elämää ei sen enempäää??

Täällä taas.

Elämä on kepeää ja elämä on vaikeansyvällistä. tuli kaksi uutta vapaaehtoista Gregor puolasta ja Dovile Liettuasa. ihan riemukkaita ihmisiä. Tämän viikon teema on näyttänyt vähän siltä että opettajat välttelee vastuuta ja työntekoa kaikinpuolin ja on rakastuneita uuteen valkoihoiseen mieheen jolla on kännykkä jolla voi kuunnella musiikkia aika kovaa. Tosiaan koulua ei ole tälläviikolla ollut ja se oon ollut vähän kummaa. tai oppilaan on pollut koulussa mutta tunteja ei. maalattiin kaikki melkeen puuasiat mitä löytyi, sängyt ja hyllyt ja koulupöydät ja tuolit kun madot alkoi niitä uhkaavasti tuhoilla. myt kaikki näyttää aika tiloiseltaa oikeastaan ja se oli ihan mukava projekti.

on ollut vähän taistelua vedesta kun on ollut kuivaa ja sitten on ollut myö staistelua siitä kuinka monesti on konkreettista peseytyä. koska toiset sanoo jokapaiva tai ei ole konkreettinen ja minä sanon että jos teillä ei ole vettä juotavaksi niin minä voin kylpeä huomenna koska en edes hikoile enään, ja hiukset joita edelleen on päässä jokunen ei likaannu!

C-vitamiinista ei ole puutetta kun nauran paljon, ja kuulin että nauru synnyttää sitä. jee. koirat tappelee öisin meidän ikkunan takana.

Ollaan syöty monta bread&eggiä tälläviikolla koska on ollut vähän liian riisivoittoisia lounaita nyt. yksi päivä meni taas lasten kanssa sairaalassa istuskellessa ja jonottaessa ensin tietoja sitten hoitajaa sitten lääkäriä ja apteekkia mutta systeemi on ihan hyvä, vaikka odotushuoneen kanat hämmentävätkin.

tosin kyllä myös takakonttiin ahdetut vuohet jaksaa edelleen hämmentää, se oli kun matkattiin tänne trotrolla, ne yritti syödä dovilan kenkää koska itse istuttiin takapenkillä, lopulta rengas puhkesi ja piti odottaa että se vaihdetaan mutta se on miten asiat toimii ja silti ihmiset hymyilee ja tarjoaa paikan varjosta. siellä istuksitaan sitten.

Nyt ollaan puhuttu jonkinverran puutarhaprosessista (ja mapukasta mutta siitä ei saa enään tiistain jälkeen puhua joten en kerro teille edes mikä tai mitä se on) jota varmaan ruvetaan puuhaamaan pian, nyt kun uudet ovat asettuneet niin suunnitellaan systeemi toimimaan ja siksi myös mahdollista taas herätä 11 tunnin yöunilta joihin joskus vahingossa lipsahtaa jos ei herää puolikuudelta lauleleviin ihmisiin, herää vasta 8 toteamaan että koululaiset valuu paikalle mutta meiän lapset kylpee edelleen. alkaa tuntua tän ylilaiskottelukaikki ihmiset ”myöhässä” jota tääällä ei tunneta viikon jälkeen että ryhdistäytyminen koko systeemissä voi olla ihan paikallaan.

mutta nyt täällä on kuitenkin jollain tapaa ensimmäinen auktoriteetti paikalla (Gregor/Mies) niin se voi olla ihan mahdollistakin. Mutta nyt seuraavana lyhyen ajan prosessina on meidän ovenkahva joka meni rikki kun 4 pienimmäisiä poikia oli vierailemassa meidän huoneessa. joista yksi itki sitten kokoajan kun oltiin jumissa ja toisen oli päästävä vessaan, kolmas ei suostunut päästämään otettaan rummusta. voivoi. koputeltiin ja huudeltiin ihmisiä joiden ääni kuultiin varmaan 10 minuuttia kunnes joku tuli sen fiksaamaan ja avaamaan koska se on mahdoliista ulkoapäin.
ja ainoa kommentti oli jotain mitä te oikeen meuhkaatte kokoajan. mutta nyt ostettiin sellanen juttu milla saadaan se lukittua taas käyttämättä lukkoa kun se alkoi käydä vaaralliseksi, koska kuka vaan saattoi lukita meidät sisään ja eee. mutta tällasta vaan tapahtuu. asioita tapahtuu tuntuu oudolta kaikki. oon ttaas heräillyt öisin yöllä rukoileviin ihmisiin. oon tiskaillut ja oon miettinyt miten tällanen paikka on oikeestaan mahdollinen. miten huolettomasti kaikki asiat vaan toimii. Kaikkialla. ja monday going we will have lessons again, sure. but monday going we will paint our beds koska se on ainoa asia mitä ei ole vielä maalattu eikä haluta että ne tuhoutuu.

