olenkohan elossa

No joo täällä sitä porskutetaan ja tuntuu vaan niin mahdottomalta ensinnäkin aina taistella oma tie toneelle, saati sitten saada jotain järkevää kuulumisten purkua aikaan. tääällä kuitenkin taas.

on tapahtunut paljon pitkässä ajassa. Tänään istuessa autoon ajattelin 2oh, it’s nice to sit in the car”. matkustelustakin on jo tovi. viimeksi kolme viikkoa sitten kun perheeni kävi täällä kyläilemässä ja sain hypätä oppaan rooliin viikon ajaksi joka oli ihan jännää puuhaa. seikkailtiin rannikolle, orjalinnoille ja sademetsiin ja itselle jäi ainakin hyvä mieli nähdä nääitäkin ihmisiä sitten pitkästä aikaa. samaan aikaan kun muut vapaaehtoiset taisteli puutarhaprojektin kanssa. Sen jälkeen toki taistellut siellä itsekin kyntänyt peltoa ja bla. se on ollut kyllä ihan iloista ennen kun tuli liian kuuma ja tosi outo sää. sellanen valkoisuus, se on kestänyt nyt noin viikon, pitäisi olla jo sadekausi, ja kukaan paikallisista ei osaa selittää mikä ihmeen ilmiö tuo nyt oikeen on. mutta hiostaa. sit oli vielä kyllä itsellä veruke velttoilla kun nappasin siis yhtä uutta tyttöä eli tuli varmaan kuukausi sitten heh. äiti vierailee jossain pikkukylässä ja tuli jättämään sen tänneväliäikaishuoltoon en tiiä sitten onko joku verukestoori ja äiti katoaa eikä palaa hakemaan tytörtään mutta niin sis minäkin sitten sairastuin. pöh. se on turhauttavaa kun vaikka tietää että on 39.6 kuumetta ei silti tunnu mistään ja ottaa lääkkeen ja kaikki on normaalia paitsi yskä ja vähän sellanen tokkuraisuus. no kuitenkin sen jälkeen nyt kun tokenin lopulta kunnolla kiitos hyvän lääkityksen niin on ihanaa mennä taas kylille ja kaupunkiin ostaa hassuja kankaita, hymyillä ja jutella ihmisellä. Joista luulen tuntevani osan ja aina kysyn ”do I know you?” ja mietin Emmiä linnanmäellä. Joo. Saatiin tosiaan siinä samassa kaasuhella meille kun kävi perhe kyläilemässä ja toi jos jonkinlaisia tuliaisia kaikille (SUKLAATA) ja siis kaasuhella on rahoilla joita jotkut oli lahjoittanut mein orpokodille. nyt ei tarvitse enää joka kolmaspäivä odotellla aamupuuroa myöhässä lähes melkeen jopa 11! jos on hiilit taas loppu. niitä kuluu aika paljon, tosin edelleen koska koko maasta on nyt öljy loppunut. jepsjee.

On ollut taas iltoja jokasuuntaan, joskus elokuvia, Gregorin läppärillä, toisinaan painutaan vaan pohdiskelemaan maailmaa johonkin huoneeseen. tai pelataan jotain hulluja häppenengejä. toisinaan on pakko mennä nukkumaan jo 7. kun ei vaan pysty. mulla on siis henkilökohtainen 4 kuukautta jäljellä päivä tänään ja se on vähän liian huimaa. juhlistan sitä varmasti terveellisin elämäntavoin koska eilen kuitenkin meni jo niin överipopcornlinjalla ettei aikoihin.

Päivät menee ihan aamusta ainakin puutarhassa herättyä sitten juostessa etsimään ämpäriä ennen kun vesi loppuu kun meiän vesikanisteri on sii tällä hetkellä tyhjä kun ollaan käytetty sitä ihan liikaa. joten pitää taas taistella kylpyvedestä. no ei taistella. lähinnä pitää huoli siitä että edes jokatoinen päivä kerkeää muita ennen. se on tämän hetkinen tahti. letititn mun hiukset silleen afrikkalaisittain ja sit joku luuli mua ghanalaiseksi kun oltiin istumassa iltaa mun veljen kanssa sillon rannikolla aikanaan. onhan siitä jo aikaa. Kun saatiin muutama jalkapallokin perheen mukana on se ollut aktiivinen aktivoittaja iltapäivisin ja itse olen aktivoittanut itseäni myös.

