odottamaton afrikka

Viimepäivät on mennyt aika paljolti omissa ajatuksissa jotenkin ollut miettimispäällä, eilen sitten dovilen kanssa jäätiin miettimään sitä mitä Afrikka oikeeestaan on tai miltä se näyttää. Ja siitä keskustelusta jäi jotenkin jännä fiilis. Kumpikin meistä oli Ghanaan saapuessa vähän pettynyt jollaintavalla, täähän täyttää ihan normaalilta. täällä on tosi vehreää ja talotkin ihan pystyssä tiilein. Jotenkin se ei vastannut sitä kuvaa mikä meille oli Afrikasta aina kasvanut mieliin (hiekkaa, köyhyyttä, savimajoja eikä vettä tms, kärjistettynä) Pettymyksestä pääsi kuitenkin pian yli ja on tajunnut sen että ehkä vielä herättävämpää on nimenomaan nähdä jonkinlaista muuta afrikkaa. tulee konkreettisemmaksi se miten täällä oikeastaan voi elää ja miten kaikki toimii. Ghanahan nyt onkin yksi rikkaammista afrikan maista eikä täällä varsinaista kurjuutta ole havaittavissa. Kaikki on tavallaan asetettu perusrakenteiden vakaan jotka on aika pitäviä.

Suurimpina eroina ehkä nousee mieleen ihan omanlainen aikakäsitys, yhteisöllisyys, avoimuus ja luonnollisuus. Siis jos yleistän ghanasta Afrikkaan näin samoin kun itse en koskaan ole suomesta vaan euroopasta (koska ketään ei ehkä kiinnosta näin yleisesti jonkun säälittävän maan toimet, ja kaikki eurooppahan on kuitenkin siis about sama asia :D) Täällä ei voi olla koskaan myöhässä, bussi lähtee milloin ihmiset on kyydissä jos asioita ei tehdä tänään niin ne tehdään huomenna. ja se mitä tehtävää yleensäkään eläämään kuuluu on toimeentuleminen, perusrutiinit kotona tietysti ja sitten jonkinlainen työ. mitä itse pienemmässä kaupungissa/kylässä asustellessa on katsellut, on työ useimmiten farmilla, tai myymässä tuotteita, tai vaihtoehtoisesti ajellessa ihmisiä paikasta toiseen. työ on kuitenkin jotenkin käsillä aina. Sulla on auto ja ajat niin kauan kuin tarpeen, tai tuttavallasi on auto jolla ajat tai toimit rahastajana. en oikeen tiedä miten työnkulkua kuvaisi täällä, se toimii ehkä että tehty on tehty ja siitä saa tuoton mutta tekemätön ei ole mistään pois. Mikään ei voi kasautua pinoiksi, ei synny painetta. jos sataa kaupat voi sulkea ja kuunnellaan perheen kanssa radiota. ja mitä väliä sillä on jos kauppa on kiinni kun se on yleensä oman kodin yhteydessä joten työnteko ja elely menee samaan piikkiin. Siis oikeestaan tää kaikki menee siis tuohon luonnollisuuteen. mikään asia ei jotenkin kanna kauas. Korkeintaan farmille, tai naapurikaupunkiin.

On ymmärtänyt sen mikä on tärkeää omistaa, ja mikä on ylimääräistä. Meillä on kaikki mikä on tarpeen mutta ei paljoa ylimääräistä extraa. Kuitenkin toimeen tullaan paremmin kuin hyvin ja ihmiset on iloisia ja onnellisia kjaikesta siitä mitä puuhataan. Ei sitä enää muista edes ajatella miten elämä olisi jos meillä olisi sähköt. Sitten en tiedä, ehkä tulisi se paine koko paikalle että voitaisi omistaa lisää ja hyödyntää sähköjä. televisio, tietokoneet, pakastimet, tuulettimet, niin joo ja se kaikkein olennaisin olis ehk valot. Se oli ehkä aluksi outoa kun ei ollut valoja koskaan mutta siihenkin tottuu viimeviikolla tuli taas näitä ajatuksia joista itselle tulee outo olo ”oh, moon is back, how nice! what am i thinking about but yes, it has really been again long time somewhere else.” Tuntuu että ajatus on kääntynyt niinpäin ainakin itsellä että tulee iloiseksi aina kaikesta mitä saa ja mitä on kun perusajatuksena ei ole se mitä jo on. tai mitä tarvitsee lisää. tuntuu hyvälle.

