt vauvansa, seisoi parinmetrin päässä aika ilmeettömänä. Oli outoa joutua yhtäkkiä tuollaisen tilanteen keskelle. missään ei ollut poliiseja paitsi sen taksin kanssa ja kaikki oli muutenekin aika väentungoksellista pysähtenyisyyttä.

Kuitenkin, jotenkin osasi ottaa asian ihan eritavalla ja siinä vasta huomasi oman suhtautumisen esim. kuolemaan muuttuneen kun vähintään jokaviikko jonkinlaisissa hautajaisissa ja muistotilaisuuksissa ollaan nyt vierailtu. Ja jäleen huomenna mennään opettajakunnan kanssa vierailemaan jossakin, kesken koulupäivää. Luulen että edelleen on kyse jonkun oppilaan vanhemmista. Koskaan tiedä.

Kuitenkin illalla sitten mentiin nukkumaan joskus ehkä 9 maissa. napsis. ehkä puolentunnin päästä koira rupes pitää hirmuista meteliä ja huutoa. Sitten ihmisiä rupes liikkumaan ja ihmettelemään ympäriinsä. sitten ihmisetkin rupes huutamaan, ja juoksemaan vauhti kiihtyy ja joku koputtaa oveen ja kutsuu tulemaan ulos. Koska koulu oli tulessa. Siellä on piennehkö puuvarasto käytävässä jossa on lasten wc toisella puolella ja toisella puolella toimisto. Kaikki sisätilat on kuitenkin ulkotilassa tavallaan koska käytävät on ulkona. kuittenkin se oli syttynyt tuleen ja se oli täynnä kuivaa puuta. Palokuvtaa tai poliisia ei saatu kiinni niin piti juosta vaan sankojen kanssa ja ämpäreiden , seuraavalta seuraavalle taas ja taas ja taas. vettä saatiin suihkulta ja ulkona olevasta hanasta. Oli pimeää ja lieskat oli valaisevia. Kuulosti ihan saunalta ja tuli jännä olo. silmiä kirveli. savu. Mutta saatiin se kuitenkin sammumaan. Ja se oli hyvä onni. Tai onni oli ehkä siinä että siihenaikaan ei normaalisti kulje enään paljoa ihmisiä täälläpäin, mutta satunnainen poika oli tulossa kirkosta kotiin ja näki palon ja tuli herättämään isäntäväen. Tässäkin voi sanoa että se 5 minuuttia ratkas aika olennaisesti, ettei mennyt kokotalo. Koko koulu, ja mahdollisesti myös mmeidän talo koska se on ehkä 2 metrin päässä siitä. Koska hetkenpäästä sammuttaminen olisi voinut käydä aika mahdottomaksi. Mutta hyvä näin.

No tulipas nyt selostettua nuo onnettomuudet, ja siis tosiaan olisihan se ollut mahdollista itsekin olla siinä vauvan kohdalla kun oltiin niitä banaaneja menossa siinä ostamaan mutta kävi meidän osalta hyvin että mentiin postille ensiksi tmss.

On kuitenkin jo tottunut ajatukseen suhteellisen hyvin että täällä sitä vaan tapahtuu ja oikeastaan et koskaan tiedä etukäteen mitä. Päivät on olleet hauskoja ja hetkirikkaita jälleen. Lauantaina matkustin Begoroon ja sieltä sunnuntaina Accraan ja siellä käytiin ulkona ja menin toimistoon hoitamaan muuttoasian kuntoon, jota se KAI jos oikein YMMÄRSIN ehkä on KUNNOSSA! 2 viikon päästä kun joku paperi on käynyt ministeriössä että ok. joten sitten varmaankin muuttelen pois.

Kuitenkin nyt meni taas tarinoihin vaikka oiikeastaan ajattelin kertoa teille millasta on olla valkoihoinen mustien seassa koska se on kuitenkin aika kokonaisuudessaan mun oleminen täällä ja siihen kaikki kokemukset ja jutut pohjautuu.

Tai tajusin sen aika olennaiseksi kun nähtiin albiinoafrikkalainen lapsi marketilla yksi sunnuntai ja se oli niin kummallisen ja erikoisen näköinen, tottakai normaali mutta jotain mitä et ollut koskaan ennen nähnyt. ja mietin ihan että wow. tästä täytyy kertoa tätä ei jokapäivä näe. Ja muutamia minuutteja myöhemmin taas kuulet huuutoja ja näet osoituksia jotka kohdistuu sinuun. kun oon valkoinen, obroni! (how are you? I’m fine, and you? THANKS! öööö?) Tajuaa olevansa kaikille näille paikallisille se sama albiinoarfikkalainen minkä juuri itse näin. Josta tiedät että tuskin kokoelä’mäni aikana tulen näkemään toista.

Kun vierailtiin Kumawussa tavattiin poika joka opasti meitä ympäriinsä ja se aloitti keskustelun sittä kuinka hirmu iloiseksi kaikki valkoihoiset mitä se näkee sen tekee. Kyseltiin sitten kuinka usein se on nähnyt valkoihoisia ja saatiin vastaukseksi umm. kolmenvuoden aikana yhden valkosen miehen ennen meitä nyt. Vähän konkretisoitti vainn itselle sitä että niitä ei todellakaan kaikilla kulmin niin paljoa liiku. Siksi täytyy vain hyväksyä se että ne katselee osoittelee ja huutelee sulle minne ikinä täällä menetkin. Helposti se joskus alkaa ärsyttää jos haluaisit vain olla kuin paikallinen ja kulkea omassa rauhassa ilman huomiota, mutta ei.

On outoa ajatella että itsekin olen varmasti kohdannut täällä paljonkin ihmisiä joille olen ensimmäinen valkoihoinen ketä he ikinä tapaavat. Kadulla monet siis todella useaan otteeseen tulee tilanteita joissa jotkut vaan huutelee ja kosii ja jakaa rakkaudentunnustuksia. mutta kaiken tuonkin voi varmaan pistää sen nimiin että lopulta ollaan kuitenkin niitä tavoittamattomia, tavallaan liian epätodennäköinen että asiaa nvoi suhtautua ihan läpällä, mutta kuitenkin on pakko heittää koska on kaikille; TIE EUROOPPAAN. Ja se on yleisin tie myös miten meiätt täällä nähdään. aina kysytään voiko ottaa mukaan ja ollaan rikkaita ja meillä kaikki asiat menee hyvin. Usein kun on kysellyt esim omanikäisiltä nuorilta niiden tulevaisuuden suunnitelmia, niin ne haluaa tv-kasvoksi jenkkeihin tai näyttelijäksi eurooppaan. Tai jotain muita vähän korkeammanasteen suunnitelmia. mutta melkein kaikkien unelma on olla jonkinlainen julkkis länsimaissa. Se näkyy myös kaikkialla miten euroopasta otetaan esimerkkiä kaikkeen, hiustyyliä palvotaan. Mitä likaisemmat ja lättänät, melkeen kun öljyä pitäis olla niin ne olis täydelliset, ja tietysti mahdollisimman pitkät!

Ykspäivä tyttö koulusta kysyi mitä voidetta oon oikeen käyttäny kun mulla on valkonen iho, selitin sitten että mää vaan oon tän värinen ja kyseli kaikki sukulaisetkin läpi,onko mun äitikin ihan oikeesti valkonen. Ja siis mitä oot oikeen pistänyt sun käsiisi.

ajatuksen rikkaista valkoisista myös kohtaa monissa paikoissa ihan täysin konkreettisesti. Kun meinattiin visiteerata villissä tai luonnollisessa sademmetsässä jollain alueella, oli paikalla erikseen hinnastot vaaleille ja tummille. Meille se oli kaksinkertainen, eikä meidän budjetti siihen ihan silläkertaa riittänyt kun kuitenkin aika paikallisella budjetilla, tai ehkä vähän suuremmalla pitäisi toimeen tulla. Myös kuulemma rannalla reggaepartyt on valkoisille 5 cediä, ja paikallisille 1 cedi. Samaa olen kuullut joistain museoista ja muista vierailupaikoista. Meiltä kysytään kaikkialla enemmän alkuun, parempi kulkea aina jonkun paikallisen seurassa jos meinaa ostaa mitään, ananaksista vaatteisiin tai mihin vaan. Turistit harvemmin ehkä hetkauttavat päätä hhinnoille niin varsinaisesti, jos kukaan ei ole kertomassa asioiden oikeita arvoja täällä. Joten tämä ehkä myös lietsoo aika paljon sitä rikasvalkoinen asetelmaa.