koululla ne on nyt harjoitellut aika paljon kahta hauskaa tanssia, toinen näyttää joltain ruumiitten herättely tanssilta jossa lauletaan venyttäen ”HUUUULI” ja alkaa tapahtua aina kun jpoku laulaa ”HUUUUULI”. se on ihan jännä. ne on aina kivoja kun koko koulu tai isoimmat tekee jotain tollasia juttuja yhdessä, sillon toki ei ole itselle niin paljoa oosaa tai arpaa puuhasteluissa mutta tai oikeestaan onkin. kun sillon opettajat ei kerkity pienempiin niin niitten kaitsemiseen hullut pitävät energiansa. vaikka kaikenkaikkiaan onhan tämä aika ssellanen vapaa maa.

Rauhallinen tahti sopii mulle edelleen hyvin vaikka gregor heittikin tän pahan kysymyksen että oonko tullut ajatelleeksi kuinka hyödytön tulen olemaan meidän oikeessa yhteiskunnassatodellisuudessa kun utun takasin. en tiiä siitä enkä tiiä tulevasta mutta tiiän sen että aika kun menee kaupunkiin jotain tapahtuu. Ja useimmiten aina kun on kotona jotain tapahtuu. tosiaan oli myös 6.3. tossa eli itsenäisyyspäivä johon oltiin harjoiteltu marsseja jo sitten aikoja ja itsekin olin siellä sitten koulun edustajoston mukana ja saatiin ihan oimat aploodit, kai se näyttää niin sairaan hölmöltä se marssiminen varsinkin kun siellä on jotain valkonaamoja. mutta siellä nähtiin et mein kylällä on yksi toinenkin valkoinen alina saksasta jotain tekemässä ja tutustuttiin siihen mukava tyttö ja sitä nyt pitäis mennä tervehtimään taas ennenkuin se lähtee kotia, aika speciaalia kuitenkin. ja niin. oltiin mennössa myös vierailemaan desmondia koska tavattiin se perjantaina kun mentiin ostaa bread&eg ja luvattiin tulla esittäytymään sen sedälle joka tuli lontoosta. mutta kun mentiin minne pitikin siis lucyn veljen keittiöön niin siellä olikin joku japanilainen mies yläosattomissa. eikö löydetty ketään ketä oikeesti etsittiin tai edes kuka tunneittaisi missään määrin. eli kai meitä ulkomaalaisia enemmänkin sitten täällä on. tosin jäöi epäselväksi sen japanilaisen motiivi!

Lauantai oli muuten super LEGOPÄIVÄ. Ja myös pistettiin kaikkii kivoja julisteita seinille mitä myös sieltäpäin tiöailin ja aina kysyin lapsilta kumman ppuolen ne haluaa niin löytyy kaikkee tosi iloista Pink kiä ja harley davidsonia ja CHEEKkiä ja jeejeek muuta nyt meiänki seiniltä.

NIIN JOO, jooin vihreetä teetä sitten yli puolenvuoden ja sekös maistui hyvälle! tuli ihan sellanen sairaan hyvä epäuskonen olo vaan itelle että ohos. siinä on kyllä kai yks syy tulla kotiin, lopettaa tää iänikuinen piisipapudietti. katoin just ikkunasta ulos ja siellä käveli nainen ananaksia leikeltynä päänpäälle ja kurnahti maha. mun on kai aika ihan kohta mennä syömään jotain vihdoin, tuli niin spontaani lähtö että jäi ihan aamupuurokin väliin. joka tehään muuten jännällä jauhinkoneella maisseista se jauho, kerran salaa mein poikia seurasin katsoman mitä ihmettä ne niille oikeen tekee. Mein pojat on kyllä hyviä ihmisiä. Fedidika ei tarkottanut ssitä hyvällä mutta mää otin sen hyvällä kun se kommentoi ettei nuo pojat ota koskaa nmitään vakavasti. no nimenomaan. se tekee niistä niin sairaan hyviä ja rentoja tyyppejä keille voi aina vaan nauraa ja keitä voi pyytää lukemaan runoja ulkomuistista jos ne on kaatanut vettä Madamin istuinportaalle! mikä häpeä! en mää usko että mää itekään osaan ottaa ennää mitään kamalan vakavasti, enkä oo varma onko se hyvä vai paha mutta hei ainakin yksi todella hieno uudistus saatiin aikaan. järjestettiin kaikki tekemään omat tiskinsä suoraan ja heti ruoan jälkeen ja se toimii sairaan hyvin ja nyt kenenkään ei tartte enää tehdä koko iltapäivää tiskejä ja se vaan sujuu niin silavasti ett mulle tulee riemu katsellessa sitä touhua. Usein melkein kaikesta. Koska siis kaikki mitä tekee ihan kaikki on osa sitä tekemistä mitä juuri haluaakin sillä hetkellä tehdä. se aika minkä käyttää ihan mihin tahansa hommaan ei ole mistään pois se saa kaiken tuntumaan kokoajan niin hyvältä. kiireettömätlä. BOKOO. Slow.

