kesakuun kuulumisia

Tapahtuu taas paljon ja liikaa, mut saatiin netti tanne Begoroon niin yrittelen jotain kirjoitella mita taalla tapahtuu,.Ensiksi vaikka orpokodilta,
saadaan uusi ruokalistaus ja se tuo meille paljon laajempaa ruokavaliota joka on ehka parasmuutos mita taalla on tapahtunut viimeaikoina, edistysta ja alkaa muutenkin toi riisi jo vahan tokkia. Mein pomo menee naimisiin, oli tarkotus olla haat tallaviikolla mutta siella missa ne haat olis ollut on joku festivaali taas jotain hiljaisuudesta joten kovaaaninen musiikki ei ole in joten ne siirsi niiden haat kai vahan myohemmaksi, ja todsisan tallaviikolla tulee porukka sveitsista jotka sponssaa meille orpokodin retken, kumasiin ja rannikolle, siina menee viikko tai pari, kaikki on viela vahan epaselvaa vaikka ne tuleekin ylihuopmenna mutta tulee varmasty hyva reissu.

viimesenkuukauden taalla oli siis kevin ja sen kanssa viikonloppuisin seikkailtiin sinne ja tanne, vesiputouksille mentiin voltan itapuolelle, aivan togon rajalle ja ne oli hurjia, sanottiin suunnilleen 600metria korkeiksi mutta ei niita kaikkia osia siita kuitenkaan mitenkaan pysty nakemaan, oli kuitenkin siistia.

ja sit on ollut tosiaan meneillaan taa jalkapallo ja se on villinnyt ja lopettanut samalla melkeen aiken elaman ymprailta, kaikki seuraa jalkapalloa kaikki katsoo sita, ja kun ghana pelaa kaupat on kiinni koulut katsoo jalkapalloa, autot ei kulje koko maailma on pysahtynyt, ja tunnetta on niin paljon mukana. Ekan pelin aikana olin jossain ainoossa autossa joka kulki eika tullut pitkalla matkaa kuin 1 auto ehka vastaan. Set saavuin onneksi Hohon ennen pelin loppua nain kun ne teki maalin ja nain kun ihmiset juoksi kaduille, kun kaikki pukeutui ghanan lippuihin ja hurrasi,. autot kiersi kehaa ja mutkin vedettiin fanirekanlavalle hurrstelemaan! oli hurja meininki, joten nyt taas katson tulevaisuuteen miten huomenna kay, jos ghana vittaa niin iin meilla on pileet. ostin lipun koska kaikki on niin epailevaisia mua kohtaan koska oon valkonen, oonko vastustajien puolella no en. kuitenkin.

joo kasvatetaan nykyaan myos maisseja ja cassavaa melkeen koko piha taynna ja oon opettanut pojille uudenlaisia peleja mita voidaan treenata uusia trikkeja, jees.

niin joo ja meille tuli uus opettaja Richmond tuolta naapurista joka on jees ja tekee vahan kordinoidummaksi tota meidan koulua kun joku tulee ulkopuolelta toihin, eika sen oo jarkee tulla sinne hengaileen vaan ja oottaan et opettajat kylpee sun muuta,. Asiat kokoajan menee eteenpain ja no niin, peruselama on peruselamaa, ihmisia rytmeja, kellumista eteenpain hommia koulua koulunjalkeista elamaa ja en ees tiia.

en usko etta taa todellisuus voi vaan loppua ja voin hypata johonkin ihan muualle, suomeen, sinne minka oon jo kokonaan unohdellut. mua pelottaa tulla suomeen mut toisaalta kokoajan tulee uudenlaisia ajatuksia siita miten voi hyodyntaa omaa tilannetta ja omaa elamaa ja kaikkea tata mita on oppinut maailmasts, etta eikohan tasta viela ihan hyva soppa keiteta. toisaalta tuntuu aika raskaalta valissa olla niin paljon enemmissa mahdollisuuksissa etta ne on me siella jotka voi jotain tehda tan maailman tasaarvoisuuden eteen, eika taalla, ihmiset joiden kuukausipalkka on 20 euroa tai jotain muuta. Se jotenkin synnyttaa itelle nykyaan jonkinlaista painetta, koska olis niin helppoa vaan sumplia muutamia juttuja, ettia mukava mesta ja avoinmielisia ihmisia ja elaa helppoa elamaa, mutta ei se ehka tuntuis hyvalta jos tietaa etta suurinosa tata maailmaa ei koskaan voisi tehda samaa. lopettakaamme siis siipeily, gmmmgmhmhm.. meidan menneiden vuosisatojen ryostoretkien varjosta jotka on tehnyt meista rikkaat.

lopetan nyt tan kirjottamisen ennen kun rupeen paasaamaan liikaa, mutta oon vaan sisaistanyt ehka vahan liian hyvin sen mita elamassa tarvii ollakseen onnellinen ja mika ei ole vaan olennaista, vaikka onkin ihankivaa. Esim etta on naapureita joihin voi menna kattoon Ghanan pelin tai muuta luxarya.

Nyt vaikenen moi, elama on hyvaa, on hyvaa kun on vapaus, ja hyva kun on ihmisia jotka elaa samoilla elamantavoin. kun seikkailin Hossa tapasin sairaan siisteja tyyppeja taas ja tuntui vaan hyvalta puhua elamasta ja maailmasta ja tuntuu todella hyvalta vaieta ja menn a takaisin koululle, tanaan meian pitas tehda jotain julisteita koulunseinille opetustarkoitukseen ja muuuutaaaaaa. terve.

Advertisement

muutama seikkailu lisaa

No joo, nyt on sitten mennyt aikaa jo taas niinpaljon etten enää itsekään pysy kärryillä missä mennään. toukokuunalussa tosiaan kävin Burkina Fasossa pyorähtämässä pariviikkoa, ja kaikki meni oikeastaan juuriniinkuin täällä olettaakin asioiden menevän, eli kaikkin muin paitsi suunnitelmien mukaan. suunnitelmat unohdin kotiin, matkasin kumasiin odotin 7 tuntia bussin liikkeelle lähtoa ja sitten matkustin kera hyvan seuran koko yön kohti bolgatangaa. muutamat kerrat pysähdeltiin matkalla tarkistamaan pysähtyneita autoja josko oli tietoa maantieroistoista ja muusta. tilanteet eivat aina minulle täysin auenneet. kerrän myös tyhjennettiin paniikissa bussi kkun se täyttyi savusta ja luultiin sen olevan tulessa. sittenn kuitenkin selvisin hengissä Ouagadougouhun asti jossa olinkin aivan yksin vaikka kielta karttaa tai mitään muutakaan havaintoa tulevista tappahtumista. mutta parasta sillä matkalla oli kitenkin se että aina löysi ihmisiä jotka auttoi, jotka kertoi sulle tarinoita jotka kutsui pöytään istumaan, tai ajelemaan artistien vipbussilla tai ihan miitä vaan. tosiaan löysin sitten tieni jazz in ouagaan joka oli HUIMA olin aivan tosi jeejee mahtavaa taidokasta musiikkia olisieltä löysin myös itselleni kartan ja tien majoittumaan pieneen kulttuurikeskuskseen. Jossa oli sit kaikkee kivaa ohjelmaa myös kuten trumpettibändejä ja muuta.

Tapasin kuitenkin paljon tuttuja, pyöräilin ympäri ouagaa , harrastin paljon kulttuuria ja en puhunut ranskaa. En myös matkustanut minnekään kun mulla oli ongelmia viisumin kanssa ja menetin rahani mut luottamuksesta ihmiseen selvisin jokamutkan takaa hyvin.. Haluisin kirjottaa lisää kaikkee kuulumisia täältä, parinviikojen ajoilta paljon muutoksia tapahtunut mutta tää netti on jotain niin hidasta etten ehkä kykene.. aluksi tosin netti ei ees toiminut mut kahhvilanpojat ase nsi mulle uuden mozzillan joten betterbetter. käytiin rannoilla ja ollaan jaettu upäiväkodin lapset kahteen rymnään joista toisessa nykyän yleensä olen päivät. ja oon opetttanut myös kuviista ja muita tunteja kun opet on juosseet kaikkien lasten kanssa sairaalaan kun melkein kaikki on ollut kipeinä, kuin myös kevin belgiasta joka on mun uus vapaaehtoistuttava.

puutarhakasvaa ja on myös istutettu aikapaljon maissia ja cassavaa, ja niin mikä parasta meillä on nyt ruokalista, mahdollisesti ensviikosta eteenpäin syödään kaikkea muutakin kuin vaan riisia ja papuja voi JEE! Lapsia on tullut taas yski lisää, viisivuotias Benjamin. Niin ja oon ajatellut kotia, ja pizzaa koska kotiintulo lähestyy. parinviikon päästä lähtetään retkelle kaikkien orpejone kanssa kumasiin ja muualle, rannikolle ja se on sveitsin jonkun yliopiston sponssaama retki, joten sitä odotellessa!

Vaikenen kun ei oo mitään järkee ootella tuhatta vuotta et oma teksti ilmestyy ruudulle, joskus toiste. moi (hyvin informatiivinen ilmoittelu)