Musta tuntuu että halkesin ajatuksiin aikaisemmin miten kummallista oikeastaan on olla se valkoinen, ja melkein ainoa sellainen koko kyläsessä, mutta nyt jotenkin tuntuu etten,opulta edes muista mitä ajattelin. Siihen kuitenkin aikapaljolti oma elämä perusttuu, miten ja missävalossa ihmiset minutkin täällä näkee. minua tarkkailee ja ihmettelee. siinä missä minä heitä. Ja omaan silmiin täällä on niin paljon enemmän vilpittömästi ja luonollisesti kauniita ihmisiä kuin euroopassa, taitaa myös olla osaksi sitä että yleensä kaiken erilaisuuden näkee niin helposti kovin kauniina. Oon nyt muutamiin otteisiin ajatellut sitä ja tätä kaikkea mitä itse kokee myös sen kautta mitä elämä oli ehkä meidän isovanhemmilla ollut, tai vielä vanhemmalla ikäluokalla. Koska he ovat ehkä suomessa sitä porukkaa jotka lopulta pystyvät samaistumaan näihin tilanteisiin ja elämäntapoihin kaikista lähimmiten. Mitä oli nähdä ensimmäinen musta ihminen suomessa, ja milloin sähköt ja suihkut tuli taloihin. Ja kaikkea muuta vastaavaa, torille ja kirkkoon.

Ajatus on ehkä kuitenkin pomppinut vähän liikaiseen, mutta voi että rakastan sitä tunnetta kun matkustaa yksin, on vain minä ja paikalliset, suunta ja määränpää jota ei oikeastaan ikinä vvoi tietää kovin varmaksi, ei tietä ei tapahtumia, ei mennyttä eikä tulevaa kulkemassa sun kanssa. Oot kaikille jotain niin kummallista että kukaan ympäröivistä ihmisistä ei voi lokeroida sua yhteenkään kovin määrittelevään muottiin. voi vapaus. TTänään viimeksi matkustin siis kotiin, meiltä tippui autosta kilvet matkalla, mutta kuski löysi ne kyllä kun kurvattiin tien laitaan etsiskelemään. Ympäröivät ihmiiset auttaa mua jäämään oikeassa kylässä pois kyydistä. Mies pitää saarnan ja rukoushetken ja alkaa myydä jotain pillereitä etupuolelta trotrota jossainvälissä. Kun pysähdytään jättämään joku kyydistä kaikki ikkunat on täynnä myyjiä ja ostetaan pikavauhdilla pientä naposteltavaa. Plantain tai donitsi-pallo nam. ehkä vanilijajäätelö (NAMMM) Tai sitten kalaa ja jamssia. Todennäköisesti kuitenkin vettä. sitten viimeiset myyjät juoksevat autonrinnalla antamassa vaihtorahoja ja me jatkamme matkaa. Köröttelin alle 3 eurolla välin Accrasta Effiduaseen, ja se oli ehkä abouut 6 tuntia tai 7 kokonaisuudessaan. Ja myös poliisi pyäsytti meidät, en tiedä mitä tapahtui mutta kuski tuli raivoten takaisin ja poliisi lähti pois nauraen?

HEtkiä on niin paljon joita olisi ilo jakaa mutta toisaalta eipä sitä liikaa kuitenkaan kaikkea.

Oli kuitenkin mahtavaa istua yksin rannalla, katsella merta ja kaukana siintävviä kalastajalaivoja, pieniä rapuja. Poikia jotka keräili aaltojen pyörittelemiä kiviä koreihin, aaltojen lyödessä rantaan. Aurinko paahtoi niskaan ja mietin etten tiedä yhtään minne olen menossa ja oikeastaan mitä koko maailmassa tapahtuu. Ja sitten tuli joku poika siihen, jolle päivä oli liian kylmä mennä keräämään niitä koristekiviä, koska se oli senkin työ. Ja juteltiin vaan elämästä, maailmasta ja kaikesta mikä on erilaista ja samaa meillä ja muualla. voi kun oli onnellinen hetki. sitten tosin aurinkolaski ja tuli kylmä ja menin ostamaan vähän ruokaa, riisiä salaattia ja kananmuna kastikkeessa jeps. take away ja sisälle sitä nauttimaan.

Kuitenkin yhteenvetona plutoniumia! kun kuuntelin sitä tänään ja mietin olemista täällä joka on kyllä harvinaisen jees!

Pilvikumpujen laet piirtyvät hiljaista sinistä vasten
Nämä tyhjän kuolleen kaupungin talojen rauniot ovat kalpeitten lasten
aluetta, niitä paikkoja joihin eksyä iltaisin ei kannata
Näitä salaperäisiä pikkuihmisiä et voi vakoilla
ne vakoilevat sinua, sadat tuimat silmäparit
Vahtivat askeleitasi, ne juovat sielusi
tyhjäksi, jäät kuoreksi, muutut niiden osiksi
syviksi hiljaisiksi kaivoiksi

Kävelin sateessa ja hymyilin

Niin tein juuri äsken ja tuntui hyvältä. Arvoin ensin kotona kauan, onko se tämänarvoista lähteä matkaan, kun taivaalta tulee vettä kuin tulee vaan, oikeestaan aika samankaltaisella teholla kun suihkussa tätänykyä, kun se ei ole vielä sangoksi muuttunut, ehkä sitten ensiviikolla. eikös? (toinen hymyn aihe, joka tosin aina sisältää sanan EHKÄ! hee)

Löysin kuitenkin tänään paljon etsimämme sateenvarjon ja päätin ottaa tämän merkkinä kohti internetin ihmeellistä maailmaa. Tälläkertaa, toisin kuin 2 edeltävvällä kerralla sähköt eivät katkenneet juuri saavuttuani ja katsellessani kun tuulettimen pyörät hidastavat kulkuaan, tai viimeisellä kerralla kun olin vakuutettu sähköjen toimimisesta netti oli kaatunut paria minuuttia ennen! tänään kaikki sujuu huoletta!

Lähdin matkaan hyppelin lammikoiden yli, ohitin koulubussin joka täyttyi juoksevista oppilaista, jotka suojautuivat reppujensa alle, jollain oli jotain riepujakin päässä. minulla oli mun sininen kalasateenvarjo. Tulin kadulle joka oli hiljainen, lähemmäs puoleenmatkaan yhtäkään ihmistä ei tullut vastaan, jotkut huutelivat katoksistaan ”OBRONI, BRA BRA” Valkoihoista tulemaan suojaan heidän kanssaan. Mutta minullapa olikin puhtaampi olo kuin aikoihin, jotenkin ilma oli niin raikas ja puhdas. Ajattelin että pelkkä sipaisu niskasta saisi minut vahvasti tietämään sen mutakerroksen joka minua ympäröi mutten jaksanut ajatella sitä koska raikkaus oli niin huumaavan iloinen. välissä tuuli pyyhäälsi iloisesti ja sekin oli lämmin ja syleilevä. En oikeen saanut mieleen mikä se olotila tai sää on kun tuntuu samalta. Ehkä se on jotain iloisimpia kesäpäiviä siellä pohjolassa. Raikas lämmin muttei pätkääkään hiostava.

Katselin myös kuinka normaalit polut joita kuljimme lainehti vesistä, jokunen pullonkorkki tai vastaava kuljeksi virran mukana. Teitä reunustavat ojat oli myös täynnä, ja tännekin tullessa, ensimmäistä kertaa ureantuoksu ei tukkinut hajuelämystä ylittäessä ojaa jonka takana odottaa tämä ikiihana datistelukuja.