Aika kuitenkin juoksee. toisinaan minunkin kai pitäisi aamuisin. muutama satunnainen pitemmänajan ghana tuttu on siitä jo huomauttanut että tyykkään syödä täällä’ liikaa ja kun meet takas suomeen sun pitää ruveta kuntoilemaan hahahah. kiitosssssss! vaikka mielestäni tilanne ei ole edes vakava. tosin enpä kovin usein peiliin muista katsellakaan kun menee kaikki rutiinit ilmankin. muutaman kerran nyt oon jotekin kävelly illalla mein huoneeseen hakien valonkatkasijaa en oikeen tiiä mitä min päässä on tapahtumassa välissä hämmentää liikaa tää maailma. Mutta asiat ei koskaan lakkaa tapahtumasta. mut kirjotan kokoajan päiväkirjaan vääriä kuukausia. Mun keho kipaa sadetta virkistyäkseen. on ollut liian kuivaa muutamien myrskyjen jälkeen. silti kaikkialla on kokoajan enemmän vihreää. Tänään meen taas kotiin ja tiiän että tuun olemaan täynnä energiaa kaikenlaiseen puuhaan taas heti huomenna. on sellanen täpinä tehdä jotain jännää. Kohta on pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja meiät on kutsuttu koforiduaan eli tänne johonkin isoon juhlaan missä on eri orpokoteja ympäri tätä areaa. siitä tulee siis varmasti riemuisa päivä. nyt kuitenkin vaikenen tästä löpinästä. muuta en enää osaa kun ei ole ärsykkeitä jotka pakottaisi ajattelemaan ihan liikaa. oon ihan muutttunut kait. Ja meiän suihkunvesireikä ei vedä enään. hmmmmps. niin ja ne kanat tosiaan tuli kanssa tänne nyt meillä on 26 kanaa valkoisia ja niistä tulee mulle paljon riemua vaikka eilenillalla äänet kuulostikin siltä kuin ne olis jonkun niistä jo tappaneet. no ei sentään mutta kerran vielä sekin päivä koittenee :/ Niin ja vuohi oli kuollu meiän pihaan ja ja ja ei tuu mitään OIKEETA TAPAHTUMIA MIELEEN MITÄ TIIÄ N ETTÄ ON. ostettiin kivoja kankaita dovilan kanssa ja ppitäs mennä puuhastelemaan mekkoja pikkuhiljaa edelleen se on jäänyt vähän unholaan mutta nyt kun alkaa loppuajanbudjetti olla hmmmm. jotain niin sitten selviää jotain. syökää paljon keksejä ja iloitkaa keväästä jonka tuloa en huomaa joka on kavala ja joka kantaa mut vielä kotiin. fedidica oli liian kipeä malariasta ja se halus lähtee kotiin joten se lähti tänään ja mua melkeen itketti vaan ajatus miten joku voi jättää ton paikan va vielä vapaaehtoisesti mutta niin se kuitenkin teki aika ei täs mitään meiningillä. mutta sille se oli kai vähän iian hankala kokemuksena kaikaiiii.

Moimoi ja terveiset tuntemattomalle johannalle!

ps. oikeesti opettelen monia juttuja täällä. ja opin. nyt oon lueksinut burkinafasosta jonne vielä matkaan jooha. moi. 3½viikon päästä tai jotain, eli ei mitään hajuisua.moi

Advertisement
Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »