Vanhoista traaditiooista

Viimeviikon torstaina tuli koettua todellakin jotain jännää. (mahdollisimman vaisu kuvaus selvästi.) Palaan siihen kohta lämmittelen ensin kirjoitteluun. Töitä oli todellakin vaan kaksi päivää ti ja ke. Mutta ne sujui harvinaisen mukavissa ja kepeissä merkeissä. Välissä terotin kädet rakoille koska kaikki eivät siihen itse kykene. Toisinaan opastiin lapsia tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan kirjoittelemaan ASDASD FADDASS DADA tms. Ja puuhastelin myös 1-2 vuotiaiden poppoon kanssa. Jotka oli aika hulvattomia. Joku tosin luuli, että oon poliisi. Kokonaiisuudessaan kivoja päiviä ja tuntuu että kaikki asiat mitä keskustelee Jensin kanssa voi kuitata nauramalla kokmukset tilanteet fiilikset. Ja se on aikas tekee olemisesta aika mukavaa.

Torstaina ei sitten enää palattukaan koululle, vaan lähdettiin joskus aamusta Shedrechin ja muutaman sen kaiffarin kanssa ketä on muutenkin aina tässä nähty kun kuuluvat naapurustoon, kylälle jossa alkoi jokavuotinen traditio festivaali, uskonnollinen riitti tai joku vastaava. Kun yrittää kysyä mikä uskonto tms on kyseessä saa vastaukseksi vaan traditional religion. Okei. Poliisiaseman aukiolle kaikki oli sitten kokoontunut. Oli muutamia isompia ryppäitä jossa soitettiin rumpuja ja keskellä oli yksi tai muutaman tanssimassa, heittämässä jotain kalkkia naamaan ja heilumassa holtittomasti. Tervehdittiin ihmisiä ja myös kylän päälikköä ja kuningatarta ja jotain hovistoväkeä tms, astetta virallisempaa.

AINA TAPAHTUU JOTAIN JA KIRJOITUS KESKEYTYY YHYY.

Sitten lähdettiin tosiaan yhtenä paraatina kohti puroa ja metsää. Se oli piemu ja kiva polku ja ihmisiä oli varmaan ympäriltä 500-1000 tai jotain. Joillain ihmisillä oli seppeleitä erilaisia päässä lehdistä suurista ja muutenkin hauskoja asusteita, ei kovin erikoisia mutta afrikkalaisia kuitenkin. Kokoajan oli joidenkin kiväärejen kanssa muutamia ja ne pamautteli ilmaan. Eri merkkejä kai.

Ideana oli kunnioittaa ja palvoa kai jokea ja jumalaa yms kaikkea. Kun joku varhaisessa historiassa pelasti kylän sodalta ja hyökkkäykseltä kun kuljetti jotenkin sotilaat piiloasemiin, tms mitä minä ymmärsin.

Pitää selittää lyhyesti kun olen netissä taas. Rummutusta ja tanssia kokoajan siis jatkui jatkuvalla toistolla ja kaikkialla. tai vähän sivummalla, johtajistosta jotka oli suojattu päivänvarjoin. niitä ei tosin tarvinnut siellä syvemmällä metsällä kun varjo oli lähes kaikkialla, ei kuitenkaan pimeys. mutta korkeat korkeat puut, joiden lehdet tippui ammuskeluista alas.

Sitten oli terehdysriittejä ja jotain muita tanssitervehdyksiä- Ja ihmiset alkoi ravata joella joka oli vähän alempana, sinne sai mennä vaan paljain jaloin ja se oli kai kuitenkin pyhä joki. Mentiin paikkaan joka oli vaan naisille joten lyöttäydyttiin jonkun vanhemman seuraan jotta löydettiin karenin kanssa, sitten pestiin jalat ja kädet ja kaikki ihoosan mekkoa ympäröiden siinä jojessa ja mudassa. Sitten toivottiin jotain tulevalle vuodelle joka toteutuu jos tietää olla peseytymättä samana päivänä, vasta aikaisintaan seuraavana. Niin toki tuli toimiakin, koska ne uhkasi myös kuolemalla, jos menisi tekemään sen virheen.

Jälkeen tuon, Papit alkoi sitten enemmän taas näyttäytyä, tanssia, juoda palmuviiniä ja polttaa tupakkaa tms. Ja tehdä riittejään joista oli vaikea sanoa kun se vaan oli yleistä häröilyä tai siltä ainakin näytti. niillä oli kyll’ä erikoiset vaatteet ja naamat valkoiset kalkista tai muista jutuista jota pöllyyteltiin silti lisää. Ja kun tunnelmaa oli ladattu tarpeeksi ne meni pieneen kopperoon jossa tapahtui sitten lampaiden uhraaminen. Josta ei paljoa anähnyt mutta ehkä se vaan parempi, hetken sen jälkeen sitten lähdettiin taas jatkamaan takaisin kylään päin isona paraatina ja päivä oli huumaavan kuuma. Rukoilijat pysähtyi vielä meidän kylän puun kohdalle tekemään jotain palveluksia ja tanssien edettiin vielä. mutta koitti lounas aika tai nälkä kun se oli jo ohi joten palattiin kotiin syömään ja pakkasin kimpsut ja lähdin kohti Kumasia.

Myös tietäen että nää festenit tulee jatkumaan kuulema monina viikonloppuina vielä hiljaisuusfestarinaikana, jotain aika hämärää kaikki. mutta tuota ne on kuulema tehdeet ja pitäneet yllä traditiota niin kauuan kuin se vain on ollut olemassa eli kylä on ollut olemassa eli ei ollut tietoa tarjolla.

Oli kiva taas matkata Kumasiin ja orpokotiin pysähtelemään tosiaan siinä mudassa, yhhdeksi yöksi, ja sieltä sitten aamulla (ensin kun heräsi kolmelta kirkon rukoilijoihin, laulajiin ja kellonsoittajiin) Illan ACcraa ja seikkailuja siellä sitten olikin, jo pelkkä bussimatka joka oli kovin pomppeleba. Mutta taas tuolla alkaa pimetä joten on kai aika kipitellä kohti kotia.

Mutta ehk’ Accran reissusta ja TÄSTÄ KUOHUNASTA mitä täällä tällähetkellä tapahtuu kaikkea jännittävää voin ehkä yllättää jokukerta jos tapahtuu suurempiakin muutoksia mutta ei niistä vielä-.

Oli kyllä Reggaepartyt rannalla ja artcenterillä ja oli puretut talotontit kodittomien FADAFADA teksteinee, taksimatkat ja rastafari reggaeartistikaverit ja aika hurja meno muutenkin Huhhuhhuh. Sitten oli kotimatka ja ripuli ja palautuminen ja nmukkuminen satamiljoonaa tuntia. ja siellä oli mmyös LÄMMIN SUIHKU?? (ekakertaa tunsin puhtaaksi itseni täällä ollessani ehkä)

Jooo palaillaan. Vähän ykksipuolista kertomusta tälläkertaa. Tapahtuu liikaa ja sille sokeutuu ja silti välissä tuntuu ettei totaalisesti YHTÄÄN mitään. Surrrsurrr.

Advertisement

Hiljaista aikaaa

Joo, Taas on tovinen täällä tullut eleltyä lisää ja kaikki kokoajan selkenee ja epäselkenee eli on hyvin. Ensimmäinen kouluviikko on tosiaan nyt takana ja tuntuu kaukaiselta näin viikonlopun jälkeen. Manantai eli ttämäpäivä on vapaa kun on ramadan tms?

Mutta aika jotenkin maailman hämmentävin kyllä aan tää kylänen kuin täällä on nyt tää joku reilun kuukaude nkestävä hiljaisuusfestivaali, baareja on kiinni kun ei saa soittaa kovaa musiikkia ja oikeasti rauhallista jotenkin. Mutta ehkä kuitenkin aika harvinainen kokemus afrikassa ainakin siltä pohjalta mikä oma kkäsitys yleensä tästä meiningistä on! Ja se kai liittyy myös jotenkin siihen puuhun joka kasvaa keskustassa ja jonka mukaan tää kylä on nimetty.

Mutta jooo menneisiin tapahtumiinn? Täällä olevilla meillä on ollut aika ailahteleva viikko kun informaatio ja tilanteet muuttuu kokoajan eikä pysty suhtautumaan perässä. Mutta, Ollaan siis opetettu Karenin ja Jensin kannssa ATKta tai tietokoneiden käyttöä lapsille. Tuntien rakenne on tähän mennessä ollut, tiedättekö kuinka tietokone avataan no kokeillaas ja sitten kirjoitetaan jokainen wordiin My name is … Jos haluaa kokeilla käyttää myös hiirtä niin voi vaihtaa väriä millä kirjottaa, hui kun jännittävää! Sellasta ainakin luvassa myös aikapaljon tulevaisuudessa kun ollaan niin proitaa.

Ekat päivät kukaan ei oikeen kertonut mitään kellekkään joten opettajatkin luuli että ollaan vain opettajia jotka on tullut niitä auttamaan. Muutamankerran itsekin päädyin tilanteeseen missä sohin karttakepillä taululle ja huudatan lapsilla aakkosia tai jotain muuta vastaavaa. Ja opettaja huitelee jossain omilla mennoillaan kun olettaa että handlaan homman ilman ongelmia.

Sitten kuitenkin keskiviikkona oli opettajainpalaveri koulunjälkeen jossa saatiin vähän informaatiota tulevasta vuodesta ja myös kerrottiin keitä me oikeen ollaan ja miksi täällä ollaan kaikki lähti kummasti selkenempään suuntaan! Kollegoista kyllä löytyy aika erilaisia persoonia mutta kokonaisuudessaan vaikuttaa ihan mukavalta porukalta. Ja ainakin varmasti yksi opettajakin joka ei lyö lapsia. Yleensä lyöminen tapahtuu kepillä päähän tai kädelle näpäytys. Jos et ole pysynyt tarpeeksi hiljaa tai muuten yleisestä riehumisesta tai olemisesta, siltä ainakin näyttää. Se Ebenes (??) opettaja on kyllä muutenkin hyvä kun aina puhuu kaikista arvoistaan ja kunnioituksesta ihmisiä ja elämää ja no kaikkea hyvää! Toinen jonka nimeä en sitten muistakaan on ihan vastakohtaa tuolle. 19 vuotias poika joka ei nytä muuta tekevän kun karjuvan luokassa Jtn, OLKAA HILJAA JA ISTUKAAAA!” pysykää paikallaan ja sitten se kiertää kepin kanssa näpsyttelemässä oppilaita kokoajan hullu agressiopäällä. Kunnioitusta -200% Kehenkään. Tosin enpähän tiedä kuka sitä sitten kunnioittaa, ei ainakaan lapset.

Jos lapset pitää saada aisoihin niin runoilu näyttää ainakin toimivan ihan hyvin, runonlausuntaa täällä opiskellaan siinä missä matematiikkaakin ja se on käytännössä karjumista niitä runoja ympäriinsä, jonkun fiksun pojan bongasin luokasta jolla oli korvatulpat korvissa. Pelejä leikkejä ja runojahan nuo tuntuu tietävän ihan satamiljarddia.

Ja pelit on paljon rytmejä ja liikettä myös ja sittten vaan riemua katsella sitä on. Kuin myös niiden tanssimista. Eilen nuo vei meidät naapurikylään (Koska hiljaisuus juhla ei juhlaa täällä hhhhaaaaa) johonkin yökerhokatsastukselle. Hyvämeininki ja iloinen rytmimusiikki kaikkialla, tiet täynnä nuoria ja kaikki ttanssii ja reimuitsee. Matkattiin tro-trolla sinne jossa oli iltavalaistuksena jonkinlaiset uv-valot sisällä. Yöaikaan niillä on aina jännittävät mitä hienommat bileevalaistukset autoissa jeeh. Sitten mentiin vaan tanssimaan joka tosin muodostui vähän ei niin omariemuisaksi, en tiedä mikä meno kharmassa on mutta tuolla tuntui että kokoajan sai pyörähdellä karkuun ihmisiää jotka tuli AIKA iholle. Muttaa se on varmaan vaan kiitos ihonvärin. Tai siltä se ainakin näytti sitten kun siirryttiin istuksimaan ja kattelemaan meininkiä niin sehän oli jotain ihan totaalisen mahtavaa. Kaikki osaa todellakin tanssia, ja no tanssilttiat täyttää enimmäkseen miespuoliset ja liike ja energia on jotain mielipuolista ja niistä vaan hohkaa mieletön vapaudentunne ja riemu. (Ja niillä oli se tila jota olisin itsekin halunnut, mutta eiköhän vielä ehdi) Sitten ei enän kulkenutkaan autoja yöllä niin käveltiin kotiin joku reilu 3 mailia, eli öö? Mutta oli maukasta kun oli ihan pimeää. Maassa lenteli jotain valokärpäsiä jotka näytti tippuneilta tähdiltä, ja oli vaan luonnonääniä, mm kovaäänisiä sammakoita. JA RADIO (voi teknologia tule mukanani kaikkialle) Joka pilasikin oikeestaan tunnelman aika totaalisesti mutta en sitten jaksanut pyytää micaelia sulkemaan sitä kun se nautti niin kovin siitä ja mukana kauniisti laulelusta. Jeejee. Eeehhh.

Se vauvakin tosiaan tuli yhtenäpäivänä ihan randomilla meiän huoneeseen päiväks nukkumaan ja hoidettavaksi kun äidin piti lähtee päiväks töihin jeh.

Mutta parasriemuin oli eehkä kuitenkin kaikesta viime vkl.Matkustin yksin Kumasiin kun Karen ja Jens halusi jäädä tänne kotiutumaan ja kattelemaan paikkoja. Itellä oli kuitenkin motiivi lähteä vaikka toki haluan itekin täällä oppia paikat tietämään mutta oltiin sovittu Mitjan ja Annan kanssa että ostetaan rummut tänä vkl, jotta voidaan ensviikolla matkustaa Annan luokse ja siellä djembaloida sitten rannalla ymh. Oli mahtavaa olla yksin olla vapaa hetken aikaa ihman tietoa tulevasta ja tapahtumasta ja katsoa vaan kaikkea jonka ohittaa. Ja vieläkun oli jotenkin muistanut yhtäkkiä taas syyn miksi täällä oikeen edes on ja elää, ja kuinka siistiä se on ja kaikki ja liian rajallista ja hetkellistä. Eli huh. Oot vähemmän turisti yksin ja ihmiset juttelee enemmän. Paljon hauskoja kontakteja vaan kun odottelin Kumasissa että löydän Mitjan ja sitten törmäsinkin.

Suunnattiin pankkiautomaatille että silläkin on rumpuun rahaa mutta automaatti sekos ja söi sen kortin. Sama juttu tosiaan kävi Tannjalle viime vkl, samalla automaatilla. Joten soitettiin kuinka toimia. Ne lähettää kortin kuulema takaisin Saksaan ja sieltä sitten takaisin tänne ja siinä sitten parikuukautta odottelet (: Mentiin kuitenkin sitten cultural centerille hengaammaan ja odottamaan että Naomi tulee meidän kanssa etsimään ettei erehdytä ostaman mitään huonoa ja tulla huijatuiksi.

Sitten oikeestaan toinen rumpu joka löydettiin olikin melkosta täydellinen jonka toki ostinkin 30Cfalla eli n 15€. Ääni on vaan jotain tosi toimivaa ja laadukas todellakin. Oli toki surku ettei mitja voinu ostaa rumpua kun ei rahaa mutta toisaalta eipä ainakaan tarvinnut hirveetä katkeruuskieroilutappelua käydä rummusta kun se oli aikas ainoaa laatuaan siellä. Sitten palattiinkin Orpokotiin jossa olin sen viikon siis ja suunnitelmana majoittua siellä yksiyöpitaas. Oli vaan harmi ettei voitu soitella kunnolla sitten vielä. Mutta aktiviteetiksi muodostui mielipuolinen väittely, uskonnoista, onnellisuudesta ja ihmisten mahdollisuuksista vaikuttaa tilanteisiin mihin ovat päätyneet elämässään. Mielenkiintoinen se oli siitä koska Philippin mieliputeet ja ajatukset ja hahmotukset KAIKESTA tuntui olevan TÄYSIN päinvastaiset kun Itsellä tai ehkä vielä enemmän Mitjalla. Oli siis aika avartavaa ja jännittävää ja oivaltavaa settiä toisaalta ehkä myös vähän surullista koska Philipp ei yksinkertaisesti pystynyt hyväksymään meidän näkemyksiä tai oikeastaan edes tajuamaan että asiat voi nähdä muullakin tavalla. What evaaah. Tulipahan ainakin itselle sairaan hyvä meininki kun pääs vähän suoltamaan ajatuksia ja kyselemäänn. Sitten oli aika hidastaa aikaa, rauhoittua ja käydä nukkumaan onnellisena tietäen että kaikki on niin hyvin Ja myös teetä juotiin illalla!