Poliisitalon katoksesta miun poliisikaveri tervehti ja huuteli jotain mutten sitten mennyt jutustelemaan sillä hetken kun vielä satoi vähän. Nyt tosin vähän harmittaa kun tajusin etten vieläkään tunnista sitä. Meiinaan kiinnostaisi hirveästi kysellä kaikkea poliisintyöstä täällä ja miten kaikki jutut toimii. Vankilat, putkat? Ja minkä laista rikollisuutta yleensäkään tästä kylästä löytyy. Ja olishan se vähän luontevampaa jos kyseinen tyyppä kutsuu sua valmiiksi jo ystäväkseen. Ehkä tulomatkalla sitten? eikös joo.

Kun tulin kaupunkiin, sade oli hiljentynyt ja jopa lakannut, ihmiset tuntui heränneen jäleen eloon, jonkinlainen rauha oli kuitenkin edelleen läsnä, ei sitä hektistä tööttäilyä ja melua kuuten normaalisti (kun emme enää vietä hiljaisuusfestivaalia). Nenään tuli hajuja appelsiineista plantain, ja jos joku kertoo mikä plantain on suomekksi kun en keksi ja meinaan aina kirjoittaa plantaaseista. Ja en luota sanakirjan ratamoon? Vaikka melkein yhtä hyviä ovatkin eee.h Kaikki vastaantulijat ja tulevat asiat vaan levitti hirmuisen hymyn suulle ja nyt jo aurinko paistaa niskaan, pilvien lomasta.

Parit päivät ollaan myös vaan katseltu taivasta se on jotenkin niin mielettömän valtava täällä. Niinkuin kaikki (luonto), suurempaa ja valtavampaa Big Mama Africaaa. Aurinko laskee myös jokailta täällä, ja aamulla se on yleensä noussu kun herään. joskus herään myös yöllä, sillon on pimeää eikä enää liian kuuma. Kaipaan kyllä tyynyä, ja viimeyönä tein jonkun ihmeellisen nyhjerötyynyn jostain vaatteista ja kankaasta. Ei se ihan niin hyvä ollut.

Tänään juttelin mun tulevan managerin kanssa orpokodista jälleen ja tuntuu että asiat järjestyy koska kaikki olennaiset osapuolet on mun puolella, paitsi järjestö joka vehtaa. Mutta jotenkin vaan se että toinen vaan nauraa luurinpäässä ja sanoo että hei tää on Afrikka, kaikki toimii hitaasti. Kai se täytyy vaan lopullisessti myöntää ja ruveta itekin toimimaan hitaampaa, hitaampaa, hitaampaa.

Hitaaksi mutta spontaaniksi voisi kuvata tätä elämisen muotoa. Eli yhteenvetona ssopiii mulle oikeen oivasti. AAAAAAAA Täällä tapahtui räjähdys ja hirmuinen välähdys, vain kolme metriä oikealle, joku tietokone, kaikki vaan juoksi uloss. Naurattaa lisää. muutkin nauraa ja ihmettelee mitä tapahtui. Tai itse en tosin ehtinyt liikkua koska istun heti seuraavana ovesta.

Nyt vaan tekikin mieli tarinoida vaikka ajjattelin että tälleviikolle on datailtu jo vähintään ihan liikaa, liianmonta sähköpostia asiaa aihetta murhetta viivystystä epäymmärrystä ja gääh. Mutta ihan sama! Ja sanotaan vielä että oon aika rakastunut yhteen lapsoseen päiväkodin puolelta, semmonen 2 vuotias naapero, Kwadu tms. Tulee aina istumaan syliin ja hakeutuu seuraan, ehkä itsekin vähän. Tänään se itki kun lähdin pois. Tosin ensikerralla menee varmaan toisinpäin jos pääsen lähtemään maannantaina??!! (joku anelevahymiöenosaa) Ja lähdin tosiaan pihalle jossa oppilaat lauloi tanssi ja rummutti (DA NA SE DA NAAA SEE DAA ONYAME ASE, EFISE O JE DANA O …….) Kävi meinaan hirmu ilonen tuuri että ne laulo tuota laulua, joka opeteltiin meidän orjentaatioleirillä niin pääs itsekin fiilistelemään mukahan!

Vieläköhän jotain, paljastettakoot jotain mun tulevista suunnitelmista myös, jotka synty tosin tänäaamuna ja melkein sattumalta mutta tuntuu jännittävältä ja hauskalta ja työllistävältä ja mielenkiintoiselta. Sekin on siis antanut uuttapuhtia päivään, kun tietää että jonkinlaista luovaa projektia luvassa!

Eli juttelin eilen supermarketin järjestelijäpojan kanssa paikallisesta kierrätyksestä ja miten Ghanassa pidetään paikat siistinä, jotain työpaikoista miten täällä tehdään työtä mittä osataan, meillä tietä johon on paperit. Kuitenkin enemmän puhuttiin kierrätyksestä ja roskailusta millainen ongelma se täällä on. Se ei juurikaan tiennyt ilmastonmuutoksista tai siitä mikä on hyvää pahaa rumaa ympäristölle. Ja jotenkin vaan kelailin näiden toimintatapoja, esimerkiksi polttaa kaikki roskat, niin muovipussit, tölkit biojätteet ja muut. Ajattelin kun menen Begoroon (edelleen ilman lupaa mutta se ei vaan voi enään kaatua äääaaaaa) Alan tutkata ja ottaa selvää kyseisistä asoiosta lisää koska kuitenkin oma tietous, vaikkei mitään tarpeeksi huippuluokkaa olekaan niin silti on paljon tätä laajempaa. Niin kenties etsin jotain ihmisiä jotka tietää ymmärtää samoista asioista ja mikä on hyvä mikä ei, tehdä esitettä missä kertoa vähän mitä maailmalla tapahtuu kyseisestä aiheesta ja mitä muut maat maailmalla tekee, miten ilmastonmuutos tms toimii ja mitkä on sen seuraukset täällä ja muualla, täällä erityisesti voi olla vähän ikävämmät. Joitain vuosia eteenpäinn.(harkittu tupla n) Ja miten myös täällä pienillä muutoksilla arjessa voidaan tehdä elämästä entistäkin ekologisempaa ja ehkä myös hyödyllisempää heille.

Päässä on itseasiassa jo valmiiksi aika monta toimintamallia mikä on täysin mahdollisia toteuttaa täällä, muttei ole käytännössä vain koska ihmisillä ei ole tietoa asiasta. Ja pieniä asioita joilla voi olla suuria merkityksiä ajankanssa, myös roskakasoja yms ajatellen.

Joten vähän jännittää. Mutten selosta kaikkea vielä valmiiksi, kun kuitenkin aika alustavaa vielä mutta kaikki on joskus. Jens ja Karen kuitenkin yhtyi ajatukseen ja olivat sitä mieltä että voisi toimia ja olla yllättävänkin helppoja asioita antoisia ja mielenkiintoisia joten ei tairvii ajatella siellä että oon taas hirmu idealisti aallonharjalla.

Jens myös paransi tämän kylän nettiyhteydet pienillä vinkeillä joita jakoi nettikahviloiden omistajille, ja toiminut huomattavasti paremmin kuin alkuun.

en minä täällä kuitenkaan yksin rupia mitään sooloilemaan vaan ensin täytyy löytää niitä ghanalaisia jotka tajuaa mitä tarkoitan. (ei kuulosta yhtää yhtä hyvältä kuin get my point.) Ja ensin vuorossa asettautuminen uusille huudeille ja toki myös tämän kaiken jättäminen. Oman paikan löytäminen myös orpokodissa ja koulussa ja siinä ohessa sitten välissä tällasta ihan tilanteen ulkoista proggista. Ollaan kuitenkin Agnesin (ruotsalainen vapari) Ja Alexin (se johtaja) kanssa ehditty myös suunnitella monenmoista mitkä voisi olla seuraavia kehityskohtia siellä. (keinuu puutarhaa yms.)

