Sere KAKRA

Kirjotan jotain kun on kulunut aikaa enkä osaa kertoa kellekään mitä mulle kuuluu. paitsi jokapaiva satakertaa hyvää.

tänne matkaaminen oli aika suunnaton taistelu. aina tulee vaan taisteltua tietokoneiden kanssa. nyt tosin ne oli liittoutunut kirkkojen kanssa ja piti kiertää kaupungin kaikki nettikahvilat läpi ja todeta että kaikki oli kiinni koskka sunnuntai. jee. hyvä päivä retkelle. sama oli postin kanssa voi asdasd.

Kuitenkin. Joulu oli ja meni. Jouluna tapettiin vuohi, paistettiin se nuotiossa ja syötiin, tosin itse ei syöty koska agnes ei syö lihaa ja jaettiin meidän lautanen. jees. Jouluaatteona askarreltiin hieno joulukuusi paperista seinälle. oli niin epäjoulufiilis ja jotenkin haikea. Kukaan ei edes tiennyt kuka on joulupukki. Ja joulukirkkoakaan ei ollut.

Sitten tosiaan joulunjälkeen piti matkata jälleen Accraan, Agnes oli pakannut laukut ja oltiin surullisia. tai minä olin ja se jaksoi selittää jostain absurdiudesta jtn- en tiiä. Tavattiin siellä Max ja nelly jotka oli hommannut meille paikan asustella. Ja tosiaan oli joku todella painostava naapuri jälleen trotrossa, juteltiin varmaan tuntu uskonnosta ja maailmantilanteesta.. jälleen kunnes painoin pääni edessäolevaan selkänojaan.

Accra oli jees. mentiin illalla ulos ja ei oikeestaan fiilistelty mitään tässä sitä vaan on ja sitten seuraavana päivänä sanottiin hei hei lentokenttällä. Ja sen jälkeen elämä on ollut maailman absurdeimpa outoa, kun on viettänyt hiton hauskaa ja onnellista aikaa 247 tuhat vuotta jakaen kaikki hetket vain yhdelle ihmisellle oikeastaan. no nyt se meni ja oon täällä ja asioita silti tapahtuu.

Viimeyönä nukuin lucyn, yhden opettajistaa veljen luona kun mentiin sinne vierailulle, minä ja kolme opettajaa. Ne on siis kylän päälikön seuralaisia joten paikka oli aika hmm. palatsi. ”We come here when we want enjoy ourselves.” syötiin hyvää ruokaa ja sitten ne oli liian laiskoja kävelemään enää 700m takaisin en sit tiiä. tai sit niitä himotti aamupalaksi kaakau! Mutta siellä oli sisällä talossa laseja niitä yksisuuntaisia peilisiä! huuuhuu. ihan okeirandom.

Tosin taas, mun päässä on edelleen sama asenne, yksi suuri läppä. joka on ihan hauska sellainen. mutta. ppitää vaan nauraa yksin ja pääni sisällä kun tilanteet ei aukea niill ejotka elä niissä tosissaan. jees.

Tosiaan uusivuosi ja aika ja muu oltiin sittten tosiaan Busualla ja Green turtle lodgessa. Ne oli jees jännittäviä rantoja paljon tosiin turisteja tai valkoisia ja paljon laiskoja rastoja. mutta mikäs siinä. mulla oli vaan outo hämmentynyt olo kun en ollut enään begorossa ekä agnes ollut missään muttta mulla oli seurana kuitenkin hiton monta saksalaista ja lopuksi monta italialaista myös. Tehtiin retki majakalle joka oli todella kaunista. istuttiin kanootissa ja seilattiin merellä, meillä oli moottori. olin niin vapaa ja näin merellä perhosen. Sitten vaan hengattiin ja relattiin. Uusivuosi kääntyi. uuteenvuoteen uutenavuotena. siellä oli kokkoja ja hengattiin niiden ympärillä. kukaan ei oikeen tiennyt millon uusivuosi vaihtui joten täytyi vaan arpoa ja todeta että kai se nyt jo täällä on hyvää uuttavuotta! mitäs muuta. vaan uitiin ja rentoiltiin ja löysäiltiin päivästä toiseen suunnilleen. uudenvuoden illallisella olin jotenkin ihan liian. hämmentynyt. jotenka sitten tilasin aamupalan, papuja ja kananmuna??????? en sit tiiä mutta jotenkin ihan oikeanlainen loppu tolle vuodelle joka oli aika legendaarinen? niinkun kaikki aina.

Niin ja tosiaan. Kaikki valkoiset miehet jotka haluaa afrikkalaisen vaimon voi ilmottautua, muutama mein mukava mukava opettaja kysyi jos tunnen ketään. ehkä haarukalla 19-25v tms. ei niin väliä =) Kun kuulivat että perhe tulee vierailemaan ensimmäinen kysymys oli että onko mulla siis veljiä. joo yksi. Onko se naimisissa? ei. voitko antaa sen mulle? eikun mulle? hihihihihihihi. Joo-o. Ja jotain basic tietoja kyselivät ja aina ringissä hyväksyivät, joo, joo okei. (tervetuloa!) Mutta on ne ihan hauskoja ja kiboja kuiteskin.

Ghana on niin rento tosiaan kun tulin takasin niin istuin liikkumattomissa autoissa varmaan 4 tuntia vaan ootttamassa että ne tulee täyteen mutta on kuitenkin hirmu kivaa. kun vaan voi katsella ja olla ja tai se fiilis että ei voi olla kiire vaan täyttää ja jotenkin vasta nyt sen tajusin miten kokonaisvaltainen se täällä on. Kaikki ottaa rennosti ja ehkä yrittää päästä vähän liian helpolla? Mut ghana on jees. Menee mihin vaan missä on ihmisiä tulee vastaan jotain randomia ja ylläriä josta tulee hyvä mieli nauru. Mies neonkaikeillaväreillä tiskirättejä hillitön pallo päässä ja näyttää ihan jokerilta ja hymyilee. sitten itsekin hymyilee.

Viimevuodelta muistan kuitenkin varmasti paljon ja liikaa. Kun kolmenviikon kuivan ja auringon jälkeen tulee sademyrsky ja peseydytään rännin alla eikä oo koskaa ollut niin puhdas ja iloinen ja pehmeä olo. En jaksakaan tehä listaa. vaikken kaikesta paljoo kerro. Retki mmein vuorelle oli myös hemaiseva ja kaikki komediatragedia illat.

Ja nyt oon vihdoin ”ghanalainen”. Eiliseltä
”you have learn to walk slow!” ”Change your style” en muistakaan loppua se oli joku todella ei mitään järkeä dialogue.

Lopetan en enää kerro mitään. moimoi.

Advertisement