Ja sunnuntai lähinnä idlattiin ja rummuteltiin ja kokkailtiin, leipiä munakkaalla, munakas tomaatilla ja sipulilla. Nam. Ja matkustin takaisin kotiin hii, hauuskoja tuttavia trotrossa, kaikki tuntui jotenkin kilahtaneilta varsinkin kuski vaan seliti taaksepäin kokoajan ja kurvaili sivuun ja valitsi outoja pikkuteittä mutta ainakin oli riemu. Oli vähän vaikeeta löytää oikea auto kumasista kun aina jos kysyi joltain mistä pääsee effiduaseen neuvotaan tonne, ja tuolta takas tänne, j täältä ihan erisuuntaan ja erisuunnasta pohjoseen ja mitään. Tapasin taas mun pankin sivuovenkatoksessa asuvan tuttavan uudestaan ja joku nainen antoi lopulta tarpeeksi vakuuttavat ohjeet ja löysin trotron. Ilo! Ja auringonlasku ja taakse jäävä kaupunki.

Ja voinpa vielä mainita että perrjantai aamuna oli vanhempain palaveri joka oli ihan sekopäisen hullu, asiallinen mutta jos ne lähti msitään jostain keskustelemaan niin tuntu siltä vaan että kaikki sekoaa ihan totaalissesti huutaa ja selittää. Ja miten ne hiljennät kun et voi lyödä. Joopajooooo.

Pahoittelen asiatonta tai asiallista settiä. Ja jos sitä on liikaa.

Mmutta mun elämä on kivaa sun elämä on kviaa, kuuntelen aamulla plutoniumia ja kirjoitan, miltä tuntuu olla ihmisenä keskellä joukon, joka näyttää kiviriviltä ja mumisee. Ja keskellä kävelee vihainen herra huutaen ”CLOSE YOUR EYES AND PRAY”. Jos et tottele tulee päähän näpäytystä, niin lasketpahan ainakin sen alas.

Ja vaikka kokoajan on enemmän tai vähemmän luova olo kun ei voi purkaa suomenkielisiä ajatuksia mihinkään, nää tekstit tuntuu olevan totaalisen epäluovuuden huipentumia jee. Koska kaikki on normaalia. Paitsi viimeyön uni, jossa olin pokemon (Mew 2) Nimeltään Hypotenuusa, mutta vasta tulevaisuudessani. Ja tulin sairastamaan tautia nimeltä cooperative, eli vähän niinkuin elämän lukihäiriö. Että kaikki vaihtelee paikkaa ja on palasina eikä missään ole enään mitään järkeä. Tilanteet ei oo riippuvaisia ajasta, ne on riippuvaisia onnellisuudesta? Greatt.

NIIIN JA MULLA ON RÄPPILETIT????

Taiteita ja tietokoneita

Noniin, ensimmäinen koulupäivä takana. Tai työpäivä virallisemmin. Fiilis on todella hyvä. Kokoajan informaatio oli ollut vain että maanantaina tavataan kollegoita ja palaveerataan mutta tänne saapuikin jo kourallinen ehkä viitisenkymmentä oppilasta myöskin. Aamulla, joku avasi taas television niinkuin joka aamu eikä säästellyt voliimin kanssa, kello oli tuolloin 5:50. En tiedä liekö sitä joku siellä katsookin ehkä. Huoneessa jossa en ole vieraillut.
Sitten oli taas lettuja ja teetä aamupalaksi. Tosin nyt ne oli tehnyt teen valmiiksi termariin ja se oli jälleen kovin maitoisaa ja sokerista ymhh. Mentiin koululle, ”mentiin” Kun se tosiaan on tuossa no samojen itojen sisäpuolella. Mietin jokupäivä tässä että Lyseossa mietittiin aikoja sitten, vietetäänkö enemmän aikaa kooululla kuin kotona, tai kumpi yleensäkään on enemmän se koti mutta nykyään en todellakaan voi enää tehdä eroa niiden välille. Joo.
Tosiaan tapasin siinä sitten muutamia opettajia taas, naisia tälläkertaa mutta eedelleenkin vaikuttaa silt’ että kaikki opettajat on vähintään alle 30 vuotiaita. Niiden kanssa oli ihan mukava jutustella, ja ei nekään vaikuttanut oikeen tietävän yhtään että me tultiin tänne niiden avuksi ja iloksi. Alustavasti tullaan auttamaan ja opettamaan taideaineitta, piirtoa musiikkia, tanssia mitälie vastaavia ”creative arts” pitääkään sisällää. Ja myös tietokoneita. Koska ollaan niin suupertietokone neroja täällä. Tänään opetin muutamille opettajille miten ne voi piirtää paintilla (: Oli kyllä aikamoista jälkeä mitä niiltä sitten irtos. Täällä on siis ehkä arviolta 3-5 toimivaa konetta tietokoneluokassa. Ja kyseessähän on yksityiskoulu, siksi ehkä vähän rikkaampi tai en tiedä onko mutta enemmän kuin julkinen. Oppilaita tulee olemaan n.300 kai tai päälle, ja luokkahuoneita taitaa olla n.8. Mutta n70 lapsta on alle kouluikäisiä eli 2-4 tms. niin ne tulee olemaan omassa huomeessaan erikseen ja pelailee ja leikkii ja harjottelee runoja kuulema siellä. Aika näyttää ehkä tuun opettamaan myös matematiikkaa tai jotain muita aineita mitkä on ittselle ennestään varmasti tuttuja. Tai jotain historiaa tai luonnontieteitä en ehkä uskaltais yrittääkään.