Nyt koen kuitenkin taas selittäneeni, melkein ehkä jopa liikaa. Mutta jos ette valita tai kommentoi niin ei valittamista sitten. (Vähän vaikea ehkä välissä tietää mitä oikeastaan ihmiset haluaa kuulla koska kovin harva ottaa minkäänlaista kantaa, mutta miten tykkäätte)

Elämä hymyilee, vieläkin on SOPIVAN lämmin, hymyile sinäkin (ja veikkaanpa että netti katkeaa JUUUUUUUUUUURI Nyt.) Moi

Ready, set …………….

Joo, taalla olen ollut viimeisen viikon suuressa odotus tilassa. Tosiaankin, vierailin viimeviikonloppuna Begorossa, National builders international orpokodissa. Vuorten keskella, pienessa kylassa jonne ajeltiin taksilla vuoristoteita, ankka takapenkilla. Olin ihan kotona, lapset oli kauniitta, suunniteltiin puutarhaa, opetustuokioita, iltapaiva toimintaa seikkailtiin ymparille ja juteltiin myos managerin kanssa. Se on 28-29 vuotias kuulemma suunnilleen Alex jonka unelma oli 18 vuotiaana omistaa orpokoti joskus ja nyt sen toteutti. Kaikki jotenkin vastaa mun idylia ja kuvaa ja unelmaa mita taalla halusinkin tehda eika mitaan ongelmaakaan pitaisi ilmeta, ne tarvitsee lisa tyontekijan sinne koska tytot lahtee kotiin jo ensiviikolla.

Jotenka taan viikon oon ahdistunut soittanut puheluita ICYElle vastauksin, sori mulla on kiire, mua vasyttaa soita huomenna, maa soitan takas mutta enpa soitakkaan ja olen vaan odotustilassa ja jumissa paikassa jossa kaikki on ihan okei, mutta haluan vaan jo menna. Viikko on ollut siis aika tunnerikas kun kukaan ei ymmarra eika tunteista taalla tosiaankaan puhuta tipanvertaa. Olin menettaa toivon torstaina ja perjantaina kun kukaan ei halua toimia yhteistyossa, tosin en oo ensimmainen kella on ollut tama ongelma. Blaablaab llaa kuitenkin. Sitten kirjoitin omalle managerilleni joka siis asustaa jenkeissa ja se vaan ymmarsi kaiken ja oli etta haluaa mun nauttivan ja tekevan oikeita asioita nyt kun olen nuori yms. Joten se sanoi etta soittaa toimistoon ja selvittaa missa on ongelma. Niin pyynteetonta ja mahtavaa eta ensimmainen joka jaksaa ymmartaa ja kuunnella ja sanoa muuta kun myohemmin.

Se siita ehka asiat nyt jarjestyy, pakko. Sitten matkaan!

Tuli tallaviikolla iloa kirjeista mita posti kuljetti.
Asken myos oltiin hautajaisissa varmaan tunti, mustapunaisissa asusteissa kuten kaikilla, rytminen musiikki soi afrikan soi kokoajan ihmiset tulee menee ja tervehtii kaikkia. Juodaan Coca colaa ja arvioidaan ja katsellaan mekkoja ja kankaita kun ne on jotenkin niin iloa aina. Kaikki on aika iloisia ja puhui siita miten nyt on aika katsoa eteenpain ja unohtaa mennyt. Ja juhlia. Mutta silti kylla huomasi ja naki joistain ihmisista etta ne oli aika hajalla, mutta tunteiden kasitteleminen tai myontaminen tuntuu olevan taalla aika kaukaista ja tuntematonta kaikille. Sen myos huomasin aika hyvin talla viikolla. Ja mietittiin myos aikaisemmin kun ollaan katseltu ihmisia kun ne rukoilee. Koska silloin ne vapautuu jotenkin, ne kertoo tunteistaan ajatuksistaan ja toiveistaan jumalalle, se on siiden tie kasitella asiat. Mutta kukaan ei puhu asioista toisilleen. Ja siksi ne ei oikein ymmrrakkaan sita miten ihmisten tunteet toimii. Ja niilla ei ole usein sita kokemusta etta meilla kaikilla on samoja kokemuksia tunteita ja vaikeuksia. Ne ei nai seita ihmisten tasolla. se on jumalan tasolla. koska se on heille kaikille sama. Se on mielenkiintoista ja nain mina sen naan en sitten tieda kuinka se on todella, mutta hahmottaa ainakin tata kulttuuria ja ihmisten toimintaa selkeammaksi. Ja avaa omia silmia ettei kaikki toimi niinkuin meilla, taytyy vaan loytaa erilaisia tapoja jakaa ihmisten kanssa asioita koska itse on kuitenkin aika tunnepainoitteinen ehka joskus vahan, tohon jarkeen ei ihan kaantyminen kivaa.

Taalla lehmat on vaarallisia villielaimia joita metsastetaan.
Koko maa sekosi eilen kun alle 21 vuotiaat voitti jalkapallon World cupin (tms?) Jannittaa jo odottaa kun tulee Etela-Afrikan turnaus enskesana. Koska taa maa pyorii jalkapallon ymparilla, ja uskonnon, tai sitten vaihtoehtoisesti reggaen ja muun elaman.

Taalla mina elan ja katselen tulevaan, kun tulee lisaa ukkosmyrskyja ja illallisia kynttilan valossa, ja lampotila lampenee kokoajan, viimeyo oli liian hiostava, veikkaan etta kun palaan takaisin tuonne koittaa pyykkipaiva. Onpa rauhallinen olo ja viimeiset 4 minuuttia koneella.

Talla viikolla on myos ollut niin paljon mun lempiruokaa, plantaaseja, eli isoja banaaneja tms. Paistettuna upotettuna oljyssa ja papukastiketta, se on jotain enemman taivaallista etten halua uskoa! Toivottavasti jotain hyvaa taas kun matkaan lounaalle. NYT!

kaksitosellarandomkuvaa??

toimiikohan tuo noin, en ihhan varma ole, randomilla kokeilin jotakin

Muutoksia muutoksia!!??

Joo ensin voisin kirota tässä tän katselemaan tulleen ihme tyttelin joka jakaa tuolini ja tekee olostani tällähetkellä erittäin epämukavan kun haluaisin vain syventyä datailun ihmeelliseen maailmaan ”mikä toi on mitä tää mikä hähhähhäh???” Jooopajoo.

Kuitenkin muutoksia on luvassa, sanotaan näin alkuun etten yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan mutta tiedän sen että ehkä parempi jättää kirjeet lähettämättä tästäeteenpäin edelliseen osoitteeseen kun se mahdollisesti tulee muuttumaan, ehkä jo ensiviikolla. En siis ole ollut ihan tyytyväisyyden onnenmaassa tästä projektista jossa olen elellyt. Tai perhe ympäristö luonto elämä on ollut hyvää ja ilpoista ja afrikkaa mutta. En vaan voi tehdä yhtään mitään työpaikassa se vaan ahdistaa päiväpäivältä enemmän kun tiedät että kaikkialla on paikkoja jossa voi toimia, mutta olet rikkaassa yksityiskoulussa jossa on enemmän opettajia kun luokkia. Ja opettajat on koulutettuja tai tekee ainakin hommansa hyvin joten on turha lähteä tunkemaan väliin. Ja kun vielä avustaminen tuntuu olevan mahdotonkäsite. Hmm. jos ne vaan toistaa toiston perrään opettajien sanomia kuitenkin ihan sama syitä on tuhansia ja taas miljardeja ziljardeja. ja joku vaan möllöttää ja en pysy tuoolilla. moi.