tää nyt ei kulje puhtaasti eteenpäin kuin mikälie essee yy. mutta tuo kaikki liityy yhteen, siihen miten luonnollisesti kaikki täällä toimii. Ihmiset menee farmeilleen, todella rikkaaseen ja vehreään luontoon tuo sieltä mukanaan hedelmiä ja vihanneksiä josta saadaan päivän ruoat, ja osa niistä myydään tuttaville jotta voidaan nostaa pikkupikkurahalla sitten ystäviltä kaloja joita joku on tuonut mereltä, joltain ostetaan kananmunia joilla on kanoja (niinkun meillä <3) ja siitä rahasta mikä jää ehkä käteen käydään pistämässä hiuksiin lisälettiä ja tekemässä nätti style. On toki erillaisia töitä mutta toimeentulo kaikenkaikkiaan ei tarvitse kovin paljoa täällä. mitä nyt on nähnyt. Richmondin kanssa tuli puheeksi farmaus ja se sanoi että niille taitaaa tulla ainoastaan kala ja en muista mikä muu juttu muualta kaiken muun ne kasvattaa itse.

Nyt katkes ajatus kun seura lopetti datailun joten itekkin ihan kohta mutta tää kaikki on niin ei oo kiirettä mutta silti tuntuu kuvalta palata lämpimän auringon alle vitsin tuulettimilta. Ja siis kaikkein jotenkin tärkeimmältä elämänmuotoonvaikuttavalta asialta oikeesti ehkä vaikuttaa tuo yhteisöllisyys ja avoimuus. ihmiset elää perheineen tukee toisiaan ja aina on joku joka pitää huolta. Aidsia on meidän alueella eniten tai toisiksi eniten koko maasssa joka on vähän karua, mutta sitä ei nää. jokakerta kun käy sairaalan verikokeissa ne kuitenkin myös tsekkaa sen josko olet hiv. sitä vastaan kuitenkin taistellaan kokoajan täälläkin, eilen mentiin sattumalta kun huomattiin et meidän paikassa on joku ihmisoikeuksien toimisto kyseleen mitä ne puuhaa siellä, ja kertoivat että suurin ongelma täällä on lapsista huolehtimattomat isät. eli sellaset jotka kävelee pois kun nainen on raskaana tai muuten ei kunnioita lasten oikeuksia perheessä yms. Ja että käyvät kuulema tekemässä erilaisia projekteja kouluissa yms kertomassa lapsille ja muille ihmisille että heillä on oikeuksia. nimeen, kansallisuuteen koulutukseen yms. koulutuksesta tuli mieleen eilen keskustelin Johnsonin kanssa (joka kertoi että sen nimi tarkoittaa "gift for God") koulutuksesta ja siitä että täälläkin on valtion sponsoroima ilmainen koulutus lapsille mutta se ei tietysti ole yhtä tasokas kuin yksittäiset maksulliset koulut. tässä kai paine enimmäkseen tulee työnantajilta, jos koulun omistaa joku hän haluaa sen myös olevan tasokas ja hyvä. keskimäärin en ole varma mitä mieltä olen koulusysteemistä täällä. se on vähän mutkikas. tai opiskelu saatetaan aloittaa nursaryssä kun ollaan 1.5 vuotiaitta ja se lähtee lähinnä vaan kaikesta toistosta, tosin se toisto ei koskaan lopukkaan ainakaan peruskoulussa, kopioidaan taululta asia ja se on sanatarkka muoto jolla se kirjoitetaan sitten koneeseen, en muista mikä on tietokoneen määritelmä taisi olla kone joka prosessoi informaatioita tai jokin muu, tämä kertoo paljon 7vuotiaille lapsille jotka eivät ole kosskaan tietokonetta nähnyt.

Oon unohtanut suomen ja miltä asiat tuntuu ja näyttää siellä, tästä maasta oon tullut mun koti. tiiän miten kulkee minne vaan ja vaikken tietäiskään mulla on vahva luottamus ihmisiin koska melkein jokainen varmasti olisi valmis kertommaan miten pääsen sinne minne halajan. Jokupäivä teki mieli laskea taas ihmiset keiden kanssa tuli keskustaan matkatessa juteltua, uudet ystävät jotka vaan pyysi et voitko ohi kulkiessas tervehtiä' tästä eteenpäin muakin, okei 🙂 hymy. Eilen oli sairaan kiva mekko jollain naisella ja huusin sen sille että tosi nätti mekko. ja sit jotenkin tuli vaan ilo siitä et olipa luonteva ja jotekin kaikkein todennäköisin ratkaisu kertoa se sille. mietin suomea ja sitä että olisin kai vaan kävellyt ohi, joka tuntuisi oudolta. mietin et onko pitsa oikeesti hyvää ja miltä tuntuu nukkua lämpimän peiton alla? Tai yleensäkään nukkua, hiljaisuudessa? miltä tuntuu kun ihmiset ei tervehdi kaduilla? Tai yleensäkään, millaisia ihmisiä siellä oikeen on, kaikki tää tyyliteatterit yms? Täällä kattelee kaikkia ihmisiä jotenkin kauniisti, ne on niin jotain sellasta et niistä tulee olo, ei ne vois mitään muutakaan olla. teetän outoja mekkoja 2.5 eurolla hassuista kankaista. täällä kun ne on niin nams. tai oon sisällä tän maailman kangasmausta ja en ees halua ajatella kuinka karuilen niiden kanssa kun tulen takaisin ehh. En ehkä tiedä mitä olen enää, täällä olen valkoinen ja jotain ketä ei voi verrata kehenkään muuhun, olen vain mitä olen, ja ihmiset ei koskaan voi tietää kuka olen. olen salaiinen ja vapaa tekemään mitä ikinä haluan. olen satunnainen kulkija ympäröivälle maailmalle, joka lähes kaikkialla herättää jonkinlaisia reaktioita ja hauskoja tilanteita. Tää maailma ja elämä ei koskaan lopu, paitsi et tuun 99 päivän päästä suomeen. mutta sitä ennen tulee jännittävä retki, mää matkustan toiseen afrikkaan mää meen burkina fasoon, kai ensviikolla heh 😀 Tässä olen katselllut google mapsista kuvia ja tehnyt matkasuunnitelmaa ohessa. jännittää ihan sairraasti. koska nyt sieltä osaa ehkä poimia niitä asioita mitkä saa sen systeemin toimimaan, yhdessä maailman köyhimmistä maista. mutta veikkaan että sielläkin vahvasti on esillä samat teemat, yhteisöllisyys ja aika. En tiedä. Sitä ennen vielä meiltä lähtee 2 lasta adoptioon itävaltaan. sunnuntaina, prosessi on viety loppuun jännittävää. ne eivät ymmärrä asiasta mitään. ainakaan paljon, mutta muutamanpäivän jälkeen nähdään miten käy. Menevät naiselle joka ottaa yksityishuoltajuuden lasten psykiatria jtn joten pitäisi ymmärtää heidän päälle ja on ollut vapaaehtoisena myös tuolla orpokodissa. mua jännittää niiden puolesta koska niiden koko maailma tulee kääntymään, nyt ne elää vaan täällä, turvassa ja ulkopuolella ihan kaikesta. informaatiosta. mitä, joku tulivuori? kuulin siitä hheh. oon vaan pysyvästi täällä en onneton. onnellinen, ok, tai normaali jonka naama leviää hirveään hymyyn heti kohdatessa ensimmäiset ihmiset rauhallisuuden ja banaanit maapähkinävoilla.

nyt vaan meen ja totean että mun aivot ei pysty oleen tällasen kirjoita ja tee asioita rajatussa ajassa paineen alla en vaan saa asioita ilmaistua sulavasti niitä mitä haluaisin jakaa. mutta. me palajamme taas joskus palaan pian Begoroon sitä ennen koforiduan torstain korumarketille, ensviikolla lähtee vapaaehtoset kotiin jättäenn mut yksin taas mutta onhan kuitenkin kokomaailma mun kanssa täällä ❤

nähään!

(luen sit joskus kotona ajan kanssa mitä ihmettä oikeen teille oon tarinoinut ja seilittänyt ihan asiatoonta shiiitiä.) +kun lapsi kertoo sulle että sun maha on kasvanut liian isoksi miten sihen pitäs suhtautuu? JUnpPajunPA. kynttilöitä poltellessa.

Advertisement

Sellainen pääsiäinen

Kaikki alkoi kauan sitten. hmm. joo ei. oli kiva pääsiäinen mutta ainoo asia mistä huomas että on joku speciaalimpi juttu taas meneillään oli ettei kukaan menny kirkkoon sunnuntaina. kai nyt papeilla on jotain vähän tärkeempääkin tekemistä pääsiäisenä kun pitää jotain jumalanpalveluksia? Joo. me ei syöty kananmunia eikä suklaatakaan yhtään. mutta oli kuitenkin äärimmäisen hyvä fiilis melkeenpä koko tämän loman ajan. joka oli siis hmm. ke-ke? ehkä.

Tänäaamuna ei tapahtunut mitään kummallista, heräsin kuudelta ja viivyin pedissä tai patjalla noin tunnin ja sitten käännyin toiseenpäähän ja ulkoistin itseni moskiittoverkon syövereistä. joka näytti muuten viimeyönä ihan observatoriolta, tähdet vaan puuttui mutta silti ne aina yöaikaan kimmeltää kivasti taivaalla. jonotin itseni suihkuun joka korjattiin eilen, se ei oo vetänyt vettä pariin viikkoon nyt. tai siis se reikä oli tukossa ja vesi lattialla ja siis ei suihku vaan ämpäri ja kiva pieni kupponen. nams. sitten päädyin tänne ja psyykkasin ylämäet alamäiksi enkää väsynyt. moi

Lähenpä taaksepäin meneen. Eilen, keskiviikkona. Pelattiin ilta uunoa pienellä populalla ja aloitettiin sitä ennen tosiaan kylväminen, porkkanoiden ja sipuleiden siemeniä saatiin maahan ja oltiin ruskeita itse kukin. se tapahtui auringon laskiessa ja pian taas jatkuu kun saatiin lisää siemeniä! ei oo matoja meiän multamaassa. Aamulla pelattiin owarea siis jostain klo8-> se on hauska jännä paikallinen peli ja tosiaan koulu alkoi taas, mutta kun moni meiän lapsista oli nyt kipeenä ja opettajia oli sairaalassa niiden kanssa niin päivä oli vähän sellanen. shdrachk 8v on lukinnut lapsia 2-4v johonkin luokkaan ja huudattaa niillä aakkosia mutta ei varsinaista oikeaa ohjelmaa. ruoaksikin oli lämmikeitä, eilistä jollof rais whattt? riisiä. Makasin jopa hetken auringossa kun ajattelin et peseytyminen olis hirveen mukavaa jos olis ihan kuolemassa auringon kuumuuteen ja vähän päivittää kulahtanutta ihonväriäni. no joo. se eilisestä. ei noussut mitään superjännää mieliin.

tiistai.
Aamulla jaettiin ananas aamupalaksi ja oli tosi namnamnam. maistui vähän mansikalle. sitten jotain tapahtui ja päädyttiin poikien kanssa järjestämään pingisturnaus keskenään pöydät jotka yhistettiin oli ihan okei ja kivillä ja cassavatikulla saatiin väsättyä verkko. Melkein voitin ja oli jäönnittäävää ja tunteikasta ja kun se loppui saatiin taas ruokaa. Kuitenkin väsytti kun oli niin kuuma tehtiin retki kaupunkiin josko siellä olis jotain pop cornia myytävänä mutta paikka oli suljettu ja kurjuus valtasi meidänb mielen. kai on vähän liikaa tullut popsittua pop cornia kun siihen on jäänyt ihan koukkuun. mennään aina ja tyhjennetään melkein kylän ainoa paikka josta sit’ saa. yleensä aina siis. sitten on satunnaiskojuja sillointällöin. hmmf.

mutta tiistai oli iloinen ja väsynyt kun viimeyö oli ollut aika huonosti nukuttu. illalla kun oltiin menossa nukkumaan nää rupes rukoilemaan taas käytävässä. viimekerrasta on jo kuukausia ja se oli jotenkin pelottavaa. mua ei oo pelottanut aikoihin oikeen juuri mikään mutta sillon mua peloitti. äänet voimistui aina ja muuttui sekavammaksi joku taputti hiljalleen kokoajan meidän ovea ja sit kaikki pysähtyi taas yhtäaikaa siis ääni ja meteli. sitten lorencia alkoi laulaa tai manata tai kiihdyvällä temmolla vaan puhua kunnes se muuttui niin agressiiviiseksi että kaikki lähti mukaan siihen taas mölyämään jotain vielä sekavampaa. ja oveen koputus jatkuu ja on vaan pimeys ja tietää ja tunnistaa kaikki äänet mutta ne oli niin outoja kuitenkin. yyyyygh. en uskaltanu juosta grezgorzin huoneeseen pelaamaan owarea vaikka teki mieli, pois tältä vaikutusalueelta. yyh. sit ne vaikeni yhteiseen johonkin iltalauluun ja valui pois. yöllä sit tuli hullu myrsky ja parista puuttuvasta ikkunalasisrta sanoi mun sängylle ja piti käpertyä jalkopäähän ettei kastunut, ovet paukkui ja lattia lotisi ja pysyttilin unenhoureessa. mutta itse maanantai.

oli tehokas päivä! Aamulla siis tein mun pyykit, varmaan 30 litraa niitä läträilin ja KOLANAADJE oli päivän taikasana mitä mulle ei avattu vaikka sitä kokoajan päin naamaa heiteltiinkin. aamu oli kaunis kun aurinko paistaa sivulta ja lämmittää koko kehoa eikä oo vaan tukalan kuuma suoraan pääsipäältä varjotta. kanat oli vapaana ja kaikki oli hyvin puuhallisia. Saatiin aamuppalaksi grezgorzin (tykkään miten toi nimi kirjotetaan kun sain tietää oikeen muodon hahaa) tekemiä banaani lettuja jotka oli namnamnam! sit lähettiin hakemaan dovilan kanssa valmistuneita mekkoja takasin ja sekin. eipäollukkaan. tiistaina vasta syötiin niitä aamulla ja maanantai iltana kun ataikina oli aika liian suuri. ja päivällä käytiin kaikki kolme ja yaw sam meiän kanssa kaupungissa, ostamassa 24 pussia popcornia, sellaisia pieniä vain. 5 sentillä. lunasttamassa meiän mekot joptka vietiin viimeviikolla tehtäväksi ja mun tuli kiva. sellainen oranssiruskea batiikkinen vain jeps. Dovilankin oli okei, ja sitten etsittiin ne jauhot ja kaikki muu lettuja varten ja valuttiin kotiin. No ei kummempia kai. kamerasta luppuu tila ja ei voinu ottaa kuvei. enää paljoo..

Sunnuntai oli jotenkin vähän löysä päivä koska koko lauantai oli niin energiaa käyttävä. ihmiset ei tosiaan mennyt kirkkoon pyörittiin vaan ympäriinsä ja tehtiin kaikkea. olikohan se päivä kun opetin tytöille miten pehmoleluilla voi leikkiä. kun niillä ei oo käytännössä vaan ideaa teitynlaisesta mielikuvituksen käytöstä ihan vaan huvikseen. ja se oli sit jännää kun yhtäkkiä ne pehmolelut tekikin kaikkee hölmöä. no juuu taas.

perjantaina joooo kokattiin kofin kanssa, mein vanhin poika orvoistaa siis. halus kokeilla jos se osaa kokata ja lupauduin auttavaksi kädeksi. mutta vain yhdeksi. niin sitten ruvettiin murskaamaan pippureita ja sipuleita ja kaloja ja tomaattisurvosta ja palmuöljyä ja tarkasti harkiten keiteltiin ne sitten mukavaksi kokonaisuudeksi josta tuli ihan hyvää kastiketta kyllä, toki no se ei ainakaan itseä yllätä että riisi sitä maustoi. oivoi. mulla on ikävä papujaa.a. no ei voi tänneasti enään muistaa niin tarkalleen mitä tapahtui. mutta ööööö. hyppäsin lauantain välistä. perjantaiiltana tuli siis kaikkia koululaisia illalla sitten ja ne jäi yöksi, yököulumeininki kotona ja muutenkin hämmentävä. ne kattoi illalla X-manin tai jonku leffan ja meni sitten nukkuun lasten huoneiden lattioille. koska lauantaina oli paljon odoteettu juhla, ihan vaan juhla koforiduan ympäristössä oleville orpokodeille. ”we lovee and care ’U’ ” niinkun niiden jossain lipukkeissa luki. no niin

Lauantaina sitten lähdettiin juhlaa kohti. jonne on viimeinen viikko harjoiteltu ahkerasti tansseja ja lauluja. herätys lapssille oli 4:00 lähtivät kantamaan kkylpyvesiä. onneksi itse aikaisempana iltana itseni tajusin pesetä. itsekin sitten heräilin ehkä jälkeen viiden kun melu nousi liian kovaksi. mutta olikin ihan kiva ja fresh ja hämmensi kaikki koulun lapset joita oli siis 1½-10 vuotiaisiin jätetty meidän hoiviin. sitten joskus 6 jälkeen pakkauduttiin n60 henkee kahteen pikkubussi trotrohon. sylikkäin ja liian monta samalle riville. lapset rupes nukahteleen mutta jokakerta kun oli poliiseja tiellä jotain tsekkauksia varten ne herätettiin ja kaikki äkkiä laulaa koulunlaulua niin äänekkäästi kun kurkusta lähtee. kuski näyttää epätoivoselta ja anova katse poliisiin ja ajetaan ohi vaan. jeps. laulu kuuluu näin ”if you want to come to nabi, call director and write your name. Halleluja the boys are handsom the girls are beautyful and teachers too” kivakiva. sit saavuttiin eksymisen jälkeen perille ja istuttiin kokelaspoliisikoulun pihalla isojen telttojen alla ja saatiin aamupalaa, kello lähestyi yhdeksää. leipää voilla ja kaakau! nams. sitten alkoi erilaiset soittokunnat soittaa tai jonkun orpokodin lapset rytmimusiikkia torvein ja rummuin ja jotkut saapasteli heittelemään keppejä siinä keskellä jotain ihan viihdyttävää. Sitten tuli jotain tanssiesityksiä kanssa jotka oli sairaan kivoja, afrikkalaiset tanssii afroo perinteisissä asusteissa (: mulle paljon riemua nuista liikkuvista lapsosista joiden rytmitajua ja liikkuvuutta ei vaan voi ymmärtää!” ❤ Sitten oli meiänkin vuoro ja lapset lauleli kauniisti jotain luciferistä ja kekeli cho kekeli meeee. sit tuli tauon paikka jollon ne jakoi kaikille keksejä ja bändi soitti tanssimusiikkia ja niin me jammailtiin tanssittiin ja hengattiin ja kaikilla oli niin mukavaaa ja hiki. oli ihan sairaan kuuma. paloin tuona päivänä. en tiiä oliko osa syy myös kun ei vaan voinut jättää iloista musiikkia ja hiekkakenttää ajoissa. sitten meiän lapset esitti lisää tansseja jotka oli siistejä ja tosiaan yhteisohjelmana oli jos sun lysti on niin sano AAMEN,, AAMEN! ja frobelin palikoiden se pumppulaulusta joku aabraham versio mutta pumput toimi kuitenki ihan samalla tavalla. jeeps. oli hyvä fiilis kaikilla oli mukavaa ja oli mielenkkiintosta nähdä millasia porukoita muut orpokodin oikeen muodosti. mutta sitten kuitenkin kanan ja jollof riicen jälkeen lähdettiin kohti kotia, aika oli jotain päälle kaksi ja oli kuuma ja väsytti varmasti kaikkia, joteltiin mukava tovi jonkun nigerialaisen gospelin kanssa joka oli alexin kaveri ja omenamehut kanssa hörpittiin loppuun. Ja mun ihoon oli ilmestynyt outoja naarmuja. mutta oli hiostavin päivä mitä ollu täällä varmaan tähän mennessä ihan hilliton. pienet lapset sai jotain pehmoleluja lahjotteeksi ja sit kun mein minibussit vihdoin tuli myöhäääään. pakkauduttiin niihin mentiin mein johtajan kämpille syömään kaikki vähän keksejä ja sitten matkattiin kohti begoroa jälleen. mun sylissä nukku puolitoista vuotias mercy, jota vasten mun sylissä nukku myös janet, ja vasenta olkaa vasten nukkui kwaku ja sen olkaa vasten richard. Mää olin ihan mutkalla sen matkan enkä nukkunut eikä kyllä gladiskaan joka oli sitten rivin päätteenä meiän penkillä. viimesten mutkien aikana alkoi sataa ja satoikin sitten ihan kaatamalla. tiet jotenkin täyttyi ja ei päästy lopulta kääntyyn meiän tielle pääteiltä ollenkaan kun vettä oli varmaan lähemmäs puoltametriä ojien yläpuolella tuolla alangossa jossa risteys oli, jonne yritettiin jonne auto jumitettiin siihen reikään jota normaalisti näkee varoa, josta auto irroitettiin ja edelleen satoi niin paljon ettei voinut käsittää, joo ja myös rakeita! ja sitten otettiin joku todella kummallinen toinen tie mein kotiin todella pieniä ja huonoja teitä mutta se oli ylängöllä niin vesi ei jäänyt teille jumiin. päästiin kotiin joskus 5 maissa eikä kukaan kokannut illallista tuli nälkä mutta saatiin jotain keksejä ja väsytti. huhhuh. nyt on sadekausi viimeinkin avattu. olltas lähetty bread&eggille mutta tiiettiin ettei mitään liian kuivaa ttietä olis mahdollista enää löytää mistä selviäis kävelemällä. eikä kyllä paljo kauppoja aukikaan näkynyt. sitten meni kaikilta muilta sähköt poikki ja oli vaan pimeys. osa koululaisista ei menny vieläkään kotiin vaan jäi toiseksi yöksi mein lattioita lämmitttämään. oli jee. illalla taas vaan istuksittiin grezgorzin huoneessa jauhamassa jotain settiä kun ihmiset valui nukkumaan. oli meillä kynttiläkin.

joo tulee tätä tekstiä nyt sitten kerralla kunnolla ja tehokkaasti. torstai oli aprilli päivä ja ne kirotut aprillas mua vähän liian moneen otteeseen kun olin ainoa valkoinen around kun muut tuli nettiin. no voiiii. en muista ei voi muistaa tapahttui kaikkee hauskaa hymyilin paljon kuin jokapäivä oikeestaan. ke. loppui koulu ja EI VOI MUISTAA YLI VIIKKO JO JA YRITÄN REPII MUN MUISTIINPANOKALETNERISTA jottain irti että tietäs mitään mutta kaikki muistiinpanot on joko niin sekavia tai sellaisia joita en jaa!! hihihheh. tiistaina kävin vielä verikokeissa kun lääkäri pyys viimeviikolla ja en oiikeen tiiä mitä ne sieltä löys vai löyskö mitään mutta antoi viikon lisää antibiootteja mutta koin itseni liian terveeksi ne syödäkseni koska oli jotenkin niin perusteeton. ja taaskaan laborratorion pojjat ei meinannut saada musta verta irti yhtään mutta oli jo paljon mukavampaa kun nekin tässä on jo tutuksi tulleet! ihan rentoa porukkaa sairaalassa ja mun nimi tosiaan papereissa on nyt Suvi Thinamey. kaunista evoluutoita ja sitten aina kun ne kutsuu mua jokainen kysyy MITEN sääää lausut ton sukunimen? tiihonen. .. .

En kyllä kerro mitään nmuuta enään joku raja tässäkin oltava. paitsi, ihan sairaan jännittäviä suunnitelmia tulevaisuuden varalle joista tulee ILO! monesta muustakin asiasta tulee ilo. myös siitä että kun metsästettiin mein kanoja takaisin koppiin pidin yhtä ensikertaa kädessä. asia josta ei tuu ilo on meiän ämpäristä yli lainehtivat vessat .. yyh. mutta kohta mennään ostaan alumiinifolioo ja katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. toivottavasti ei rankkoja sateita tai mun pitää uudelleenjärjestää mein huone.

vaikenen nyt moimoi, tässä vähän tosta ihan perus elämästä ihan vaan begorossa, ja missasin viikon markettipäivän jotenkin. säääli. ps. lähinnä melkein kaiken jätän kuitenkin kertomatta.