Hetkeksi tuli todella outo olo kun ajattelin pihalla lapsia katsellessa, että tää on nyt eka päivä. Ja tää vuos tulee vaan menemään naps ja sitten seisoskelen pihalla ja on viimeinenpäivä, ihan vastaava kuin ensimmäinenkin. Eheä kokonaisuus. Mutta jotenkin niin sairasta. Jännittävää iloista ja haikeaakin. Ja saatiin tosiaan eilen tänne myös koulubussi. Jolla tänään tehtiin jonkun 20 lapsen kanssa tänään kierrosta 4 eri torilla. Jossa opettaja X (jota voi kuulema kutsua rastamääniksi tai joku king of the …. ei voi muistaa) Kyseli lapsilta että mikä tää on, ja ne huuteli ”PEPPER, PEPPER..” ja sitten ”ONION, ONION,” ymssss. Sellanen retki, mutta oli vähän liian ylispontaani ettei kerinnyt napata kameraa mukaan tai ei arvannut edes kun yhtäkkiä vaan piti nousta bussiin ja ollaan matkalla häh?

Tuntuu ettää koko koulutoiminta on jotenkin opettajien oman motivaation varassa, tai toki se on paljon siitä kiinni kaikkialla, mutta en tiiä onko missään mitään suurempaa suunnitelmaa esin koko Ghanassa mitään yhteistä, vai opettaako ne vaan vähän mitä itse haluaa. Meille on ainakin sanottu vaan että teidän täytyy vaan opettaa omien metodejenne mukaan ja niin siinä se. Ei juurikaan muuta. Nähtäväksi jää jää jääää. Koulupuku on Siniset sortsit tai hame ja valkoinen paita punaisella kauluksella, eli amerikan värit ja silleen. Mut on kyllä ihan söpöjä hihhi.

Ja sunnuntailta vielä, ukkonen tuli illalla ja se oli jotain ihan huisia ja mahtavaa. Sähköt katkesi joka oli toki ihan odotettavaa, söin yksin olo/ruokailuhuoneessa silloin, ikkunalasit piti sulkea kiireesti kun tuuli niin paljon sisälle. Taivas ja kaikki paikat värjäytyi jokahetki vaaleiksi, tai vaaleanpunaisiksi tms. Kun ukkonen salamoi ihan kokoajan. Tosin yksittäisiä salamia ei näkynyt vaan valoja valoja valoja kokoajan. Ja palmujen pimeä siluetti. Sitten mulle tuotiin kynttilä ja istuin vaan ja kuuntelin rytinää ja ropinaa joka oli myös jotain korvia huumaavaaa. Teki mieli nauhtottaa ihan se äänimaisemma mutta oli liian nälkä. Söin jamssia, eli jotain perunan tyyppistä vähän mausteisempia palasia. Ja ne kasvaa siis jonain puolmetsirinä monihaaraisina möhkäleinä siis. Sen knssa oli jotain kalasalaattityyppistä juttua. Ja pussivesi.

Niin ja jotain lisäinfoa vielä mitä saatiin tulevasta työstä. Tosiaan tuo 3kk Lydia-sisko siis, tulee jäämään luutavasti mun ja Karenin vastuulle kun äiti ei enään rintaruoki sitä ja menee töihin itsekin johonkin kouluun opettamaan. Lydia tulee sitten jäämään meidän huoneeseen päivisin nukkumaan mein sänkyyn lukkojen taa ja meidän pitää, Pitää huoli siitä. Heh jotenkin ihan mielettömän hullua ja kutkuttavan jännittävää. Tulee vähänniinkuin sijaisäidiksi tms oikeasti kun on joku niin pieni taapero omalla vastuulla. Mutta sen näkee sitten kuinka se tulee toimimaan. Ja ite en oo kyllä henkilökohtasesti tätä ees kuullutt vasta kun karenilta. Se on välissä aika perseestä kun jos et satu olemaan siellä missä ne kertoo infoa milläkin hetkellä sitten vaan missaat sen ja ihmiset olettaa että se on okei että Karen vaan kertoo mulle. Koska olin sillon saapuessa kipee ja ne jutteli pljon karenin kanssa ja se kertoi mulle asiat kum koomasin huoneessa. Sitten pitää vaan vähän kokoajan kytätä jos Karen on juttelemassa Micaelin eli sen eniten vastuu opettajjan kanssa niin luutavasti ne kkeskustelee jotain mikä koskee myös minua. Asdasdasd.
Joo ja tosiaan täällä käytetään vessapaperina lasten jotain vanhoja vihkoja gheeee. Siellä ne ihanat varhaisteinit vaan uhoaa polttavansa vanhat kirjansa tms.
Myös kun ltiin markettiajelulla hihitytti kun puliisi käveli tiellä niin kuski vaan hakkas tööttiä ja kurvaili menemään. Ps. Kaikki havainnot mitä mulla on nopeusmittareista on; rikki.

Nojooo, tälläkertaa ehkä yritin kertoa kerrankin jotain faktoja ja muuta asiaa edes vähän. . ps. Ja kertokeehan mulle jotenkin jos lähetätte kirjeitä niinn käyn sitten joskus kurkkimassa postilaatikosta kun se on tosiaan postitoimistolla enkä tiiä tarkistaako sitä kukaan säännöllisesti.

Huhhh. Tää lähtee tästä nyt rullailemaan hyviltä suunnin ja jee. Tänään oli spagettiii ja onnistuin pistämään facebookkiin jotain kuvia tosin en tiedä voiko muut niitä nähdä hmm?

Madam Suvi kuittaa.

ps. kun kävelin tänne poliisit pysäytti mut ja käski juttelemaan, muttei se ihan niin vakavaa ollutkaan ne vaan halus olla mun kavereita ja tietää miksi kävelen yksikseni täällä näin ja minne matka. Ja tietää puhelinnumeron jotta voidaan olla ystäviä. Voi riemu hahhah

Are you indian?

Nyt meni nappiin, ankkurinappiin. osu ja uppos, syvälle. silmiin. moi.
Täällä menee hyvin ja eilen näin kun palmus oksa tippui maahan. On vaikee kirjoittaa äällä ja ööllä koska otin läppärin mukaan kahvilaan joka oli AIKA fiksu veto.

Joo, tosiaan. Oon nyt semisti parantumut. Viimeviikolla oli mm synttärit. Äsken oltiin siskon ristiäisissä. Ehkä 10 minuutin varotusajalla. Eilen Keskiviikkona taidettiin kierrellä kaikkee hienoja paikkoja jotain HHehhienoja palatseja ja tän kaupungin kuningattaren luona käytiin myös meidän ”rehtorin” kanssa. Eli joku koulun omistajan sukulainen joka asuu täällä joka ei tee mitään koulun eteen mutta halun näyttää kaikille että katos täällä on mulla mulla valkoisia ystäviö. Tanskasta Sofie tässä joo. Eli se on meidän tulevan ajan suurin haaste mitehänsitä selittäisi. Se on kokoajan pyytämässä rahaa joltakin meiltä. niin tosiaan tänne tuli randomilla myös jens tanskasta ja tiistaina tulee vielä joku poika italiasta.? ihan jännää.

Torstaina lähettiin siis vihdoin kumasiin, ja kun Jenskin tuli mukaan nii ei voitu mennä toisten luo yöpymään kun ei olis mahtunut majoittumaan mitenköänn siis. joten mentiin johonkin hostellkiin joka oli ihan mukava paikka kyllä. ilta meni kierrellessä vähän ympyrää siellä ja täällä ja mitja tuli seuraan myös. sitten seuraavana päivänä koittikin synttärit joka oli ihan iloinen ppäivä. Aamulla jotain heräiltiin ja lä’hettiin klo11 supermarketille jossa sitten tavattiin mitja ja felix.

Jakaannuttiin, lähin mitjan kanssa rummuttamaan, eikä kyllä arvannut että tuli aika hieno retki siitä. Mentiin ihan kumasin keskustasta naps vaan ja oltiin jossain viidakon keskellä hiljaisuudessa ja vehreydessä. Sitten vaan ruvettiin rummuttaan ja rummuttaan ja en tiiä huh. ihan mahtavaa ja maukasta ja mausteista oli! En kykene.

Sit mentiin syömään taas muitten kanssa johonkin cocoa cahvilaan tms. ja oli maukasta ja nams ruokaa yyymmss. en jotenkin nyt kykene anteeksi vaan ja jaksa sselittää mitään kummempia oli kivaa.

Illalla mentiin Jazz clubille joka oli tosi rento kiva ja jees paikka ja huh.

Kaakaupavut on todella makeita ja hyviä tuoreena voi nam. Jos niitä imeskelee. jos puree tulee ällöä violettia ja tosi pahaa. mutta sitten kun ne on kuivunut paripäivää ne on taas okei. Ps ne on ihan valkoisia .

Tänään oli aamupalaksi Teetä ja lettuja. siis huhhuh. vähän olin äimänä ja iloisena kun teetä en oo lipoittänyt sitten ekan illan jolloin puolet siitä oli maitoa ja puolet sokeria, nam.

Apua niin satajutua tulessa rautaa lankaa että en pysty keskittymään enää mihinkään ja pitäisi mennä lounaall.

Mutta tänään tosiaan oli ne ristiäiset ja ne oli jotain ihan hirmu kivaa ja kaunista. Tuli hirmu hyvä mieli vaan Lydia tuli nimeksi, ja jollekin sanoin että mulla on 6 siskoa muta yks olikin serkku joka muutti accraan joten niitä on enää 5. Ja veli ei oo oikee lapsi en tiiä mitä se tuolla oikeen sitten asuu ?

Jotenkin nyt alkaa vasta hahmottaa miten ihmeellistä ja jännittävää tämä kaikki todellakin on. eili ehkä vähän myös hahmottaa missä oikeasti olen ja miksi.

Apuaaa nyt pitä vaan mennä pois ja aika loppuu kesken lkaikessa mitä olen tekemässä! Mutta, yö ja valot ja rytmit on kovin kauniita, ja ihmiset ja eläimet ja tähdet. myös unet ja palmut. autot ei niin paljon. nähään. tiistaina alkaa työt! sitten kaikki rauhottuu

Kipeilyja Effiduasista

nyt kun vihdoin sain tankin sivuston toimimaan. puolentunnin taistelujen jalkeen. Jakanen ensin osoitteeni jonka pitaisi toimittaa kirjeet perille.

Suvi Tiihonen American Co-operative international school P.O Box 143 Effiduase Ashanti Ghana West-Africa.

Ja Se mita tassa parissa paivassa on ehtinyt tapahtua. Oltiin kavelemassa kotiin nettikahvilasta viime la. Lalalaa. Juteltiin puhelimessa Nanan kontaktiihmisemme kanssa ja sovittiin etta joskus 2 nahdaan jossain mutta se kertoo paikan Naomille joka sen tietaa, eli soittaa kohta uudelleen. Mutta eihohan siina paria sataa metria ennen kotia katoa kaikilta taajuudet ja mein liittyma on nurin koko kumasissa. Siina sitten ootellaan ja ihmetellaan ja todetaan etta tais menna taas muutto sivusuun jos taa on yhtaan kohtalon ivaa tai mitaan muutakaan ne haluaa meidan jaavan tanne. Joskus 2 jalkeen loydettiin sit jostain joku muu liittyma ja vaikka hajotti jo aikapahasti se miten talleset epatodennakoset asiat sattuu kokoajan meidan kohdalle onnistuttiin selvittamaan paikka missa tavattiin tulevat tuttavamme.

Joskus iltapaivalla sinne sitten mentiin taksilla ja en olisi ikina uskonut kuinka vaikea olikaan jattaa tuo orpokoti koska siita oli muodostunut jo tuttu ja turvallinen kotipaikka. Lapset kaveli taksille asti kasikadessa ja kun yritin kiiveta taksiin ne vaan repi kadesta etten paasisi meneen ja huuteli nimee ja you’re my mother juttuja. siina yrittaa ottaa rauhallisesti kun ei ole itsellakaan enaa motivaatiota vaihtaa paikkaa.

Tanne kuitenkin tultiin ”Vahan kumasin ulkopuolelle” Eli aika metsaan. Ja oli aika outo olo. Illalla tuli itselle tosi kylma kun oltiin perilla ja nousi kova kuume. Siina sita sitten taas ihmettelee etta miten taa kaikki kaantyy nyt yhtakkia mua vastaan kun eilen elama vaikutti kaantyvan juurikin taydelliseksi tms. Perhe ei oikeen ottanut kontaktia. Lapset juoksi kulman taakse ja kurkki sielta ja maa yritin nukkua huomeessa kun oli niin sairas olo. Tilanne kuitenkin parani kun ulkopuolelta rupes kuulumaan jotain todella energista rummutusja torviorkesteri meininkia, siella oli jotkut hautajaiset menossa ja se musiikki oli jotain mita mahtavinta. Pienta riemua! Tuntui vaan hankalalta olla paikassa jonka tiedat olevan seuraavan vuoden tuleva kotisi mutta et tieda tai muista kenenkaan nimea. montako sisarusta sinulla on tms. mitaan. (kai joku 4-5 pikkusiskoa 3kk-5v tms.) Ja Veli joka on 18 vuotias. Joka ei kylla ole kai noiden lapsi en oikeen tieda yhtaan.

Sunnuntaina oli itsella sitten jo parempi olo niin lahdettiin yhden opettajan kanssa kattelemaan kaupunkia joka vaikutti kylla kovin mukavalta ei niin iso ja hektinen mutta oli vahan vaikea edelleen saada otetta mistaan kai vielakin vahan tokkurassa. Ja kun retki vaan jatkui ja jatkui ja olisi tarvinnut lepoa, mutta tarvitsi myos informaatiota. Sitten nousi taas kuume ja takaisin kotiin kun mentiin. Ja ihmettelin toista iltaa vaan huomeessani etta mita tapahtuu. Isa soitteli kitaraa jossain mutta ei kuulema puhunut juuri mitaan. Kai nekin on ihan hammentyneita tasta kaikesta. Oli kuitenkin tullut hyva olo vahan kun kavin lykemassa sahkopostit kun ne kavi nayttamassa myos missa on nettikahvilat yms paikat taalla. Vahan kontaktia sinnekin pain! Mutta oikeastaan vain tosi helpottavaa tietaa etta osaa ikavoida suomeakin. Sittten taas kylma kuuma kylma kuuma kylma kuuma.

Ja joskus kuuen seitteman valilla veli tuli huomeeseen micaelin eli se tuttuope kanssa etta meian pitaa varmaan viia sut sairaalaa haluutko lahtee. Oookei. Kuumetta oli 39.6. Sit ne oli silleen etta varmaan kavellaan jos pystyt. sit olin vaan etta no joo tassahan mina kavelen. puolmatkaa kaveltiin ja puolet ehka autolla n 2 km.

Laakari oli joku hamynen klinikka, laakari otti multa pulssin painon kyseli oliko yskaa huimausta oksentelua ei. ja kanssa kuunteli sydanta tosta kyynarpaan alapuolelta. Sitte jotai kummallisia lappusia ja sain 3 eri laaketta eika ihan selvinnyt mika mulla on mutta tuli aika skeptinen olo kyseisen systeemin suhteen. Joo.

Sitten vaikuttikin silta etta kavellaankin takaisin ja niin tehtiinkin eika niilla ollut mikaan kiire kun tuli tuttuja vastaan ja oltiin karenin kanssa vahan ihmeissaan etta tajuaakohan nuo etta maao len vahank ipea. No joo. Sitten ne kokeili etta oonko viela lammin tulomatkalla ja oli etta no hyva, nyt et enaan hohkaa niin kuumana. NO JOO EN EHKA HOHKAA Mutta on mulla silti se kuume ja sairaus olemassa voi heh. Kotiin ja mittasin niin edelleen se 39. jotain.

Sit parit pillerit naamaan ja toivotaan toipumista joka tulikin ihan kun oli aika tuhteja kait. Tosin piti perua tanpaivainen jarviretki joka oli vahan suru ehka. Mutta toisaalta nyt sai itsekkin vahan terveemman (Tai sitten vaan laakehuuruisen iloisen) Kuvan tasta paikasta edes vahjan. Eli tavattiin joku 5-6 tulevaa kollegaa kun ne kavi kirjottelemassa tulevia lukujarjestyksia taalla. Ne kaikki oli jotain alle 25 vuotiaita miehia. Aika hammentavaa. Koulussa on siis 6kk-12 vuotiaita ja koulua on 8-2 eli varmaan ihan mukavaa. taas multa loppuu aika ihan kohta. Ja ja ja ja eikohan kaikki ihan hyvin suju noilla oli myos vahan ongelmia rtuokkia meita mutta kaikki selvenee aikanaan., Nyt on osoite sijainti nyt pitaa vaan itsensa sijoittaa tahan tilanteeseen. Tuli ehka vahan angstipainotteista mutta kuitenkin kaikki menee hyvin ja kaantyy paremmaksi. Eikohan tutustuta viela tyttoihinkin niin on mukavattaa. Ja yhdella niista on sama nimi kuin mulla eli tuo Abena Maanu. Joksi mua aika paljonkin kutsutaan . Tanaan joku random kadullakin en tajua miten jutut levijaa? Kuitenkin moimoi nyt taas!

Tanaan kaikki selveneepi

Okei tanaan kaikki tulee selviamaan mita taalla oikeen tapahtuu. Mennaan kotiin. Paikkaan X n 40min Kumasin keskustastia. Koulun nimi on joku American C…….. School. sitten kerron myos osoitteeni. Numero on 0543291898 eika kai se soittelu kai niin kallista olekaan mutta katsellaan jalleen!

Maanantaina tosiaan illalla lahdettiin tutustumaan Kumasin yoelamaan joka oli aikas jees vaikka olikin maanantai. Tosin Kun oltiin tulossa Taksilla takaisin mietin etta millon oon viimeksi kulkenu taksilla (kotiin?) Ja totesin etta en tiia mihin oon ees menossa. Tai etta en varmaan ainakaan kotiin. Mutta mika sitten on mun koti? Ei suomessa enaa koska siella on vaan mennyt paikka jossa asuin mutten tulevaisuudessatieda. Taalla en tiennyt jos oltais jaaty poikien kanssa tohon projektiin joten sekin saattoi olla mun koti jo mutta nautin kylla tamanviikon oikein kovin epatietoisuudesta ja kodittomuudesta.

Keskiviikona ne sanoi noutavansa meidat mutta tanaan me vasta oikeesti lahetaan. Hih. Mun tulee ikava noita lapsia kun niista osasta tuli jo melkein kuin omia. Mutta nahtavaksi jaa. Vielakaan ei tiedeta asutaanko isantaperheessa vai jossain tyon yhteydessa ja missa ja mita ja hah?

Tiistaina sitten oli Douglasin synttarit niin lahdettiin jonnekin niita tapaamaan. Oli sairaan hauskaa jarentoa nahda muitakin taas pitkasta aikaa (mutta lieko toinen kalja joskus liikaa.) Baari sulkeutui joskus 10 niin mentiin viela Douglasin ja Lukasin (tms.) Kotiin siihen lahelle joka oli kylla yyberluxusta. Mutta oli hauska meininki kuulla kaikkien muiden paioista ja projekteista ja taitaa ihan hyvin kaikilla mennakin sitten!

Keskiviikkona pelattiin ainakin sellasta hauskaa pelia mein huoneessa ja vaan rullailtiin. koko loppuviiko rullailikin omalla painolla sitten menemaan taas ja ilo, ja kuutamo ja kuumotus. Hmms.

Torstaina muutettiin neljatta kertaa karenin kanssa erihuomeeseen kun ne vaihteli huoneita tuolla paikassa. Meluisaan pieneen kosteaan ja ihan kirkon viereen joten ei hirveen uniystavallinen paikka. Mutta valiaikaista kaikki on vaan.  torstaina Tuli ehka ekkeraa vahan haikeusolo kun tajusi etta ei taalla viela ketaan niin hirmuhyvin tunne eika kukaan tunne itsea, koska jotenkin silla ei ole mitaan meritysta kuka saa olet ollut suomessa tai kotona koska taalla yrt vaan ei ole mitaan samaa. Mut silti on hyva kun voidaan nyt Karenin ja Mitjan kanssa jutela kaika kaikinpuolin asijosta.

Karen oli tosiaan kuumeessa tassa paripaivaa muttei mitaan vakavampaa. Torstaina taidettiin paivalla kayda Mitjan kanssa kaupungilla keskenaan. Ja osattiin ottaa Tro-tro ihan ite. Eli siis ellanen hippipakutyyppinen auto utta kaikki ei oo niin varikkaita vaan paitsi osa on! Hihheh. Loydettiin myosCultural center mika on kiva pakka istuskella ja ihmetella ja mukavia ihmisia ja myos marketti loydettiin joten nyt en enaa pelkaa eksya taalla. Kotikaupunkini mitt.

Eilenkin kaytiin kaupungilla karenin ja mitjan kanssa ja tavattiin sairaan rentoo porukkaa kun etsittiipn ostia! @Freedom fighterssi Rady jonka kanssa soiteltin rumpua varmaan puoltoista tuntia sen kaupassa. Ja se oli silleen etta tietaa etta suurinosa taalla vaan ajattelee etta valkothonen on rikas ja silta saa rahaa. Joten sano etta siita on vaan mielenkiintosta tutustua eri kulttuureihin koska se avartaa ja silleen. Ja kun oli kivaa niin kyseltiin silta rumputunteja se sano etta voidaan millon vaan tulla sinne sen katukauppaan ja soitella et se ei oo mikaan ongelma mukavaa vaan. Ma-la sunnuntaisin se on jarvella relaamassa kaiffareiden kanssa yms. Jotenkin todella lupaavaa. Tosin aika nayttaa onko todellakin luottamuksen arvoinen tyyppi mutta ainakin akkiseltaan vaikutti! viela jos vois jossain opetella danssaamaan ja kaikkea muutakin. Maalaaminenkin olis hauskaa koska kaikki varit on taalla nin suurta sydanta.

Maanantaina tehaan retki jarvelle ja uimaan joten tulee varmaan ihan rentoa. Kaikki alkaa olla jo todella kotoisaa ja helppoa joten vaan holmolta tuntuu muuttaa pois jostain jossa on niin hyva ja ernto olla.

Totesinpa vaan eta ei taalla kauheesti uutisia kuule eika saatiedotuksia ole. Vaikka kaupungissa elankin niin ihan uskassa kaikilta maailman asioilta! Eli jos jotain suurta tapahtuu tai jotain mun pitaisi tietaa niin kertokaa oska vaikuttas etta lehdetkin lahinna kertoo paikallisjalkapalloilusta tms (:

Seee yaa. Joskus keksin laittaa kuvia kun saan ensin jonkun ohjelman lapparille joll a saan niita pienennettya kun unohdin ladata! Naksnaks. Moi