Eli meen vierailemaan vkl, Easter regionille tai joku vastaava siellä on Sarah ja Marina jossain orpokotikoulusymbioosissa elelemässä. Paikka on todella köyhä ja no, manageri on jo todennut että jos vaan haluan voin sinne muuttaa. Hommaa olisi luvassa ja jotain mihin itsekin kykenee. Kylä on pieni ja luonnon keskellä. Talossa ei ole sähköä ja vesi haetaan aika kaukaa. Illallinen kuulemanmukaan kynttilän valossa. Eli jotenkin houkuttelee ja lähettää kutsuhuutojaan. nähtäväksi jää mutta halusin vaan jakaa tämän varsinkin mys koska kohta ilmeisesti siis todellakin katoan jonnekin enkä itse kykene kertomaan useammin kuulumisia (ehkä) Enkä teistäkään kuulemaan, jota on myös tapahtunut aika paljon köhhöhhh. Joo kuitenkin. Kaikki on nyt aika jännittävää koska tietyt piirit on liikkeessä ja toisaalla taas eli täää ihmiset ei vielä tiedä mitään. onneksi on kontaktipersoona Nana joka ymmärtää ja auttaa ja tsemppaa ja elelee niin voi vaan tietää että asiat tulee järjestymään vaikka EI kylolä mitääään mitään havaintoa kuinka päin.

Aika tilanne raportointiin menee koska kyseinen ajatus on aktivoittanut koko viikon ja muutenkin . Aaa hajoaa halkeaa mutta silti suurta riemua ja jännitystä. Koska tiedät että asiat tulee olemaan niin hyvin ja oikealla kannalla että huhhuhhuh. jos vaan saisin NYT vähän vielä sitä omaa tilaa jota on tässä hetkisen kaivannut.

jotain muuta. eli ukkosmyrskyt on ollut ihan huippumaukkaita kun pimenee koko kylä j asalama lyö n5 sekuntin välein, siihen vaan uppoaa ja kattoaa koko maailmaan katsoo maisemaa joka ympäröii, aina kun sen näkee, tulee jotain migreenin poikasia ja ajatuksia tuhansia, on hetket ja on rauha.

Ja mitä muuta, tän viikon olen herännyt joskus viidelt aika koulubussin mukaan keeräämään lapsia kyliltä, ja iltapäivät heittämässä ne takaisin. se on ihan hauskaa hommaa vaikka välissä tulee tukalat paikat kun istuu 6 alle 3 vuotiaan ja 3 aikuisen kanssa etupenkillä ja oot varma että joku kusee sun syliin. pahoittelen agressiivista tekstiä muttei voi mitään tässä tilanteessa. Kaikki tunteetkin heittelee päästä päähän lähinnä omasta päästä muiden päihin kun avaudun, no ei sentään tätätätä.

Tänään kun oli satanut koko yön oli tiet aika namikunnossa niin piti seikkailla ja jumittua aina iloisesti ennenkuin kyettiin toteamaan että parempi käntyä takaisin. joka olikin sitten paljon simppelimpi homma oli hienoja hetkiä, joita tulen kaipaamaan. On outoa ajatella että todellakin tulen varmaan vaihtamaan tämän Amerikan joksi koulua ja paikkaa kutsutaan, oikeaan Afrikkaan ja se kyllä jännittää, päästä vihdoin oikeasti alkuun. hmm hmm hmm! Ja tulee suru toki kun joutuu jättämään kenties Kumasin läheisyyden myös kun se on kovin kiva ja siellä on nyt enemmän tuttuuja ja kontakteja joita on tottunut näkemään, mutta niin se kai menee, en mää tänne tullut länsimaalaisia ystäviä hakemaan.

Eksistentialista ahdistusta ? ilmassa joskus. Ilmastointia ei ole muuten autoissa, joka meni muuten myös aamulla sitten rikki myös. Ja tosiaan rätillä pyyhditään kosteus pois toki. jotenkin kaikki on vaan simppelisti epäsimppeliä mutta kaikki toimii. tavallaan. oppilaista puuttui tänään ehkä kolmasosa sateiden takia, ja bussistakin niitä myöhästyi tehokkaasti. Se on kai jotenkin että kukaan ei vaan herää jos sataa tarpeeksi ajoissa, sellanen noidankehä kun kaikki herää normaalisti vaan toisten metelöintiin.

Voisin vaieta ja todeta että ensiviikolla kaikki on niin vesiselvää että kun oon vielä näillä huudeilla takasin ehkä kerron jotain JOS JAKSSAAa Ja totean heipat maailmalle, tällein pehmeellä laskulla you see.

Ja ihan mielettömiä flääsbäkkejä kokoajann lapsuuteen ja omiin alaasteaikoihin. ihan hullun hauskaa vaan muistaa asioita kuten ”Eropeli nolla peliä ei ollla.” ”Viimeinen perillä on mätämuna” ja ”lällä lällä lieru, sulta pääsi pieru.” Tollasia vaan nousee jostain. Ja pitää varoa ettei kumisaapas mulppaa?

Ja siinä EHKÄ uusessa paikassa on joku ruotsalainen vapaaehtonen kun edellämainitut tytöt lähtee parinviikon sissällä kotia. Ruotsalainen, hymyilyttää.

En mää oikeesti myöskään oo ilkee näille, mutta jjotenkin vähän väärä hetki ja väärä paikka tällä tytöllä, muuten ihan mukava aina sille jutella kaikkea.
Ja tosiaan viikonloppuna joku oli käyny kysymässä mua mutten ollut paikalla kysyin enemmän että kuka hämärällä ystävänimikkeellä oli ollut, niin selveni että se oli kuningattarentytär. mutten kyllä siltikään tiedä vielä kuka ihme se sitten on ollut?? Mutta ihan rennot piirit ja sillee.??

Vaikenen.

Tekee ihan hirveesti mieli taas maitosuklaata. Ehkä ostan kotimatkalla, paikallista.

Avasi kulttuurista shokaistuneet silmät

Tämä viikko on ollut pitkä, ollaan kaikki vapaaehtoiset elelty paljon päidemme sisällä. Käyty läpi tuntemuksia ja ajatuksia joita paikka oleminen ja eläminen herättää. Nyt on puhdistunut oloo, mutta huomisesta en vielä tiedä. Koskaan, mitä tulevassa tapahtuu. Päänsisällä tapahtuu aina mutta ehkä pitäisi kertoa niitä ainutlaatuisia asioita joita tapahtuu vain täällä, vain hetkissä.

Tänäaamuna lähdettiin vihdoin metsään, viidakkoon. sitä olin odottanut jo aika kauan, että pääsee vain kulkemaan luonnon keskelle. Mitja tuli tosiaan vierilulle meidän paikkaan ja nukkui myöhempään joten ei sartattukkaan heti kuudelta kuten suunnitelma oli. Mutta pakko antaa toisen nukkua jos ei ole ollut hiljaisuudessa viimeisen kuukauden aikana varmaan hetkeäkään. Lisää arvostusta omaan paikkaan, kylään, ja hiljaisuus festeniin.

Mentiin ensin takapihan viidakkoon jossa oltiin viimetekstin kuvaamassa paikassa juhlaisassa kuitenkin. siellä ei oltu kamalan kauaa koska paikka oli joko umpimetsää tai polkuja joita ei ollut aivan niin paljoa. Mutta liaanit, perhoset ja äänet vihreys ja sateen jälkeinen raikkaus oli nautittavaa.

Sen jälkeen lähdittiin maisemiin jjossa minäkään en ollut koskaa nseikkaillut. En tiedä mistä tulen ja minne menen mutta ainakin täällä on hyvä meiningillä mentiin. Kokoajan tuli vastaan aamunsa aloittaneita ihmisiä joista aika moni oli menossa farmille. Kuljettiin polkuja ja lopulta joku joka tervehti nimellä ja jutteli todella tuttavallisesti mua mutta en todellakaan tiedä mistä ihmeestä ja kuka se oli, ohjasti meidät oikeen mahtavalle polulle. Se vei joenrantaan jossa puhdas vesi pulppusi, hypeltiin mättäältä mättäälle ja pitkospuita eteenpäin. Löydettiin paratiisipuutarha appelsiinifarmi siis josta tuli välittömästi mielleyhtymä muumien siihen salaiseen puutarhaan josta muumimamma hakee niillä veneillä jotain. Se oli niin salamyhkäinen. Oli vaan onnellinen olo, matkata, ottaa polkuja eksyä ja ihmetellä missä ollaan luonnonnhelmassa viidakossa. Välissä taistella äkäisiä muurahaisia vastaan joiden purema oli jotain vahvempaa kuin koira. Ja pidettiin banaaninpopsimistaukoja.

Vastaan tuli paljon paikallista väkeä jotka oli varmasti kovin hämmentyneitä meistä, olin siis liikkeellä mitjan kanssa kun Karenin piti pestä pyykkiä. Kaikilla oli oikeastaan viidakkoveitset mukana ja ne kanteli mitä kummempia muitakin välineitä. Lauantai on yleinen farmipäivä kaikkialla. Se oli niiden silmille jotenkin liian hulvatonta kun sanottiin että tultiin viidakkoon. keskustelut menee yleensä näin: ”Maachi oo, ete sen?” ”Eje paa” ”Nwo nsoe?” ”Eje” ”Wo ko he?” ” We just wanted to go to the jungle and go around” Tms.

Eli toi oli tollanen päteemisosuustaas jee vaikka aina jäädynkin vaan kun ei enään ymmärrä jatkokysymyksiä. Metsä oli kuitenkin parasta välissä paljonkin päällekaatuvaa mutta vehreää. Norsut ja tiikerit enää puuttui. muutama mukava lintuhavainto kuitenkin oli!

Työviikko oli ihan mukava mutta täytyy myöntää että työn sisältö ei ole kovin antoisaa tai massiivista. Koulu kun on aik arikas ja hyvin toimiva on siellä vaikea lötää itselleen paikkaa kun opettajia ja kaikkea tarvittavaa on tarpeeksi. Mutta nähtäväksi jää mitä sen suhteen tapahtuu. Pime tulee kitenkin nopeasti joten iltapäivisin ei ole enää paljoa aikaa puuhailla.

Eilen oli huima ukkosmyrsky ja oltiin ulkona juttelemassa maailmasta ja kaiken hetkeellisyydestä. Oli kaunista ja kivaa. Salamat löi kokoajan ja valaisi kokopaikan, jos katsoi ukkosta kohdi hetkeksi aina sokautui kun se oli niin kirkas. Tuuli oli kova mutta tuntui myös ihanalta ettei ollut jatkuva hiki ja tahmeus ja kuumuus läsnä.

Sanottakoot vielä että tälläviikolla ollaan syöty aikapaljon kanamunia aamupalaksi. Eilen ruokana oli spagettia ja salaattiakin kera porkkananpalojen.

Ja on outtoa huomata se että kaikki tuntee tietää näkee meidät täällä, mutta meille kaikkien havaitseminen on totaalisenmahdotonta. Pelkkä totuttelu siihen että kaikkia pitäisi muistaa ja osata tervehtiä kadulla tuottaa ongelmia. Tosin osaan jo vilkuttaa oikein enkä enän läpsytä niitä sormia kämmentävasten tervehtiessä kun se on käsimerkki ”come”. Eilen kuitenkin joku tyttö tuli juttelemaan ja sanoi että on niin hirmu monesti nähnyt meidät täällä ja on halunnut tervehtiä mua mutta ei oo uskaltanut mutta nyt uskalti kun olin yksin ja kun se oli sanonut täidilleenkin että haluaa hirveesti tervehtiä mut niin se oli puolipakottanut tulemaan. Mutta se oli kyllä just hauska ja tulee vaan todella outo olo tuollaisesta mutta nytpähän ollaan sitten kavereita ja lisää paikkoja joihin on aina tervetullut!

Yritän vaieta mutta joskus vaan selittää. Haluaisin mennä uimaan ja syödä turkinpippureita, sipsiä suklaatäytekermakakkua ja pitsaa. hmm. Täällä ei ole kesä mutta täällä on kuuma. Siellä on kylmä ja hyinen syksy. Joskus tekee mieli myös kuunnella ihan vaan jotain iskelmä radioo tai suomipoppia muttei kykenis.

Vanhoista traaditiooista

Viimeviikon torstaina tuli koettua todellakin jotain jännää. (mahdollisimman vaisu kuvaus selvästi.) Palaan siihen kohta lämmittelen ensin kirjoitteluun. Töitä oli todellakin vaan kaksi päivää ti ja ke. Mutta ne sujui harvinaisen mukavissa ja kepeissä merkeissä. Välissä terotin kädet rakoille koska kaikki eivät siihen itse kykene. Toisinaan opastiin lapsia tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan kirjoittelemaan ASDASD FADDASS DADA tms. Ja puuhastelin myös 1-2 vuotiaiden poppoon kanssa. Jotka oli aika hulvattomia. Joku tosin luuli, että oon poliisi. Kokonaiisuudessaan kivoja päiviä ja tuntuu että kaikki asiat mitä keskustelee Jensin kanssa voi kuitata nauramalla kokmukset tilanteet fiilikset. Ja se on aikas tekee olemisesta aika mukavaa.

Torstaina ei sitten enää palattukaan koululle, vaan lähdettiin joskus aamusta Shedrechin ja muutaman sen kaiffarin kanssa ketä on muutenkin aina tässä nähty kun kuuluvat naapurustoon, kylälle jossa alkoi jokavuotinen traditio festivaali, uskonnollinen riitti tai joku vastaava. Kun yrittää kysyä mikä uskonto tms on kyseessä saa vastaukseksi vaan traditional religion. Okei. Poliisiaseman aukiolle kaikki oli sitten kokoontunut. Oli muutamia isompia ryppäitä jossa soitettiin rumpuja ja keskellä oli yksi tai muutaman tanssimassa, heittämässä jotain kalkkia naamaan ja heilumassa holtittomasti. Tervehdittiin ihmisiä ja myös kylän päälikköä ja kuningatarta ja jotain hovistoväkeä tms, astetta virallisempaa.

AINA TAPAHTUU JOTAIN JA KIRJOITUS KESKEYTYY YHYY.

Sitten lähdettiin tosiaan yhtenä paraatina kohti puroa ja metsää. Se oli piemu ja kiva polku ja ihmisiä oli varmaan ympäriltä 500-1000 tai jotain. Joillain ihmisillä oli seppeleitä erilaisia päässä lehdistä suurista ja muutenkin hauskoja asusteita, ei kovin erikoisia mutta afrikkalaisia kuitenkin. Kokoajan oli joidenkin kiväärejen kanssa muutamia ja ne pamautteli ilmaan. Eri merkkejä kai.

Ideana oli kunnioittaa ja palvoa kai jokea ja jumalaa yms kaikkea. Kun joku varhaisessa historiassa pelasti kylän sodalta ja hyökkkäykseltä kun kuljetti jotenkin sotilaat piiloasemiin, tms mitä minä ymmärsin.

Pitää selittää lyhyesti kun olen netissä taas. Rummutusta ja tanssia kokoajan siis jatkui jatkuvalla toistolla ja kaikkialla. tai vähän sivummalla, johtajistosta jotka oli suojattu päivänvarjoin. niitä ei tosin tarvinnut siellä syvemmällä metsällä kun varjo oli lähes kaikkialla, ei kuitenkaan pimeys. mutta korkeat korkeat puut, joiden lehdet tippui ammuskeluista alas.

Sitten oli terehdysriittejä ja jotain muita tanssitervehdyksiä- Ja ihmiset alkoi ravata joella joka oli vähän alempana, sinne sai mennä vaan paljain jaloin ja se oli kai kuitenkin pyhä joki. Mentiin paikkaan joka oli vaan naisille joten lyöttäydyttiin jonkun vanhemman seuraan jotta löydettiin karenin kanssa, sitten pestiin jalat ja kädet ja kaikki ihoosan mekkoa ympäröiden siinä jojessa ja mudassa. Sitten toivottiin jotain tulevalle vuodelle joka toteutuu jos tietää olla peseytymättä samana päivänä, vasta aikaisintaan seuraavana. Niin toki tuli toimiakin, koska ne uhkasi myös kuolemalla, jos menisi tekemään sen virheen.

Jälkeen tuon, Papit alkoi sitten enemmän taas näyttäytyä, tanssia, juoda palmuviiniä ja polttaa tupakkaa tms. Ja tehdä riittejään joista oli vaikea sanoa kun se vaan oli yleistä häröilyä tai siltä ainakin näytti. niillä oli kyll’ä erikoiset vaatteet ja naamat valkoiset kalkista tai muista jutuista jota pöllyyteltiin silti lisää. Ja kun tunnelmaa oli ladattu tarpeeksi ne meni pieneen kopperoon jossa tapahtui sitten lampaiden uhraaminen. Josta ei paljoa anähnyt mutta ehkä se vaan parempi, hetken sen jälkeen sitten lähdettiin taas jatkamaan takaisin kylään päin isona paraatina ja päivä oli huumaavan kuuma. Rukoilijat pysähtyi vielä meidän kylän puun kohdalle tekemään jotain palveluksia ja tanssien edettiin vielä. mutta koitti lounas aika tai nälkä kun se oli jo ohi joten palattiin kotiin syömään ja pakkasin kimpsut ja lähdin kohti Kumasia.

Myös tietäen että nää festenit tulee jatkumaan kuulema monina viikonloppuina vielä hiljaisuusfestarinaikana, jotain aika hämärää kaikki. mutta tuota ne on kuulema tehdeet ja pitäneet yllä traditiota niin kauuan kuin se vain on ollut olemassa eli kylä on ollut olemassa eli ei ollut tietoa tarjolla.

Oli kiva taas matkata Kumasiin ja orpokotiin pysähtelemään tosiaan siinä mudassa, yhhdeksi yöksi, ja sieltä sitten aamulla (ensin kun heräsi kolmelta kirkon rukoilijoihin, laulajiin ja kellonsoittajiin) Illan ACcraa ja seikkailuja siellä sitten olikin, jo pelkkä bussimatka joka oli kovin pomppeleba. Mutta taas tuolla alkaa pimetä joten on kai aika kipitellä kohti kotia.

Mutta ehk’ Accran reissusta ja TÄSTÄ KUOHUNASTA mitä täällä tällähetkellä tapahtuu kaikkea jännittävää voin ehkä yllättää jokukerta jos tapahtuu suurempiakin muutoksia mutta ei niistä vielä-.

Oli kyllä Reggaepartyt rannalla ja artcenterillä ja oli puretut talotontit kodittomien FADAFADA teksteinee, taksimatkat ja rastafari reggaeartistikaverit ja aika hurja meno muutenkin Huhhuhhuh. Sitten oli kotimatka ja ripuli ja palautuminen ja nmukkuminen satamiljoonaa tuntia. ja siellä oli mmyös LÄMMIN SUIHKU?? (ekakertaa tunsin puhtaaksi itseni täällä ollessani ehkä)

Jooo palaillaan. Vähän ykksipuolista kertomusta tälläkertaa. Tapahtuu liikaa ja sille sokeutuu ja silti välissä tuntuu ettei totaalisesti YHTÄÄN mitään. Surrrsurrr.

Hiljaista aikaaa

Joo, Taas on tovinen täällä tullut eleltyä lisää ja kaikki kokoajan selkenee ja epäselkenee eli on hyvin. Ensimmäinen kouluviikko on tosiaan nyt takana ja tuntuu kaukaiselta näin viikonlopun jälkeen. Manantai eli ttämäpäivä on vapaa kun on ramadan tms?

Mutta aika jotenkin maailman hämmentävin kyllä aan tää kylänen kuin täällä on nyt tää joku reilun kuukaude nkestävä hiljaisuusfestivaali, baareja on kiinni kun ei saa soittaa kovaa musiikkia ja oikeasti rauhallista jotenkin. Mutta ehkä kuitenkin aika harvinainen kokemus afrikassa ainakin siltä pohjalta mikä oma kkäsitys yleensä tästä meiningistä on! Ja se kai liittyy myös jotenkin siihen puuhun joka kasvaa keskustassa ja jonka mukaan tää kylä on nimetty.

Mutta jooo menneisiin tapahtumiinn? Täällä olevilla meillä on ollut aika ailahteleva viikko kun informaatio ja tilanteet muuttuu kokoajan eikä pysty suhtautumaan perässä. Mutta, Ollaan siis opetettu Karenin ja Jensin kannssa ATKta tai tietokoneiden käyttöä lapsille. Tuntien rakenne on tähän mennessä ollut, tiedättekö kuinka tietokone avataan no kokeillaas ja sitten kirjoitetaan jokainen wordiin My name is … Jos haluaa kokeilla käyttää myös hiirtä niin voi vaihtaa väriä millä kirjottaa, hui kun jännittävää! Sellasta ainakin luvassa myös aikapaljon tulevaisuudessa kun ollaan niin proitaa.

Ekat päivät kukaan ei oikeen kertonut mitään kellekkään joten opettajatkin luuli että ollaan vain opettajia jotka on tullut niitä auttamaan. Muutamankerran itsekin päädyin tilanteeseen missä sohin karttakepillä taululle ja huudatan lapsilla aakkosia tai jotain muuta vastaavaa. Ja opettaja huitelee jossain omilla mennoillaan kun olettaa että handlaan homman ilman ongelmia.

Sitten kuitenkin keskiviikkona oli opettajainpalaveri koulunjälkeen jossa saatiin vähän informaatiota tulevasta vuodesta ja myös kerrottiin keitä me oikeen ollaan ja miksi täällä ollaan kaikki lähti kummasti selkenempään suuntaan! Kollegoista kyllä löytyy aika erilaisia persoonia mutta kokonaisuudessaan vaikuttaa ihan mukavalta porukalta. Ja ainakin varmasti yksi opettajakin joka ei lyö lapsia. Yleensä lyöminen tapahtuu kepillä päähän tai kädelle näpäytys. Jos et ole pysynyt tarpeeksi hiljaa tai muuten yleisestä riehumisesta tai olemisesta, siltä ainakin näyttää. Se Ebenes (??) opettaja on kyllä muutenkin hyvä kun aina puhuu kaikista arvoistaan ja kunnioituksesta ihmisiä ja elämää ja no kaikkea hyvää! Toinen jonka nimeä en sitten muistakaan on ihan vastakohtaa tuolle. 19 vuotias poika joka ei nytä muuta tekevän kun karjuvan luokassa Jtn, OLKAA HILJAA JA ISTUKAAAA!” pysykää paikallaan ja sitten se kiertää kepin kanssa näpsyttelemässä oppilaita kokoajan hullu agressiopäällä. Kunnioitusta -200% Kehenkään. Tosin enpähän tiedä kuka sitä sitten kunnioittaa, ei ainakaan lapset.

Jos lapset pitää saada aisoihin niin runoilu näyttää ainakin toimivan ihan hyvin, runonlausuntaa täällä opiskellaan siinä missä matematiikkaakin ja se on käytännössä karjumista niitä runoja ympäriinsä, jonkun fiksun pojan bongasin luokasta jolla oli korvatulpat korvissa. Pelejä leikkejä ja runojahan nuo tuntuu tietävän ihan satamiljarddia.

Ja pelit on paljon rytmejä ja liikettä myös ja sittten vaan riemua katsella sitä on. Kuin myös niiden tanssimista. Eilen nuo vei meidät naapurikylään (Koska hiljaisuus juhla ei juhlaa täällä hhhhaaaaa) johonkin yökerhokatsastukselle. Hyvämeininki ja iloinen rytmimusiikki kaikkialla, tiet täynnä nuoria ja kaikki ttanssii ja reimuitsee. Matkattiin tro-trolla sinne jossa oli iltavalaistuksena jonkinlaiset uv-valot sisällä. Yöaikaan niillä on aina jännittävät mitä hienommat bileevalaistukset autoissa jeeh. Sitten mentiin vaan tanssimaan joka tosin muodostui vähän ei niin omariemuisaksi, en tiedä mikä meno kharmassa on mutta tuolla tuntui että kokoajan sai pyörähdellä karkuun ihmisiää jotka tuli AIKA iholle. Muttaa se on varmaan vaan kiitos ihonvärin. Tai siltä se ainakin näytti sitten kun siirryttiin istuksimaan ja kattelemaan meininkiä niin sehän oli jotain ihan totaalisen mahtavaa. Kaikki osaa todellakin tanssia, ja no tanssilttiat täyttää enimmäkseen miespuoliset ja liike ja energia on jotain mielipuolista ja niistä vaan hohkaa mieletön vapaudentunne ja riemu. (Ja niillä oli se tila jota olisin itsekin halunnut, mutta eiköhän vielä ehdi) Sitten ei enän kulkenutkaan autoja yöllä niin käveltiin kotiin joku reilu 3 mailia, eli öö? Mutta oli maukasta kun oli ihan pimeää. Maassa lenteli jotain valokärpäsiä jotka näytti tippuneilta tähdiltä, ja oli vaan luonnonääniä, mm kovaäänisiä sammakoita. JA RADIO (voi teknologia tule mukanani kaikkialle) Joka pilasikin oikeestaan tunnelman aika totaalisesti mutta en sitten jaksanut pyytää micaelia sulkemaan sitä kun se nautti niin kovin siitä ja mukana kauniisti laulelusta. Jeejee. Eeehhh.

Se vauvakin tosiaan tuli yhtenäpäivänä ihan randomilla meiän huoneeseen päiväks nukkumaan ja hoidettavaksi kun äidin piti lähtee päiväks töihin jeh.

Mutta parasriemuin oli eehkä kuitenkin kaikesta viime vkl.Matkustin yksin Kumasiin kun Karen ja Jens halusi jäädä tänne kotiutumaan ja kattelemaan paikkoja. Itellä oli kuitenkin motiivi lähteä vaikka toki haluan itekin täällä oppia paikat tietämään mutta oltiin sovittu Mitjan ja Annan kanssa että ostetaan rummut tänä vkl, jotta voidaan ensviikolla matkustaa Annan luokse ja siellä djembaloida sitten rannalla ymh. Oli mahtavaa olla yksin olla vapaa hetken aikaa ihman tietoa tulevasta ja tapahtumasta ja katsoa vaan kaikkea jonka ohittaa. Ja vieläkun oli jotenkin muistanut yhtäkkiä taas syyn miksi täällä oikeen edes on ja elää, ja kuinka siistiä se on ja kaikki ja liian rajallista ja hetkellistä. Eli huh. Oot vähemmän turisti yksin ja ihmiset juttelee enemmän. Paljon hauskoja kontakteja vaan kun odottelin Kumasissa että löydän Mitjan ja sitten törmäsinkin.

Suunnattiin pankkiautomaatille että silläkin on rumpuun rahaa mutta automaatti sekos ja söi sen kortin. Sama juttu tosiaan kävi Tannjalle viime vkl, samalla automaatilla. Joten soitettiin kuinka toimia. Ne lähettää kortin kuulema takaisin Saksaan ja sieltä sitten takaisin tänne ja siinä sitten parikuukautta odottelet (: Mentiin kuitenkin sitten cultural centerille hengaammaan ja odottamaan että Naomi tulee meidän kanssa etsimään ettei erehdytä ostaman mitään huonoa ja tulla huijatuiksi.

Sitten oikeestaan toinen rumpu joka löydettiin olikin melkosta täydellinen jonka toki ostinkin 30Cfalla eli n 15€. Ääni on vaan jotain tosi toimivaa ja laadukas todellakin. Oli toki surku ettei mitja voinu ostaa rumpua kun ei rahaa mutta toisaalta eipä ainakaan tarvinnut hirveetä katkeruuskieroilutappelua käydä rummusta kun se oli aikas ainoaa laatuaan siellä. Sitten palattiinkin Orpokotiin jossa olin sen viikon siis ja suunnitelmana majoittua siellä yksiyöpitaas. Oli vaan harmi ettei voitu soitella kunnolla sitten vielä. Mutta aktiviteetiksi muodostui mielipuolinen väittely, uskonnoista, onnellisuudesta ja ihmisten mahdollisuuksista vaikuttaa tilanteisiin mihin ovat päätyneet elämässään. Mielenkiintoinen se oli siitä koska Philippin mieliputeet ja ajatukset ja hahmotukset KAIKESTA tuntui olevan TÄYSIN päinvastaiset kun Itsellä tai ehkä vielä enemmän Mitjalla. Oli siis aika avartavaa ja jännittävää ja oivaltavaa settiä toisaalta ehkä myös vähän surullista koska Philipp ei yksinkertaisesti pystynyt hyväksymään meidän näkemyksiä tai oikeastaan edes tajuamaan että asiat voi nähdä muullakin tavalla. What evaaah. Tulipahan ainakin itselle sairaan hyvä meininki kun pääs vähän suoltamaan ajatuksia ja kyselemäänn. Sitten oli aika hidastaa aikaa, rauhoittua ja käydä nukkumaan onnellisena tietäen että kaikki on niin hyvin Ja myös teetä juotiin illalla!

Ja sunnuntai lähinnä idlattiin ja rummuteltiin ja kokkailtiin, leipiä munakkaalla, munakas tomaatilla ja sipulilla. Nam. Ja matkustin takaisin kotiin hii, hauuskoja tuttavia trotrossa, kaikki tuntui jotenkin kilahtaneilta varsinkin kuski vaan seliti taaksepäin kokoajan ja kurvaili sivuun ja valitsi outoja pikkuteittä mutta ainakin oli riemu. Oli vähän vaikeeta löytää oikea auto kumasista kun aina jos kysyi joltain mistä pääsee effiduaseen neuvotaan tonne, ja tuolta takas tänne, j täältä ihan erisuuntaan ja erisuunnasta pohjoseen ja mitään. Tapasin taas mun pankin sivuovenkatoksessa asuvan tuttavan uudestaan ja joku nainen antoi lopulta tarpeeksi vakuuttavat ohjeet ja löysin trotron. Ilo! Ja auringonlasku ja taakse jäävä kaupunki.

Ja voinpa vielä mainita että perrjantai aamuna oli vanhempain palaveri joka oli ihan sekopäisen hullu, asiallinen mutta jos ne lähti msitään jostain keskustelemaan niin tuntu siltä vaan että kaikki sekoaa ihan totaalissesti huutaa ja selittää. Ja miten ne hiljennät kun et voi lyödä. Joopajooooo.

Pahoittelen asiatonta tai asiallista settiä. Ja jos sitä on liikaa.

Mmutta mun elämä on kivaa sun elämä on kviaa, kuuntelen aamulla plutoniumia ja kirjoitan, miltä tuntuu olla ihmisenä keskellä joukon, joka näyttää kiviriviltä ja mumisee. Ja keskellä kävelee vihainen herra huutaen ”CLOSE YOUR EYES AND PRAY”. Jos et tottele tulee päähän näpäytystä, niin lasketpahan ainakin sen alas.

Ja vaikka kokoajan on enemmän tai vähemmän luova olo kun ei voi purkaa suomenkielisiä ajatuksia mihinkään, nää tekstit tuntuu olevan totaalisen epäluovuuden huipentumia jee. Koska kaikki on normaalia. Paitsi viimeyön uni, jossa olin pokemon (Mew 2) Nimeltään Hypotenuusa, mutta vasta tulevaisuudessani. Ja tulin sairastamaan tautia nimeltä cooperative, eli vähän niinkuin elämän lukihäiriö. Että kaikki vaihtelee paikkaa ja on palasina eikä missään ole enään mitään järkeä. Tilanteet ei oo riippuvaisia ajasta, ne on riippuvaisia onnellisuudesta? Greatt.

NIIIN JA MULLA ON RÄPPILETIT????