myös meidän kokki muutti tänne siis nyt ja taas on lisää ihmisiä jakamassa myös meidän vesiä. myös pussivesi on ollut vähän loppunut nyt ja piti kantaa paljon kauempaa sitä joka on aika raskasta kun lähikauppa oli kiinni ja out of water.

kerroinko että lapset sai tosiaan patjat kaikki ja se oli myös aika remukas hetki kaikille ja nyt oon totaalisesti ainoa jolla on ihan huolettoman huono patja johon piirtyy mun kuva ja johon piirtyy lankut mun selän alta ja pyörin ja etisn öisin käyttämättömiä kohtia. sitten kävelen kaupunkiin ja totean että tiedän kaikki kappaleet mitä kioskit soittelee. mutten tiedä kaikkia ihmisiä jotka tervehtii jotka tuntee sut nimeltä tai muuten vaan kertoo tulevansa huomenna meille kylään. ochina ochina. sure. joskus sulla on olo että mitä olen tehnyt tänään, kun kukaan ei ole tehnyt paljoa, mutta kun alat listata tajuat elämmän olevan kuitenkin täynnä kaikkea, jännittävää.

eilen yksi pojista sai jonkun ihmeellisen kohtauksen, heitti illallis lautasensa maahan ja se meni rikki huusi ja itki erittäin äänekkäästi ja pyöri maassa. ei kukaan tiennyt mikä hänelle oikeen tuli ja mistä tuulee, kun se ei kertonut mitään. oli pimeää ja vain yksi spotti osoitti häneen kun maassa makasi ja huusi ja rimpuili enkä tiedä, sitten madam erica tuli ja vei hänet huoneeseen ja jotain siellä äehkä keskustelivat ja sitten menivät kylpemään. tuli taas jotenkin karu muistutus siitä miten paljon näiden ihmisten sisällä todellakin on asiaa. miten paljon nekin ehkä on kokenut. eikä kukaan oikeastaan tiedä mistä ne on ajautunut ja tullut tähän paikkaan. kaikki on toisilleen yhtä tuntemattomia, niin vähän kuin minä niitä lopulta tunnen nekään tuntee minua. mitä ne suomesta voisi edes tietää? ! ollaan aika tyhjän päällä jolainen mutta kaikki pitää kiinni toisistaan ja ajautuu jonnekin vaan.

On ollut jännittävää nähdä myös miten jo viikossa nuo uudet vapaaehtoisat on muuttunut ihan erilaiseksi, elämän asenne on jotenkin rauhoittunut ja tempo ja kyky nauraa eriasioille se on vaan niin kummallista. se on niin mahtavaa. ja tehdään jännittäviä juttuja kaikkien kanssa. en tajua voinko ikinä kyllästyä ja se on vähän pelottavaa.

Saa n’hdä mitä tapahtuu taas huomenissa, ajateltiin uskaltautua taas kirkkoon selvittämään itsellemme jälleen vähän paremmin kuinka tämä kulttuuri toimii täysin käsikädessä kirkon kanssa. ja samalla myös henkisesti valmistautumaan illalla johonkin ystävänpäiväjuhlaan jonka joku random mies on järjestänyt meille joten tällaista luvassa.

suunnittelen burkina fasoon reissua ehkä pääsiäisen aikana, saa nähdä. kaikesta tuntuu selviävän hengissä ja lapset on onnellisia niistä tarttuu helppous ja onnellisuus, kaikki tarvittava on edelleen saatavilla tosin joskus silti vähän liikaa RIISIÄ. kiitos. mulla on hitmu ikävä papuja, ehkä lähetään tästä nyt sitten pavuille tai jotain.

Moimoi joskus taas ehkä.

Advertisement