odottamaton afrikka

Viimepäivät on mennyt aika paljolti omissa ajatuksissa jotenkin ollut miettimispäällä, eilen sitten dovilen kanssa jäätiin miettimään sitä mitä Afrikka oikeeestaan on tai miltä se näyttää. Ja siitä keskustelusta jäi jotenkin jännä fiilis. Kumpikin meistä oli Ghanaan saapuessa vähän pettynyt jollaintavalla, täähän täyttää ihan normaalilta. täällä on tosi vehreää ja talotkin ihan pystyssä tiilein. Jotenkin se ei vastannut sitä kuvaa mikä meille oli Afrikasta aina kasvanut mieliin (hiekkaa, köyhyyttä, savimajoja eikä vettä tms, kärjistettynä) Pettymyksestä pääsi kuitenkin pian yli ja on tajunnut sen että ehkä vielä herättävämpää on nimenomaan nähdä jonkinlaista muuta afrikkaa. tulee konkreettisemmaksi se miten täällä oikeastaan voi elää ja miten kaikki toimii. Ghanahan nyt onkin yksi rikkaammista afrikan maista eikä täällä varsinaista kurjuutta ole havaittavissa. Kaikki on tavallaan asetettu perusrakenteiden vakaan jotka on aika pitäviä.

Suurimpina eroina ehkä nousee mieleen ihan omanlainen aikakäsitys, yhteisöllisyys, avoimuus ja luonnollisuus. Siis jos yleistän ghanasta Afrikkaan näin samoin kun itse en koskaan ole suomesta vaan euroopasta (koska ketään ei ehkä kiinnosta näin yleisesti jonkun säälittävän maan toimet, ja kaikki eurooppahan on kuitenkin siis about sama asia :D) Täällä ei voi olla koskaan myöhässä, bussi lähtee milloin ihmiset on kyydissä jos asioita ei tehdä tänään niin ne tehdään huomenna. ja se mitä tehtävää yleensäkään eläämään kuuluu on toimeentuleminen, perusrutiinit kotona tietysti ja sitten jonkinlainen työ. mitä itse pienemmässä kaupungissa/kylässä asustellessa on katsellut, on työ useimmiten farmilla, tai myymässä tuotteita, tai vaihtoehtoisesti ajellessa ihmisiä paikasta toiseen. työ on kuitenkin jotenkin käsillä aina. Sulla on auto ja ajat niin kauan kuin tarpeen, tai tuttavallasi on auto jolla ajat tai toimit rahastajana. en oikeen tiedä miten työnkulkua kuvaisi täällä, se toimii ehkä että tehty on tehty ja siitä saa tuoton mutta tekemätön ei ole mistään pois. Mikään ei voi kasautua pinoiksi, ei synny painetta. jos sataa kaupat voi sulkea ja kuunnellaan perheen kanssa radiota. ja mitä väliä sillä on jos kauppa on kiinni kun se on yleensä oman kodin yhteydessä joten työnteko ja elely menee samaan piikkiin. Siis oikeestaan tää kaikki menee siis tuohon luonnollisuuteen. mikään asia ei jotenkin kanna kauas. Korkeintaan farmille, tai naapurikaupunkiin.

On ymmärtänyt sen mikä on tärkeää omistaa, ja mikä on ylimääräistä. Meillä on kaikki mikä on tarpeen mutta ei paljoa ylimääräistä extraa. Kuitenkin toimeen tullaan paremmin kuin hyvin ja ihmiset on iloisia ja onnellisia kjaikesta siitä mitä puuhataan. Ei sitä enää muista edes ajatella miten elämä olisi jos meillä olisi sähköt. Sitten en tiedä, ehkä tulisi se paine koko paikalle että voitaisi omistaa lisää ja hyödyntää sähköjä. televisio, tietokoneet, pakastimet, tuulettimet, niin joo ja se kaikkein olennaisin olis ehk valot. Se oli ehkä aluksi outoa kun ei ollut valoja koskaan mutta siihenkin tottuu viimeviikolla tuli taas näitä ajatuksia joista itselle tulee outo olo ”oh, moon is back, how nice! what am i thinking about but yes, it has really been again long time somewhere else.” Tuntuu että ajatus on kääntynyt niinpäin ainakin itsellä että tulee iloiseksi aina kaikesta mitä saa ja mitä on kun perusajatuksena ei ole se mitä jo on. tai mitä tarvitsee lisää. tuntuu hyvälle.

tää nyt ei kulje puhtaasti eteenpäin kuin mikälie essee yy. mutta tuo kaikki liityy yhteen, siihen miten luonnollisesti kaikki täällä toimii. Ihmiset menee farmeilleen, todella rikkaaseen ja vehreään luontoon tuo sieltä mukanaan hedelmiä ja vihanneksiä josta saadaan päivän ruoat, ja osa niistä myydään tuttaville jotta voidaan nostaa pikkupikkurahalla sitten ystäviltä kaloja joita joku on tuonut mereltä, joltain ostetaan kananmunia joilla on kanoja (niinkun meillä <3) ja siitä rahasta mikä jää ehkä käteen käydään pistämässä hiuksiin lisälettiä ja tekemässä nätti style. On toki erillaisia töitä mutta toimeentulo kaikenkaikkiaan ei tarvitse kovin paljoa täällä. mitä nyt on nähnyt. Richmondin kanssa tuli puheeksi farmaus ja se sanoi että niille taitaaa tulla ainoastaan kala ja en muista mikä muu juttu muualta kaiken muun ne kasvattaa itse.

Nyt katkes ajatus kun seura lopetti datailun joten itekkin ihan kohta mutta tää kaikki on niin ei oo kiirettä mutta silti tuntuu kuvalta palata lämpimän auringon alle vitsin tuulettimilta. Ja siis kaikkein jotenkin tärkeimmältä elämänmuotoonvaikuttavalta asialta oikeesti ehkä vaikuttaa tuo yhteisöllisyys ja avoimuus. ihmiset elää perheineen tukee toisiaan ja aina on joku joka pitää huolta. Aidsia on meidän alueella eniten tai toisiksi eniten koko maasssa joka on vähän karua, mutta sitä ei nää. jokakerta kun käy sairaalan verikokeissa ne kuitenkin myös tsekkaa sen josko olet hiv. sitä vastaan kuitenkin taistellaan kokoajan täälläkin, eilen mentiin sattumalta kun huomattiin et meidän paikassa on joku ihmisoikeuksien toimisto kyseleen mitä ne puuhaa siellä, ja kertoivat että suurin ongelma täällä on lapsista huolehtimattomat isät. eli sellaset jotka kävelee pois kun nainen on raskaana tai muuten ei kunnioita lasten oikeuksia perheessä yms. Ja että käyvät kuulema tekemässä erilaisia projekteja kouluissa yms kertomassa lapsille ja muille ihmisille että heillä on oikeuksia. nimeen, kansallisuuteen koulutukseen yms. koulutuksesta tuli mieleen eilen keskustelin Johnsonin kanssa (joka kertoi että sen nimi tarkoittaa "gift for God") koulutuksesta ja siitä että täälläkin on valtion sponsoroima ilmainen koulutus lapsille mutta se ei tietysti ole yhtä tasokas kuin yksittäiset maksulliset koulut. tässä kai paine enimmäkseen tulee työnantajilta, jos koulun omistaa joku hän haluaa sen myös olevan tasokas ja hyvä. keskimäärin en ole varma mitä mieltä olen koulusysteemistä täällä. se on vähän mutkikas. tai opiskelu saatetaan aloittaa nursaryssä kun ollaan 1.5 vuotiaitta ja se lähtee lähinnä vaan kaikesta toistosta, tosin se toisto ei koskaan lopukkaan ainakaan peruskoulussa, kopioidaan taululta asia ja se on sanatarkka muoto jolla se kirjoitetaan sitten koneeseen, en muista mikä on tietokoneen määritelmä taisi olla kone joka prosessoi informaatioita tai jokin muu, tämä kertoo paljon 7vuotiaille lapsille jotka eivät ole kosskaan tietokonetta nähnyt.

Oon unohtanut suomen ja miltä asiat tuntuu ja näyttää siellä, tästä maasta oon tullut mun koti. tiiän miten kulkee minne vaan ja vaikken tietäiskään mulla on vahva luottamus ihmisiin koska melkein jokainen varmasti olisi valmis kertommaan miten pääsen sinne minne halajan. Jokupäivä teki mieli laskea taas ihmiset keiden kanssa tuli keskustaan matkatessa juteltua, uudet ystävät jotka vaan pyysi et voitko ohi kulkiessas tervehtiä' tästä eteenpäin muakin, okei 🙂 hymy. Eilen oli sairaan kiva mekko jollain naisella ja huusin sen sille että tosi nätti mekko. ja sit jotenkin tuli vaan ilo siitä et olipa luonteva ja jotekin kaikkein todennäköisin ratkaisu kertoa se sille. mietin suomea ja sitä että olisin kai vaan kävellyt ohi, joka tuntuisi oudolta. mietin et onko pitsa oikeesti hyvää ja miltä tuntuu nukkua lämpimän peiton alla? Tai yleensäkään nukkua, hiljaisuudessa? miltä tuntuu kun ihmiset ei tervehdi kaduilla? Tai yleensäkään, millaisia ihmisiä siellä oikeen on, kaikki tää tyyliteatterit yms? Täällä kattelee kaikkia ihmisiä jotenkin kauniisti, ne on niin jotain sellasta et niistä tulee olo, ei ne vois mitään muutakaan olla. teetän outoja mekkoja 2.5 eurolla hassuista kankaista. täällä kun ne on niin nams. tai oon sisällä tän maailman kangasmausta ja en ees halua ajatella kuinka karuilen niiden kanssa kun tulen takaisin ehh. En ehkä tiedä mitä olen enää, täällä olen valkoinen ja jotain ketä ei voi verrata kehenkään muuhun, olen vain mitä olen, ja ihmiset ei koskaan voi tietää kuka olen. olen salaiinen ja vapaa tekemään mitä ikinä haluan. olen satunnainen kulkija ympäröivälle maailmalle, joka lähes kaikkialla herättää jonkinlaisia reaktioita ja hauskoja tilanteita. Tää maailma ja elämä ei koskaan lopu, paitsi et tuun 99 päivän päästä suomeen. mutta sitä ennen tulee jännittävä retki, mää matkustan toiseen afrikkaan mää meen burkina fasoon, kai ensviikolla heh 😀 Tässä olen katselllut google mapsista kuvia ja tehnyt matkasuunnitelmaa ohessa. jännittää ihan sairraasti. koska nyt sieltä osaa ehkä poimia niitä asioita mitkä saa sen systeemin toimimaan, yhdessä maailman köyhimmistä maista. mutta veikkaan että sielläkin vahvasti on esillä samat teemat, yhteisöllisyys ja aika. En tiedä. Sitä ennen vielä meiltä lähtee 2 lasta adoptioon itävaltaan. sunnuntaina, prosessi on viety loppuun jännittävää. ne eivät ymmärrä asiasta mitään. ainakaan paljon, mutta muutamanpäivän jälkeen nähdään miten käy. Menevät naiselle joka ottaa yksityishuoltajuuden lasten psykiatria jtn joten pitäisi ymmärtää heidän päälle ja on ollut vapaaehtoisena myös tuolla orpokodissa. mua jännittää niiden puolesta koska niiden koko maailma tulee kääntymään, nyt ne elää vaan täällä, turvassa ja ulkopuolella ihan kaikesta. informaatiosta. mitä, joku tulivuori? kuulin siitä hheh. oon vaan pysyvästi täällä en onneton. onnellinen, ok, tai normaali jonka naama leviää hirveään hymyyn heti kohdatessa ensimmäiset ihmiset rauhallisuuden ja banaanit maapähkinävoilla.

nyt vaan meen ja totean että mun aivot ei pysty oleen tällasen kirjoita ja tee asioita rajatussa ajassa paineen alla en vaan saa asioita ilmaistua sulavasti niitä mitä haluaisin jakaa. mutta. me palajamme taas joskus palaan pian Begoroon sitä ennen koforiduan torstain korumarketille, ensviikolla lähtee vapaaehtoset kotiin jättäenn mut yksin taas mutta onhan kuitenkin kokomaailma mun kanssa täällä ❤

nähään!

(luen sit joskus kotona ajan kanssa mitä ihmettä oikeen teille oon tarinoinut ja seilittänyt ihan asiatoonta shiiitiä.) +kun lapsi kertoo sulle että sun maha on kasvanut liian isoksi miten sihen pitäs suhtautuu? JUnpPajunPA. kynttilöitä poltellessa.

Advertisement
Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »

Yksi vastaus to “odottamaton afrikka”

  1. Saini Says:

    Menikin jonkun aikaa, etten lukenut sun blogia, mutta nyt taas 🙂 Järjetöntä miten nopeasti aika menee ja kohta on kokonainen vuosi kulunut… Viimeisiä kuukausia viedään. Nauti Suvi ihan joka hetkestä, tai oon kyllä varma että niin teetkin! Ihana että sulla on kaikki hyvin ❤


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: