kesakuun kuulumisia

Tapahtuu taas paljon ja liikaa, mut saatiin netti tanne Begoroon niin yrittelen jotain kirjoitella mita taalla tapahtuu,.Ensiksi vaikka orpokodilta,
saadaan uusi ruokalistaus ja se tuo meille paljon laajempaa ruokavaliota joka on ehka parasmuutos mita taalla on tapahtunut viimeaikoina, edistysta ja alkaa muutenkin toi riisi jo vahan tokkia. Mein pomo menee naimisiin, oli tarkotus olla haat tallaviikolla mutta siella missa ne haat olis ollut on joku festivaali taas jotain hiljaisuudesta joten kovaaaninen musiikki ei ole in joten ne siirsi niiden haat kai vahan myohemmaksi, ja todsisan tallaviikolla tulee porukka sveitsista jotka sponssaa meille orpokodin retken, kumasiin ja rannikolle, siina menee viikko tai pari, kaikki on viela vahan epaselvaa vaikka ne tuleekin ylihuopmenna mutta tulee varmasty hyva reissu.

viimesenkuukauden taalla oli siis kevin ja sen kanssa viikonloppuisin seikkailtiin sinne ja tanne, vesiputouksille mentiin voltan itapuolelle, aivan togon rajalle ja ne oli hurjia, sanottiin suunnilleen 600metria korkeiksi mutta ei niita kaikkia osia siita kuitenkaan mitenkaan pysty nakemaan, oli kuitenkin siistia.

ja sit on ollut tosiaan meneillaan taa jalkapallo ja se on villinnyt ja lopettanut samalla melkeen aiken elaman ymprailta, kaikki seuraa jalkapalloa kaikki katsoo sita, ja kun ghana pelaa kaupat on kiinni koulut katsoo jalkapalloa, autot ei kulje koko maailma on pysahtynyt, ja tunnetta on niin paljon mukana. Ekan pelin aikana olin jossain ainoossa autossa joka kulki eika tullut pitkalla matkaa kuin 1 auto ehka vastaan. Set saavuin onneksi Hohon ennen pelin loppua nain kun ne teki maalin ja nain kun ihmiset juoksi kaduille, kun kaikki pukeutui ghanan lippuihin ja hurrasi,. autot kiersi kehaa ja mutkin vedettiin fanirekanlavalle hurrstelemaan! oli hurja meininki, joten nyt taas katson tulevaisuuteen miten huomenna kay, jos ghana vittaa niin iin meilla on pileet. ostin lipun koska kaikki on niin epailevaisia mua kohtaan koska oon valkonen, oonko vastustajien puolella no en. kuitenkin.

joo kasvatetaan nykyaan myos maisseja ja cassavaa melkeen koko piha taynna ja oon opettanut pojille uudenlaisia peleja mita voidaan treenata uusia trikkeja, jees.

niin joo ja meille tuli uus opettaja Richmond tuolta naapurista joka on jees ja tekee vahan kordinoidummaksi tota meidan koulua kun joku tulee ulkopuolelta toihin, eika sen oo jarkee tulla sinne hengaileen vaan ja oottaan et opettajat kylpee sun muuta,. Asiat kokoajan menee eteenpain ja no niin, peruselama on peruselamaa, ihmisia rytmeja, kellumista eteenpain hommia koulua koulunjalkeista elamaa ja en ees tiia.

en usko etta taa todellisuus voi vaan loppua ja voin hypata johonkin ihan muualle, suomeen, sinne minka oon jo kokonaan unohdellut. mua pelottaa tulla suomeen mut toisaalta kokoajan tulee uudenlaisia ajatuksia siita miten voi hyodyntaa omaa tilannetta ja omaa elamaa ja kaikkea tata mita on oppinut maailmasts, etta eikohan tasta viela ihan hyva soppa keiteta. toisaalta tuntuu aika raskaalta valissa olla niin paljon enemmissa mahdollisuuksissa etta ne on me siella jotka voi jotain tehda tan maailman tasaarvoisuuden eteen, eika taalla, ihmiset joiden kuukausipalkka on 20 euroa tai jotain muuta. Se jotenkin synnyttaa itelle nykyaan jonkinlaista painetta, koska olis niin helppoa vaan sumplia muutamia juttuja, ettia mukava mesta ja avoinmielisia ihmisia ja elaa helppoa elamaa, mutta ei se ehka tuntuis hyvalta jos tietaa etta suurinosa tata maailmaa ei koskaan voisi tehda samaa. lopettakaamme siis siipeily, gmmmgmhmhm.. meidan menneiden vuosisatojen ryostoretkien varjosta jotka on tehnyt meista rikkaat.

lopetan nyt tan kirjottamisen ennen kun rupeen paasaamaan liikaa, mutta oon vaan sisaistanyt ehka vahan liian hyvin sen mita elamassa tarvii ollakseen onnellinen ja mika ei ole vaan olennaista, vaikka onkin ihankivaa. Esim etta on naapureita joihin voi menna kattoon Ghanan pelin tai muuta luxarya.

Nyt vaikenen moi, elama on hyvaa, on hyvaa kun on vapaus, ja hyva kun on ihmisia jotka elaa samoilla elamantavoin. kun seikkailin Hossa tapasin sairaan siisteja tyyppeja taas ja tuntui vaan hyvalta puhua elamasta ja maailmasta ja tuntuu todella hyvalta vaieta ja menn a takaisin koululle, tanaan meian pitas tehda jotain julisteita koulunseinille opetustarkoitukseen ja muuuutaaaaaa. terve.

muutama seikkailu lisaa

No joo, nyt on sitten mennyt aikaa jo taas niinpaljon etten enää itsekään pysy kärryillä missä mennään. toukokuunalussa tosiaan kävin Burkina Fasossa pyorähtämässä pariviikkoa, ja kaikki meni oikeastaan juuriniinkuin täällä olettaakin asioiden menevän, eli kaikkin muin paitsi suunnitelmien mukaan. suunnitelmat unohdin kotiin, matkasin kumasiin odotin 7 tuntia bussin liikkeelle lähtoa ja sitten matkustin kera hyvan seuran koko yön kohti bolgatangaa. muutamat kerrat pysähdeltiin matkalla tarkistamaan pysähtyneita autoja josko oli tietoa maantieroistoista ja muusta. tilanteet eivat aina minulle täysin auenneet. kerrän myös tyhjennettiin paniikissa bussi kkun se täyttyi savusta ja luultiin sen olevan tulessa. sittenn kuitenkin selvisin hengissä Ouagadougouhun asti jossa olinkin aivan yksin vaikka kielta karttaa tai mitään muutakaan havaintoa tulevista tappahtumista. mutta parasta sillä matkalla oli kitenkin se että aina löysi ihmisiä jotka auttoi, jotka kertoi sulle tarinoita jotka kutsui pöytään istumaan, tai ajelemaan artistien vipbussilla tai ihan miitä vaan. tosiaan löysin sitten tieni jazz in ouagaan joka oli HUIMA olin aivan tosi jeejee mahtavaa taidokasta musiikkia olisieltä löysin myös itselleni kartan ja tien majoittumaan pieneen kulttuurikeskuskseen. Jossa oli sit kaikkee kivaa ohjelmaa myös kuten trumpettibändejä ja muuta.

Tapasin kuitenkin paljon tuttuja, pyöräilin ympäri ouagaa , harrastin paljon kulttuuria ja en puhunut ranskaa. En myös matkustanut minnekään kun mulla oli ongelmia viisumin kanssa ja menetin rahani mut luottamuksesta ihmiseen selvisin jokamutkan takaa hyvin.. Haluisin kirjottaa lisää kaikkee kuulumisia täältä, parinviikojen ajoilta paljon muutoksia tapahtunut mutta tää netti on jotain niin hidasta etten ehkä kykene.. aluksi tosin netti ei ees toiminut mut kahhvilanpojat ase nsi mulle uuden mozzillan joten betterbetter. käytiin rannoilla ja ollaan jaettu upäiväkodin lapset kahteen rymnään joista toisessa nykyän yleensä olen päivät. ja oon opetttanut myös kuviista ja muita tunteja kun opet on juosseet kaikkien lasten kanssa sairaalaan kun melkein kaikki on ollut kipeinä, kuin myös kevin belgiasta joka on mun uus vapaaehtoistuttava.

puutarhakasvaa ja on myös istutettu aikapaljon maissia ja cassavaa, ja niin mikä parasta meillä on nyt ruokalista, mahdollisesti ensviikosta eteenpäin syödään kaikkea muutakin kuin vaan riisia ja papuja voi JEE! Lapsia on tullut taas yski lisää, viisivuotias Benjamin. Niin ja oon ajatellut kotia, ja pizzaa koska kotiintulo lähestyy. parinviikon päästä lähtetään retkelle kaikkien orpejone kanssa kumasiin ja muualle, rannikolle ja se on sveitsin jonkun yliopiston sponssaama retki, joten sitä odotellessa!

Vaikenen kun ei oo mitään järkee ootella tuhatta vuotta et oma teksti ilmestyy ruudulle, joskus toiste. moi (hyvin informatiivinen ilmoittelu)

odottamaton afrikka

Viimepäivät on mennyt aika paljolti omissa ajatuksissa jotenkin ollut miettimispäällä, eilen sitten dovilen kanssa jäätiin miettimään sitä mitä Afrikka oikeeestaan on tai miltä se näyttää. Ja siitä keskustelusta jäi jotenkin jännä fiilis. Kumpikin meistä oli Ghanaan saapuessa vähän pettynyt jollaintavalla, täähän täyttää ihan normaalilta. täällä on tosi vehreää ja talotkin ihan pystyssä tiilein. Jotenkin se ei vastannut sitä kuvaa mikä meille oli Afrikasta aina kasvanut mieliin (hiekkaa, köyhyyttä, savimajoja eikä vettä tms, kärjistettynä) Pettymyksestä pääsi kuitenkin pian yli ja on tajunnut sen että ehkä vielä herättävämpää on nimenomaan nähdä jonkinlaista muuta afrikkaa. tulee konkreettisemmaksi se miten täällä oikeastaan voi elää ja miten kaikki toimii. Ghanahan nyt onkin yksi rikkaammista afrikan maista eikä täällä varsinaista kurjuutta ole havaittavissa. Kaikki on tavallaan asetettu perusrakenteiden vakaan jotka on aika pitäviä.

Suurimpina eroina ehkä nousee mieleen ihan omanlainen aikakäsitys, yhteisöllisyys, avoimuus ja luonnollisuus. Siis jos yleistän ghanasta Afrikkaan näin samoin kun itse en koskaan ole suomesta vaan euroopasta (koska ketään ei ehkä kiinnosta näin yleisesti jonkun säälittävän maan toimet, ja kaikki eurooppahan on kuitenkin siis about sama asia :D) Täällä ei voi olla koskaan myöhässä, bussi lähtee milloin ihmiset on kyydissä jos asioita ei tehdä tänään niin ne tehdään huomenna. ja se mitä tehtävää yleensäkään eläämään kuuluu on toimeentuleminen, perusrutiinit kotona tietysti ja sitten jonkinlainen työ. mitä itse pienemmässä kaupungissa/kylässä asustellessa on katsellut, on työ useimmiten farmilla, tai myymässä tuotteita, tai vaihtoehtoisesti ajellessa ihmisiä paikasta toiseen. työ on kuitenkin jotenkin käsillä aina. Sulla on auto ja ajat niin kauan kuin tarpeen, tai tuttavallasi on auto jolla ajat tai toimit rahastajana. en oikeen tiedä miten työnkulkua kuvaisi täällä, se toimii ehkä että tehty on tehty ja siitä saa tuoton mutta tekemätön ei ole mistään pois. Mikään ei voi kasautua pinoiksi, ei synny painetta. jos sataa kaupat voi sulkea ja kuunnellaan perheen kanssa radiota. ja mitä väliä sillä on jos kauppa on kiinni kun se on yleensä oman kodin yhteydessä joten työnteko ja elely menee samaan piikkiin. Siis oikeestaan tää kaikki menee siis tuohon luonnollisuuteen. mikään asia ei jotenkin kanna kauas. Korkeintaan farmille, tai naapurikaupunkiin.

On ymmärtänyt sen mikä on tärkeää omistaa, ja mikä on ylimääräistä. Meillä on kaikki mikä on tarpeen mutta ei paljoa ylimääräistä extraa. Kuitenkin toimeen tullaan paremmin kuin hyvin ja ihmiset on iloisia ja onnellisia kjaikesta siitä mitä puuhataan. Ei sitä enää muista edes ajatella miten elämä olisi jos meillä olisi sähköt. Sitten en tiedä, ehkä tulisi se paine koko paikalle että voitaisi omistaa lisää ja hyödyntää sähköjä. televisio, tietokoneet, pakastimet, tuulettimet, niin joo ja se kaikkein olennaisin olis ehk valot. Se oli ehkä aluksi outoa kun ei ollut valoja koskaan mutta siihenkin tottuu viimeviikolla tuli taas näitä ajatuksia joista itselle tulee outo olo ”oh, moon is back, how nice! what am i thinking about but yes, it has really been again long time somewhere else.” Tuntuu että ajatus on kääntynyt niinpäin ainakin itsellä että tulee iloiseksi aina kaikesta mitä saa ja mitä on kun perusajatuksena ei ole se mitä jo on. tai mitä tarvitsee lisää. tuntuu hyvälle.

tää nyt ei kulje puhtaasti eteenpäin kuin mikälie essee yy. mutta tuo kaikki liityy yhteen, siihen miten luonnollisesti kaikki täällä toimii. Ihmiset menee farmeilleen, todella rikkaaseen ja vehreään luontoon tuo sieltä mukanaan hedelmiä ja vihanneksiä josta saadaan päivän ruoat, ja osa niistä myydään tuttaville jotta voidaan nostaa pikkupikkurahalla sitten ystäviltä kaloja joita joku on tuonut mereltä, joltain ostetaan kananmunia joilla on kanoja (niinkun meillä <3) ja siitä rahasta mikä jää ehkä käteen käydään pistämässä hiuksiin lisälettiä ja tekemässä nätti style. On toki erillaisia töitä mutta toimeentulo kaikenkaikkiaan ei tarvitse kovin paljoa täällä. mitä nyt on nähnyt. Richmondin kanssa tuli puheeksi farmaus ja se sanoi että niille taitaaa tulla ainoastaan kala ja en muista mikä muu juttu muualta kaiken muun ne kasvattaa itse.

Nyt katkes ajatus kun seura lopetti datailun joten itekkin ihan kohta mutta tää kaikki on niin ei oo kiirettä mutta silti tuntuu kuvalta palata lämpimän auringon alle vitsin tuulettimilta. Ja siis kaikkein jotenkin tärkeimmältä elämänmuotoonvaikuttavalta asialta oikeesti ehkä vaikuttaa tuo yhteisöllisyys ja avoimuus. ihmiset elää perheineen tukee toisiaan ja aina on joku joka pitää huolta. Aidsia on meidän alueella eniten tai toisiksi eniten koko maasssa joka on vähän karua, mutta sitä ei nää. jokakerta kun käy sairaalan verikokeissa ne kuitenkin myös tsekkaa sen josko olet hiv. sitä vastaan kuitenkin taistellaan kokoajan täälläkin, eilen mentiin sattumalta kun huomattiin et meidän paikassa on joku ihmisoikeuksien toimisto kyseleen mitä ne puuhaa siellä, ja kertoivat että suurin ongelma täällä on lapsista huolehtimattomat isät. eli sellaset jotka kävelee pois kun nainen on raskaana tai muuten ei kunnioita lasten oikeuksia perheessä yms. Ja että käyvät kuulema tekemässä erilaisia projekteja kouluissa yms kertomassa lapsille ja muille ihmisille että heillä on oikeuksia. nimeen, kansallisuuteen koulutukseen yms. koulutuksesta tuli mieleen eilen keskustelin Johnsonin kanssa (joka kertoi että sen nimi tarkoittaa "gift for God") koulutuksesta ja siitä että täälläkin on valtion sponsoroima ilmainen koulutus lapsille mutta se ei tietysti ole yhtä tasokas kuin yksittäiset maksulliset koulut. tässä kai paine enimmäkseen tulee työnantajilta, jos koulun omistaa joku hän haluaa sen myös olevan tasokas ja hyvä. keskimäärin en ole varma mitä mieltä olen koulusysteemistä täällä. se on vähän mutkikas. tai opiskelu saatetaan aloittaa nursaryssä kun ollaan 1.5 vuotiaitta ja se lähtee lähinnä vaan kaikesta toistosta, tosin se toisto ei koskaan lopukkaan ainakaan peruskoulussa, kopioidaan taululta asia ja se on sanatarkka muoto jolla se kirjoitetaan sitten koneeseen, en muista mikä on tietokoneen määritelmä taisi olla kone joka prosessoi informaatioita tai jokin muu, tämä kertoo paljon 7vuotiaille lapsille jotka eivät ole kosskaan tietokonetta nähnyt.

Oon unohtanut suomen ja miltä asiat tuntuu ja näyttää siellä, tästä maasta oon tullut mun koti. tiiän miten kulkee minne vaan ja vaikken tietäiskään mulla on vahva luottamus ihmisiin koska melkein jokainen varmasti olisi valmis kertommaan miten pääsen sinne minne halajan. Jokupäivä teki mieli laskea taas ihmiset keiden kanssa tuli keskustaan matkatessa juteltua, uudet ystävät jotka vaan pyysi et voitko ohi kulkiessas tervehtiä' tästä eteenpäin muakin, okei 🙂 hymy. Eilen oli sairaan kiva mekko jollain naisella ja huusin sen sille että tosi nätti mekko. ja sit jotenkin tuli vaan ilo siitä et olipa luonteva ja jotekin kaikkein todennäköisin ratkaisu kertoa se sille. mietin suomea ja sitä että olisin kai vaan kävellyt ohi, joka tuntuisi oudolta. mietin et onko pitsa oikeesti hyvää ja miltä tuntuu nukkua lämpimän peiton alla? Tai yleensäkään nukkua, hiljaisuudessa? miltä tuntuu kun ihmiset ei tervehdi kaduilla? Tai yleensäkään, millaisia ihmisiä siellä oikeen on, kaikki tää tyyliteatterit yms? Täällä kattelee kaikkia ihmisiä jotenkin kauniisti, ne on niin jotain sellasta et niistä tulee olo, ei ne vois mitään muutakaan olla. teetän outoja mekkoja 2.5 eurolla hassuista kankaista. täällä kun ne on niin nams. tai oon sisällä tän maailman kangasmausta ja en ees halua ajatella kuinka karuilen niiden kanssa kun tulen takaisin ehh. En ehkä tiedä mitä olen enää, täällä olen valkoinen ja jotain ketä ei voi verrata kehenkään muuhun, olen vain mitä olen, ja ihmiset ei koskaan voi tietää kuka olen. olen salaiinen ja vapaa tekemään mitä ikinä haluan. olen satunnainen kulkija ympäröivälle maailmalle, joka lähes kaikkialla herättää jonkinlaisia reaktioita ja hauskoja tilanteita. Tää maailma ja elämä ei koskaan lopu, paitsi et tuun 99 päivän päästä suomeen. mutta sitä ennen tulee jännittävä retki, mää matkustan toiseen afrikkaan mää meen burkina fasoon, kai ensviikolla heh 😀 Tässä olen katselllut google mapsista kuvia ja tehnyt matkasuunnitelmaa ohessa. jännittää ihan sairraasti. koska nyt sieltä osaa ehkä poimia niitä asioita mitkä saa sen systeemin toimimaan, yhdessä maailman köyhimmistä maista. mutta veikkaan että sielläkin vahvasti on esillä samat teemat, yhteisöllisyys ja aika. En tiedä. Sitä ennen vielä meiltä lähtee 2 lasta adoptioon itävaltaan. sunnuntaina, prosessi on viety loppuun jännittävää. ne eivät ymmärrä asiasta mitään. ainakaan paljon, mutta muutamanpäivän jälkeen nähdään miten käy. Menevät naiselle joka ottaa yksityishuoltajuuden lasten psykiatria jtn joten pitäisi ymmärtää heidän päälle ja on ollut vapaaehtoisena myös tuolla orpokodissa. mua jännittää niiden puolesta koska niiden koko maailma tulee kääntymään, nyt ne elää vaan täällä, turvassa ja ulkopuolella ihan kaikesta. informaatiosta. mitä, joku tulivuori? kuulin siitä hheh. oon vaan pysyvästi täällä en onneton. onnellinen, ok, tai normaali jonka naama leviää hirveään hymyyn heti kohdatessa ensimmäiset ihmiset rauhallisuuden ja banaanit maapähkinävoilla.

nyt vaan meen ja totean että mun aivot ei pysty oleen tällasen kirjoita ja tee asioita rajatussa ajassa paineen alla en vaan saa asioita ilmaistua sulavasti niitä mitä haluaisin jakaa. mutta. me palajamme taas joskus palaan pian Begoroon sitä ennen koforiduan torstain korumarketille, ensviikolla lähtee vapaaehtoset kotiin jättäenn mut yksin taas mutta onhan kuitenkin kokomaailma mun kanssa täällä ❤

nähään!

(luen sit joskus kotona ajan kanssa mitä ihmettä oikeen teille oon tarinoinut ja seilittänyt ihan asiatoonta shiiitiä.) +kun lapsi kertoo sulle että sun maha on kasvanut liian isoksi miten sihen pitäs suhtautuu? JUnpPajunPA. kynttilöitä poltellessa.

Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »

Sellainen pääsiäinen

Kaikki alkoi kauan sitten. hmm. joo ei. oli kiva pääsiäinen mutta ainoo asia mistä huomas että on joku speciaalimpi juttu taas meneillään oli ettei kukaan menny kirkkoon sunnuntaina. kai nyt papeilla on jotain vähän tärkeempääkin tekemistä pääsiäisenä kun pitää jotain jumalanpalveluksia? Joo. me ei syöty kananmunia eikä suklaatakaan yhtään. mutta oli kuitenkin äärimmäisen hyvä fiilis melkeenpä koko tämän loman ajan. joka oli siis hmm. ke-ke? ehkä.

Tänäaamuna ei tapahtunut mitään kummallista, heräsin kuudelta ja viivyin pedissä tai patjalla noin tunnin ja sitten käännyin toiseenpäähän ja ulkoistin itseni moskiittoverkon syövereistä. joka näytti muuten viimeyönä ihan observatoriolta, tähdet vaan puuttui mutta silti ne aina yöaikaan kimmeltää kivasti taivaalla. jonotin itseni suihkuun joka korjattiin eilen, se ei oo vetänyt vettä pariin viikkoon nyt. tai siis se reikä oli tukossa ja vesi lattialla ja siis ei suihku vaan ämpäri ja kiva pieni kupponen. nams. sitten päädyin tänne ja psyykkasin ylämäet alamäiksi enkää väsynyt. moi

Lähenpä taaksepäin meneen. Eilen, keskiviikkona. Pelattiin ilta uunoa pienellä populalla ja aloitettiin sitä ennen tosiaan kylväminen, porkkanoiden ja sipuleiden siemeniä saatiin maahan ja oltiin ruskeita itse kukin. se tapahtui auringon laskiessa ja pian taas jatkuu kun saatiin lisää siemeniä! ei oo matoja meiän multamaassa. Aamulla pelattiin owarea siis jostain klo8-> se on hauska jännä paikallinen peli ja tosiaan koulu alkoi taas, mutta kun moni meiän lapsista oli nyt kipeenä ja opettajia oli sairaalassa niiden kanssa niin päivä oli vähän sellanen. shdrachk 8v on lukinnut lapsia 2-4v johonkin luokkaan ja huudattaa niillä aakkosia mutta ei varsinaista oikeaa ohjelmaa. ruoaksikin oli lämmikeitä, eilistä jollof rais whattt? riisiä. Makasin jopa hetken auringossa kun ajattelin et peseytyminen olis hirveen mukavaa jos olis ihan kuolemassa auringon kuumuuteen ja vähän päivittää kulahtanutta ihonväriäni. no joo. se eilisestä. ei noussut mitään superjännää mieliin.

tiistai.
Aamulla jaettiin ananas aamupalaksi ja oli tosi namnamnam. maistui vähän mansikalle. sitten jotain tapahtui ja päädyttiin poikien kanssa järjestämään pingisturnaus keskenään pöydät jotka yhistettiin oli ihan okei ja kivillä ja cassavatikulla saatiin väsättyä verkko. Melkein voitin ja oli jäönnittäävää ja tunteikasta ja kun se loppui saatiin taas ruokaa. Kuitenkin väsytti kun oli niin kuuma tehtiin retki kaupunkiin josko siellä olis jotain pop cornia myytävänä mutta paikka oli suljettu ja kurjuus valtasi meidänb mielen. kai on vähän liikaa tullut popsittua pop cornia kun siihen on jäänyt ihan koukkuun. mennään aina ja tyhjennetään melkein kylän ainoa paikka josta sit’ saa. yleensä aina siis. sitten on satunnaiskojuja sillointällöin. hmmf.

mutta tiistai oli iloinen ja väsynyt kun viimeyö oli ollut aika huonosti nukuttu. illalla kun oltiin menossa nukkumaan nää rupes rukoilemaan taas käytävässä. viimekerrasta on jo kuukausia ja se oli jotenkin pelottavaa. mua ei oo pelottanut aikoihin oikeen juuri mikään mutta sillon mua peloitti. äänet voimistui aina ja muuttui sekavammaksi joku taputti hiljalleen kokoajan meidän ovea ja sit kaikki pysähtyi taas yhtäaikaa siis ääni ja meteli. sitten lorencia alkoi laulaa tai manata tai kiihdyvällä temmolla vaan puhua kunnes se muuttui niin agressiiviiseksi että kaikki lähti mukaan siihen taas mölyämään jotain vielä sekavampaa. ja oveen koputus jatkuu ja on vaan pimeys ja tietää ja tunnistaa kaikki äänet mutta ne oli niin outoja kuitenkin. yyyyygh. en uskaltanu juosta grezgorzin huoneeseen pelaamaan owarea vaikka teki mieli, pois tältä vaikutusalueelta. yyh. sit ne vaikeni yhteiseen johonkin iltalauluun ja valui pois. yöllä sit tuli hullu myrsky ja parista puuttuvasta ikkunalasisrta sanoi mun sängylle ja piti käpertyä jalkopäähän ettei kastunut, ovet paukkui ja lattia lotisi ja pysyttilin unenhoureessa. mutta itse maanantai.

oli tehokas päivä! Aamulla siis tein mun pyykit, varmaan 30 litraa niitä läträilin ja KOLANAADJE oli päivän taikasana mitä mulle ei avattu vaikka sitä kokoajan päin naamaa heiteltiinkin. aamu oli kaunis kun aurinko paistaa sivulta ja lämmittää koko kehoa eikä oo vaan tukalan kuuma suoraan pääsipäältä varjotta. kanat oli vapaana ja kaikki oli hyvin puuhallisia. Saatiin aamuppalaksi grezgorzin (tykkään miten toi nimi kirjotetaan kun sain tietää oikeen muodon hahaa) tekemiä banaani lettuja jotka oli namnamnam! sit lähettiin hakemaan dovilan kanssa valmistuneita mekkoja takasin ja sekin. eipäollukkaan. tiistaina vasta syötiin niitä aamulla ja maanantai iltana kun ataikina oli aika liian suuri. ja päivällä käytiin kaikki kolme ja yaw sam meiän kanssa kaupungissa, ostamassa 24 pussia popcornia, sellaisia pieniä vain. 5 sentillä. lunasttamassa meiän mekot joptka vietiin viimeviikolla tehtäväksi ja mun tuli kiva. sellainen oranssiruskea batiikkinen vain jeps. Dovilankin oli okei, ja sitten etsittiin ne jauhot ja kaikki muu lettuja varten ja valuttiin kotiin. No ei kummempia kai. kamerasta luppuu tila ja ei voinu ottaa kuvei. enää paljoo..

Sunnuntai oli jotenkin vähän löysä päivä koska koko lauantai oli niin energiaa käyttävä. ihmiset ei tosiaan mennyt kirkkoon pyörittiin vaan ympäriinsä ja tehtiin kaikkea. olikohan se päivä kun opetin tytöille miten pehmoleluilla voi leikkiä. kun niillä ei oo käytännössä vaan ideaa teitynlaisesta mielikuvituksen käytöstä ihan vaan huvikseen. ja se oli sit jännää kun yhtäkkiä ne pehmolelut tekikin kaikkee hölmöä. no juuu taas.

perjantaina joooo kokattiin kofin kanssa, mein vanhin poika orvoistaa siis. halus kokeilla jos se osaa kokata ja lupauduin auttavaksi kädeksi. mutta vain yhdeksi. niin sitten ruvettiin murskaamaan pippureita ja sipuleita ja kaloja ja tomaattisurvosta ja palmuöljyä ja tarkasti harkiten keiteltiin ne sitten mukavaksi kokonaisuudeksi josta tuli ihan hyvää kastiketta kyllä, toki no se ei ainakaan itseä yllätä että riisi sitä maustoi. oivoi. mulla on ikävä papujaa.a. no ei voi tänneasti enään muistaa niin tarkalleen mitä tapahtui. mutta ööööö. hyppäsin lauantain välistä. perjantaiiltana tuli siis kaikkia koululaisia illalla sitten ja ne jäi yöksi, yököulumeininki kotona ja muutenkin hämmentävä. ne kattoi illalla X-manin tai jonku leffan ja meni sitten nukkuun lasten huoneiden lattioille. koska lauantaina oli paljon odoteettu juhla, ihan vaan juhla koforiduan ympäristössä oleville orpokodeille. ”we lovee and care ’U’ ” niinkun niiden jossain lipukkeissa luki. no niin

Lauantaina sitten lähdettiin juhlaa kohti. jonne on viimeinen viikko harjoiteltu ahkerasti tansseja ja lauluja. herätys lapssille oli 4:00 lähtivät kantamaan kkylpyvesiä. onneksi itse aikaisempana iltana itseni tajusin pesetä. itsekin sitten heräilin ehkä jälkeen viiden kun melu nousi liian kovaksi. mutta olikin ihan kiva ja fresh ja hämmensi kaikki koulun lapset joita oli siis 1½-10 vuotiaisiin jätetty meidän hoiviin. sitten joskus 6 jälkeen pakkauduttiin n60 henkee kahteen pikkubussi trotrohon. sylikkäin ja liian monta samalle riville. lapset rupes nukahteleen mutta jokakerta kun oli poliiseja tiellä jotain tsekkauksia varten ne herätettiin ja kaikki äkkiä laulaa koulunlaulua niin äänekkäästi kun kurkusta lähtee. kuski näyttää epätoivoselta ja anova katse poliisiin ja ajetaan ohi vaan. jeps. laulu kuuluu näin ”if you want to come to nabi, call director and write your name. Halleluja the boys are handsom the girls are beautyful and teachers too” kivakiva. sit saavuttiin eksymisen jälkeen perille ja istuttiin kokelaspoliisikoulun pihalla isojen telttojen alla ja saatiin aamupalaa, kello lähestyi yhdeksää. leipää voilla ja kaakau! nams. sitten alkoi erilaiset soittokunnat soittaa tai jonkun orpokodin lapset rytmimusiikkia torvein ja rummuin ja jotkut saapasteli heittelemään keppejä siinä keskellä jotain ihan viihdyttävää. Sitten tuli jotain tanssiesityksiä kanssa jotka oli sairaan kivoja, afrikkalaiset tanssii afroo perinteisissä asusteissa (: mulle paljon riemua nuista liikkuvista lapsosista joiden rytmitajua ja liikkuvuutta ei vaan voi ymmärtää!” ❤ Sitten oli meiänkin vuoro ja lapset lauleli kauniisti jotain luciferistä ja kekeli cho kekeli meeee. sit tuli tauon paikka jollon ne jakoi kaikille keksejä ja bändi soitti tanssimusiikkia ja niin me jammailtiin tanssittiin ja hengattiin ja kaikilla oli niin mukavaaa ja hiki. oli ihan sairaan kuuma. paloin tuona päivänä. en tiiä oliko osa syy myös kun ei vaan voinut jättää iloista musiikkia ja hiekkakenttää ajoissa. sitten meiän lapset esitti lisää tansseja jotka oli siistejä ja tosiaan yhteisohjelmana oli jos sun lysti on niin sano AAMEN,, AAMEN! ja frobelin palikoiden se pumppulaulusta joku aabraham versio mutta pumput toimi kuitenki ihan samalla tavalla. jeeps. oli hyvä fiilis kaikilla oli mukavaa ja oli mielenkkiintosta nähdä millasia porukoita muut orpokodin oikeen muodosti. mutta sitten kuitenkin kanan ja jollof riicen jälkeen lähdettiin kohti kotia, aika oli jotain päälle kaksi ja oli kuuma ja väsytti varmasti kaikkia, joteltiin mukava tovi jonkun nigerialaisen gospelin kanssa joka oli alexin kaveri ja omenamehut kanssa hörpittiin loppuun. Ja mun ihoon oli ilmestynyt outoja naarmuja. mutta oli hiostavin päivä mitä ollu täällä varmaan tähän mennessä ihan hilliton. pienet lapset sai jotain pehmoleluja lahjotteeksi ja sit kun mein minibussit vihdoin tuli myöhäääään. pakkauduttiin niihin mentiin mein johtajan kämpille syömään kaikki vähän keksejä ja sitten matkattiin kohti begoroa jälleen. mun sylissä nukku puolitoista vuotias mercy, jota vasten mun sylissä nukku myös janet, ja vasenta olkaa vasten nukkui kwaku ja sen olkaa vasten richard. Mää olin ihan mutkalla sen matkan enkä nukkunut eikä kyllä gladiskaan joka oli sitten rivin päätteenä meiän penkillä. viimesten mutkien aikana alkoi sataa ja satoikin sitten ihan kaatamalla. tiet jotenkin täyttyi ja ei päästy lopulta kääntyyn meiän tielle pääteiltä ollenkaan kun vettä oli varmaan lähemmäs puoltametriä ojien yläpuolella tuolla alangossa jossa risteys oli, jonne yritettiin jonne auto jumitettiin siihen reikään jota normaalisti näkee varoa, josta auto irroitettiin ja edelleen satoi niin paljon ettei voinut käsittää, joo ja myös rakeita! ja sitten otettiin joku todella kummallinen toinen tie mein kotiin todella pieniä ja huonoja teitä mutta se oli ylängöllä niin vesi ei jäänyt teille jumiin. päästiin kotiin joskus 5 maissa eikä kukaan kokannut illallista tuli nälkä mutta saatiin jotain keksejä ja väsytti. huhhuh. nyt on sadekausi viimeinkin avattu. olltas lähetty bread&eggille mutta tiiettiin ettei mitään liian kuivaa ttietä olis mahdollista enää löytää mistä selviäis kävelemällä. eikä kyllä paljo kauppoja aukikaan näkynyt. sitten meni kaikilta muilta sähköt poikki ja oli vaan pimeys. osa koululaisista ei menny vieläkään kotiin vaan jäi toiseksi yöksi mein lattioita lämmitttämään. oli jee. illalla taas vaan istuksittiin grezgorzin huoneessa jauhamassa jotain settiä kun ihmiset valui nukkumaan. oli meillä kynttiläkin.

joo tulee tätä tekstiä nyt sitten kerralla kunnolla ja tehokkaasti. torstai oli aprilli päivä ja ne kirotut aprillas mua vähän liian moneen otteeseen kun olin ainoa valkoinen around kun muut tuli nettiin. no voiiii. en muista ei voi muistaa tapahttui kaikkee hauskaa hymyilin paljon kuin jokapäivä oikeestaan. ke. loppui koulu ja EI VOI MUISTAA YLI VIIKKO JO JA YRITÄN REPII MUN MUISTIINPANOKALETNERISTA jottain irti että tietäs mitään mutta kaikki muistiinpanot on joko niin sekavia tai sellaisia joita en jaa!! hihihheh. tiistaina kävin vielä verikokeissa kun lääkäri pyys viimeviikolla ja en oiikeen tiiä mitä ne sieltä löys vai löyskö mitään mutta antoi viikon lisää antibiootteja mutta koin itseni liian terveeksi ne syödäkseni koska oli jotenkin niin perusteeton. ja taaskaan laborratorion pojjat ei meinannut saada musta verta irti yhtään mutta oli jo paljon mukavampaa kun nekin tässä on jo tutuksi tulleet! ihan rentoa porukkaa sairaalassa ja mun nimi tosiaan papereissa on nyt Suvi Thinamey. kaunista evoluutoita ja sitten aina kun ne kutsuu mua jokainen kysyy MITEN sääää lausut ton sukunimen? tiihonen. .. .

En kyllä kerro mitään nmuuta enään joku raja tässäkin oltava. paitsi, ihan sairaan jännittäviä suunnitelmia tulevaisuuden varalle joista tulee ILO! monesta muustakin asiasta tulee ilo. myös siitä että kun metsästettiin mein kanoja takaisin koppiin pidin yhtä ensikertaa kädessä. asia josta ei tuu ilo on meiän ämpäristä yli lainehtivat vessat .. yyh. mutta kohta mennään ostaan alumiinifolioo ja katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. toivottavasti ei rankkoja sateita tai mun pitää uudelleenjärjestää mein huone.

vaikenen nyt moimoi, tässä vähän tosta ihan perus elämästä ihan vaan begorossa, ja missasin viikon markettipäivän jotenkin. säääli. ps. lähinnä melkein kaiken jätän kuitenkin kertomatta.

Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »

olenkohan elossa

No joo täällä sitä porskutetaan ja tuntuu vaan niin mahdottomalta ensinnäkin aina taistella oma tie toneelle, saati sitten saada jotain järkevää kuulumisten purkua aikaan. tääällä kuitenkin taas.

on tapahtunut paljon pitkässä ajassa. Tänään istuessa autoon ajattelin 2oh, it’s nice to sit in the car”. matkustelustakin on jo tovi. viimeksi kolme viikkoa sitten kun perheeni kävi täällä kyläilemässä ja sain hypätä oppaan rooliin viikon ajaksi joka oli ihan jännää puuhaa. seikkailtiin rannikolle, orjalinnoille ja sademetsiin ja itselle jäi ainakin hyvä mieli nähdä nääitäkin ihmisiä sitten pitkästä aikaa. samaan aikaan kun muut vapaaehtoiset taisteli puutarhaprojektin kanssa. Sen jälkeen toki taistellut siellä itsekin kyntänyt peltoa ja bla. se on ollut kyllä ihan iloista ennen kun tuli liian kuuma ja tosi outo sää. sellanen valkoisuus, se on kestänyt nyt noin viikon, pitäisi olla jo sadekausi, ja kukaan paikallisista ei osaa selittää mikä ihmeen ilmiö tuo nyt oikeen on. mutta hiostaa. sit oli vielä kyllä itsellä veruke velttoilla kun nappasin siis yhtä uutta tyttöä eli tuli varmaan kuukausi sitten heh. äiti vierailee jossain pikkukylässä ja tuli jättämään sen tänneväliäikaishuoltoon en tiiä sitten onko joku verukestoori ja äiti katoaa eikä palaa hakemaan tytörtään mutta niin sis minäkin sitten sairastuin. pöh. se on turhauttavaa kun vaikka tietää että on 39.6 kuumetta ei silti tunnu mistään ja ottaa lääkkeen ja kaikki on normaalia paitsi yskä ja vähän sellanen tokkuraisuus. no kuitenkin sen jälkeen nyt kun tokenin lopulta kunnolla kiitos hyvän lääkityksen niin on ihanaa mennä taas kylille ja kaupunkiin ostaa hassuja kankaita, hymyillä ja jutella ihmisellä. Joista luulen tuntevani osan ja aina kysyn ”do I know you?” ja mietin Emmiä linnanmäellä. Joo. Saatiin tosiaan siinä samassa kaasuhella meille kun kävi perhe kyläilemässä ja toi jos jonkinlaisia tuliaisia kaikille (SUKLAATA) ja siis kaasuhella on rahoilla joita jotkut oli lahjoittanut mein orpokodille. nyt ei tarvitse enää joka kolmaspäivä odotellla aamupuuroa myöhässä lähes melkeen jopa 11! jos on hiilit taas loppu. niitä kuluu aika paljon, tosin edelleen koska koko maasta on nyt öljy loppunut. jepsjee.

On ollut taas iltoja jokasuuntaan, joskus elokuvia, Gregorin läppärillä, toisinaan painutaan vaan pohdiskelemaan maailmaa johonkin huoneeseen. tai pelataan jotain hulluja häppenengejä. toisinaan on pakko mennä nukkumaan jo 7. kun ei vaan pysty. mulla on siis henkilökohtainen 4 kuukautta jäljellä päivä tänään ja se on vähän liian huimaa. juhlistan sitä varmasti terveellisin elämäntavoin koska eilen kuitenkin meni jo niin överipopcornlinjalla ettei aikoihin.

Päivät menee ihan aamusta ainakin puutarhassa herättyä sitten juostessa etsimään ämpäriä ennen kun vesi loppuu kun meiän vesikanisteri on sii tällä hetkellä tyhjä kun ollaan käytetty sitä ihan liikaa. joten pitää taas taistella kylpyvedestä. no ei taistella. lähinnä pitää huoli siitä että edes jokatoinen päivä kerkeää muita ennen. se on tämän hetkinen tahti. letititn mun hiukset silleen afrikkalaisittain ja sit joku luuli mua ghanalaiseksi kun oltiin istumassa iltaa mun veljen kanssa sillon rannikolla aikanaan. onhan siitä jo aikaa. Kun saatiin muutama jalkapallokin perheen mukana on se ollut aktiivinen aktivoittaja iltapäivisin ja itse olen aktivoittanut itseäni myös.

koululla ne on nyt harjoitellut aika paljon kahta hauskaa tanssia, toinen näyttää joltain ruumiitten herättely tanssilta jossa lauletaan venyttäen ”HUUUULI” ja alkaa tapahtua aina kun jpoku laulaa ”HUUUUULI”. se on ihan jännä. ne on aina kivoja kun koko koulu tai isoimmat tekee jotain tollasia juttuja yhdessä, sillon toki ei ole itselle niin paljoa oosaa tai arpaa puuhasteluissa mutta tai oikeestaan onkin. kun sillon opettajat ei kerkity pienempiin niin niitten kaitsemiseen hullut pitävät energiansa. vaikka kaikenkaikkiaan onhan tämä aika ssellanen vapaa maa.

Rauhallinen tahti sopii mulle edelleen hyvin vaikka gregor heittikin tän pahan kysymyksen että oonko tullut ajatelleeksi kuinka hyödytön tulen olemaan meidän oikeessa yhteiskunnassatodellisuudessa kun utun takasin. en tiiä siitä enkä tiiä tulevasta mutta tiiän sen että aika kun menee kaupunkiin jotain tapahtuu. Ja useimmiten aina kun on kotona jotain tapahtuu. tosiaan oli myös 6.3. tossa eli itsenäisyyspäivä johon oltiin harjoiteltu marsseja jo sitten aikoja ja itsekin olin siellä sitten koulun edustajoston mukana ja saatiin ihan oimat aploodit, kai se näyttää niin sairaan hölmöltä se marssiminen varsinkin kun siellä on jotain valkonaamoja. mutta siellä nähtiin et mein kylällä on yksi toinenkin valkoinen alina saksasta jotain tekemässä ja tutustuttiin siihen mukava tyttö ja sitä nyt pitäis mennä tervehtimään taas ennenkuin se lähtee kotia, aika speciaalia kuitenkin. ja niin. oltiin mennössa myös vierailemaan desmondia koska tavattiin se perjantaina kun mentiin ostaa bread&eg ja luvattiin tulla esittäytymään sen sedälle joka tuli lontoosta. mutta kun mentiin minne pitikin siis lucyn veljen keittiöön niin siellä olikin joku japanilainen mies yläosattomissa. eikö löydetty ketään ketä oikeesti etsittiin tai edes kuka tunneittaisi missään määrin. eli kai meitä ulkomaalaisia enemmänkin sitten täällä on. tosin jäöi epäselväksi sen japanilaisen motiivi!

Lauantai oli muuten super LEGOPÄIVÄ. Ja myös pistettiin kaikkii kivoja julisteita seinille mitä myös sieltäpäin tiöailin ja aina kysyin lapsilta kumman ppuolen ne haluaa niin löytyy kaikkee tosi iloista Pink kiä ja harley davidsonia ja CHEEKkiä ja jeejeek muuta nyt meiänki seiniltä.

NIIN JOO, jooin vihreetä teetä sitten yli puolenvuoden ja sekös maistui hyvälle! tuli ihan sellanen sairaan hyvä epäuskonen olo vaan itelle että ohos. siinä on kyllä kai yks syy tulla kotiin, lopettaa tää iänikuinen piisipapudietti. katoin just ikkunasta ulos ja siellä käveli nainen ananaksia leikeltynä päänpäälle ja kurnahti maha. mun on kai aika ihan kohta mennä syömään jotain vihdoin, tuli niin spontaani lähtö että jäi ihan aamupuurokin väliin. joka tehään muuten jännällä jauhinkoneella maisseista se jauho, kerran salaa mein poikia seurasin katsoman mitä ihmettä ne niille oikeen tekee. Mein pojat on kyllä hyviä ihmisiä. Fedidika ei tarkottanut ssitä hyvällä mutta mää otin sen hyvällä kun se kommentoi ettei nuo pojat ota koskaa nmitään vakavasti. no nimenomaan. se tekee niistä niin sairaan hyviä ja rentoja tyyppejä keille voi aina vaan nauraa ja keitä voi pyytää lukemaan runoja ulkomuistista jos ne on kaatanut vettä Madamin istuinportaalle! mikä häpeä! en mää usko että mää itekään osaan ottaa ennää mitään kamalan vakavasti, enkä oo varma onko se hyvä vai paha mutta hei ainakin yksi todella hieno uudistus saatiin aikaan. järjestettiin kaikki tekemään omat tiskinsä suoraan ja heti ruoan jälkeen ja se toimii sairaan hyvin ja nyt kenenkään ei tartte enää tehdä koko iltapäivää tiskejä ja se vaan sujuu niin silavasti ett mulle tulee riemu katsellessa sitä touhua. Usein melkein kaikesta. Koska siis kaikki mitä tekee ihan kaikki on osa sitä tekemistä mitä juuri haluaakin sillä hetkellä tehdä. se aika minkä käyttää ihan mihin tahansa hommaan ei ole mistään pois se saa kaiken tuntumaan kokoajan niin hyvältä. kiireettömätlä. BOKOO. Slow.

Aika kuitenkin juoksee. toisinaan minunkin kai pitäisi aamuisin. muutama satunnainen pitemmänajan ghana tuttu on siitä jo huomauttanut että tyykkään syödä täällä’ liikaa ja kun meet takas suomeen sun pitää ruveta kuntoilemaan hahahah. kiitosssssss! vaikka mielestäni tilanne ei ole edes vakava. tosin enpä kovin usein peiliin muista katsellakaan kun menee kaikki rutiinit ilmankin. muutaman kerran nyt oon jotekin kävelly illalla mein huoneeseen hakien valonkatkasijaa en oikeen tiiä mitä min päässä on tapahtumassa välissä hämmentää liikaa tää maailma. Mutta asiat ei koskaan lakkaa tapahtumasta. mut kirjotan kokoajan päiväkirjaan vääriä kuukausia. Mun keho kipaa sadetta virkistyäkseen. on ollut liian kuivaa muutamien myrskyjen jälkeen. silti kaikkialla on kokoajan enemmän vihreää. Tänään meen taas kotiin ja tiiän että tuun olemaan täynnä energiaa kaikenlaiseen puuhaan taas heti huomenna. on sellanen täpinä tehdä jotain jännää. Kohta on pääsiäinen, pääsiäisjuhla ja meiät on kutsuttu koforiduaan eli tänne johonkin isoon juhlaan missä on eri orpokoteja ympäri tätä areaa. siitä tulee siis varmasti riemuisa päivä. nyt kuitenkin vaikenen tästä löpinästä. muuta en enää osaa kun ei ole ärsykkeitä jotka pakottaisi ajattelemaan ihan liikaa. oon ihan muutttunut kait. Ja meiän suihkunvesireikä ei vedä enään. hmmmmps. niin ja ne kanat tosiaan tuli kanssa tänne nyt meillä on 26 kanaa valkoisia ja niistä tulee mulle paljon riemua vaikka eilenillalla äänet kuulostikin siltä kuin ne olis jonkun niistä jo tappaneet. no ei sentään mutta kerran vielä sekin päivä koittenee :/ Niin ja vuohi oli kuollu meiän pihaan ja ja ja ei tuu mitään OIKEETA TAPAHTUMIA MIELEEN MITÄ TIIÄ N ETTÄ ON. ostettiin kivoja kankaita dovilan kanssa ja ppitäs mennä puuhastelemaan mekkoja pikkuhiljaa edelleen se on jäänyt vähän unholaan mutta nyt kun alkaa loppuajanbudjetti olla hmmmm. jotain niin sitten selviää jotain. syökää paljon keksejä ja iloitkaa keväästä jonka tuloa en huomaa joka on kavala ja joka kantaa mut vielä kotiin. fedidica oli liian kipeä malariasta ja se halus lähtee kotiin joten se lähti tänään ja mua melkeen itketti vaan ajatus miten joku voi jättää ton paikan va vielä vapaaehtoisesti mutta niin se kuitenkin teki aika ei täs mitään meiningillä. mutta sille se oli kai vähän iian hankala kokemuksena kaikaiiii.

Moimoi ja terveiset tuntemattomalle johannalle!

ps. oikeesti opettelen monia juttuja täällä. ja opin. nyt oon lueksinut burkinafasosta jonne vielä matkaan jooha. moi. 3½viikon päästä tai jotain, eli ei mitään hajuisua.moi

Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »

elämää ei sen enempäää??

Täällä taas.

Elämä on kepeää ja elämä on vaikeansyvällistä. tuli kaksi uutta vapaaehtoista Gregor puolasta ja Dovile Liettuasa. ihan riemukkaita ihmisiä. Tämän viikon teema on näyttänyt vähän siltä että opettajat välttelee vastuuta ja työntekoa kaikinpuolin ja on rakastuneita uuteen valkoihoiseen mieheen jolla on kännykkä jolla voi kuunnella musiikkia aika kovaa. Tosiaan koulua ei ole tälläviikolla ollut ja se oon ollut vähän kummaa. tai oppilaan on pollut koulussa mutta tunteja ei. maalattiin kaikki melkeen puuasiat mitä löytyi, sängyt ja hyllyt ja koulupöydät ja tuolit kun madot alkoi niitä uhkaavasti tuhoilla. myt kaikki näyttää aika tiloiseltaa oikeastaan ja se oli ihan mukava projekti.

on ollut vähän taistelua vedesta kun on ollut kuivaa ja sitten on ollut myö staistelua siitä kuinka monesti on konkreettista peseytyä. koska toiset sanoo jokapaiva tai ei ole konkreettinen ja minä sanon että jos teillä ei ole vettä juotavaksi niin minä voin kylpeä huomenna koska en edes hikoile enään, ja hiukset joita edelleen on päässä jokunen ei likaannu!

C-vitamiinista ei ole puutetta kun nauran paljon, ja kuulin että nauru synnyttää sitä. jee. koirat tappelee öisin meidän ikkunan takana.

Ollaan syöty monta bread&eggiä tälläviikolla koska on ollut vähän liian riisivoittoisia lounaita nyt. yksi päivä meni taas lasten kanssa sairaalassa istuskellessa ja jonottaessa ensin tietoja sitten hoitajaa sitten lääkäriä ja apteekkia mutta systeemi on ihan hyvä, vaikka odotushuoneen kanat hämmentävätkin.

tosin kyllä myös takakonttiin ahdetut vuohet jaksaa edelleen hämmentää, se oli kun matkattiin tänne trotrolla, ne yritti syödä dovilan kenkää koska itse istuttiin takapenkillä, lopulta rengas puhkesi ja piti odottaa että se vaihdetaan mutta se on miten asiat toimii ja silti ihmiset hymyilee ja tarjoaa paikan varjosta. siellä istuksitaan sitten.

Nyt ollaan puhuttu jonkinverran puutarhaprosessista (ja mapukasta mutta siitä ei saa enään tiistain jälkeen puhua joten en kerro teille edes mikä tai mitä se on) jota varmaan ruvetaan puuhaamaan pian, nyt kun uudet ovat asettuneet niin suunnitellaan systeemi toimimaan ja siksi myös mahdollista taas herätä 11 tunnin yöunilta joihin joskus vahingossa lipsahtaa jos ei herää puolikuudelta lauleleviin ihmisiin, herää vasta 8 toteamaan että koululaiset valuu paikalle mutta meiän lapset kylpee edelleen. alkaa tuntua tän ylilaiskottelukaikki ihmiset ”myöhässä” jota tääällä ei tunneta viikon jälkeen että ryhdistäytyminen koko systeemissä voi olla ihan paikallaan.

mutta nyt täällä on kuitenkin jollain tapaa ensimmäinen auktoriteetti paikalla (Gregor/Mies) niin se voi olla ihan mahdollistakin. Mutta nyt seuraavana lyhyen ajan prosessina on meidän ovenkahva joka meni rikki kun 4 pienimmäisiä poikia oli vierailemassa meidän huoneessa. joista yksi itki sitten kokoajan kun oltiin jumissa ja toisen oli päästävä vessaan, kolmas ei suostunut päästämään otettaan rummusta. voivoi. koputeltiin ja huudeltiin ihmisiä joiden ääni kuultiin varmaan 10 minuuttia kunnes joku tuli sen fiksaamaan ja avaamaan koska se on mahdoliista ulkoapäin.
ja ainoa kommentti oli jotain mitä te oikeen meuhkaatte kokoajan. mutta nyt ostettiin sellanen juttu milla saadaan se lukittua taas käyttämättä lukkoa kun se alkoi käydä vaaralliseksi, koska kuka vaan saattoi lukita meidät sisään ja eee. mutta tällasta vaan tapahtuu. asioita tapahtuu tuntuu oudolta kaikki. oon ttaas heräillyt öisin yöllä rukoileviin ihmisiin. oon tiskaillut ja oon miettinyt miten tällanen paikka on oikeestaan mahdollinen. miten huolettomasti kaikki asiat vaan toimii. Kaikkialla. ja monday going we will have lessons again, sure. but monday going we will paint our beds koska se on ainoa asia mitä ei ole vielä maalattu eikä haluta että ne tuhoutuu.

myös meidän kokki muutti tänne siis nyt ja taas on lisää ihmisiä jakamassa myös meidän vesiä. myös pussivesi on ollut vähän loppunut nyt ja piti kantaa paljon kauempaa sitä joka on aika raskasta kun lähikauppa oli kiinni ja out of water.

kerroinko että lapset sai tosiaan patjat kaikki ja se oli myös aika remukas hetki kaikille ja nyt oon totaalisesti ainoa jolla on ihan huolettoman huono patja johon piirtyy mun kuva ja johon piirtyy lankut mun selän alta ja pyörin ja etisn öisin käyttämättömiä kohtia. sitten kävelen kaupunkiin ja totean että tiedän kaikki kappaleet mitä kioskit soittelee. mutten tiedä kaikkia ihmisiä jotka tervehtii jotka tuntee sut nimeltä tai muuten vaan kertoo tulevansa huomenna meille kylään. ochina ochina. sure. joskus sulla on olo että mitä olen tehnyt tänään, kun kukaan ei ole tehnyt paljoa, mutta kun alat listata tajuat elämmän olevan kuitenkin täynnä kaikkea, jännittävää.

eilen yksi pojista sai jonkun ihmeellisen kohtauksen, heitti illallis lautasensa maahan ja se meni rikki huusi ja itki erittäin äänekkäästi ja pyöri maassa. ei kukaan tiennyt mikä hänelle oikeen tuli ja mistä tuulee, kun se ei kertonut mitään. oli pimeää ja vain yksi spotti osoitti häneen kun maassa makasi ja huusi ja rimpuili enkä tiedä, sitten madam erica tuli ja vei hänet huoneeseen ja jotain siellä äehkä keskustelivat ja sitten menivät kylpemään. tuli taas jotenkin karu muistutus siitä miten paljon näiden ihmisten sisällä todellakin on asiaa. miten paljon nekin ehkä on kokenut. eikä kukaan oikeastaan tiedä mistä ne on ajautunut ja tullut tähän paikkaan. kaikki on toisilleen yhtä tuntemattomia, niin vähän kuin minä niitä lopulta tunnen nekään tuntee minua. mitä ne suomesta voisi edes tietää? ! ollaan aika tyhjän päällä jolainen mutta kaikki pitää kiinni toisistaan ja ajautuu jonnekin vaan.

On ollut jännittävää nähdä myös miten jo viikossa nuo uudet vapaaehtoisat on muuttunut ihan erilaiseksi, elämän asenne on jotenkin rauhoittunut ja tempo ja kyky nauraa eriasioille se on vaan niin kummallista. se on niin mahtavaa. ja tehdään jännittäviä juttuja kaikkien kanssa. en tajua voinko ikinä kyllästyä ja se on vähän pelottavaa.

Saa n’hdä mitä tapahtuu taas huomenissa, ajateltiin uskaltautua taas kirkkoon selvittämään itsellemme jälleen vähän paremmin kuinka tämä kulttuuri toimii täysin käsikädessä kirkon kanssa. ja samalla myös henkisesti valmistautumaan illalla johonkin ystävänpäiväjuhlaan jonka joku random mies on järjestänyt meille joten tällaista luvassa.

suunnittelen burkina fasoon reissua ehkä pääsiäisen aikana, saa nähdä. kaikesta tuntuu selviävän hengissä ja lapset on onnellisia niistä tarttuu helppous ja onnellisuus, kaikki tarvittava on edelleen saatavilla tosin joskus silti vähän liikaa RIISIÄ. kiitos. mulla on hitmu ikävä papuja, ehkä lähetään tästä nyt sitten pavuille tai jotain.

Moimoi joskus taas ehkä.

kirjotin yksyo mielettoman pitkan avautumisen paivakirjaan joka oli tarkotus kopioida tanne mutta se tuntuu nyt tassa olevan aika vaikeaa joka on tosia saali. elama pitaa sisallaan niin hirmuttavan paljon uudenlaisia teemoja ja asoita asiat vaan tuntuu avautuvan kokoajan ja erilaisista nakokulmista. tajusin myos kuinka kaukana oikeastaan olen kaikesta siita missa joskus oon ollut koko elaman eli sielta kaytannossa. Kaikki mita joskus on tapahtunut on niin kaukana mua naurattaa ajatella miten tilanteet on edes mahdollisia. mita tapahtuu? Se on kuitenkin okei, mutta vahan ahdisti joku ilta kun paasin nettiin kannykalla ja luin facebook statuksia kun ei paassyt niihin enaa samalla tavalla sisalle kuin ennen oli vaan totaalisesti ulkopuolella.

tosin ulkopuolisuus onkin ollut yks kantavimmista riemu teemoista eh taalla. kokoajan valkoinen epa twi puhuja. tai viela pahempaa ehka epa SAKSAn puhuja. miten on mahdollinen vapaaehtoisleiri jossa oon ainoo valkonen joka ei puhu saksaa. tulee epatoivosta naurua ja komediaa taas ja samaan aikaan kuuntelen kun kaikki valittaa kuinka arsyttavaa on olla ainoona seurassa joka ei ymmarra kun kaikki puhuu twita eika suostu puhuu englantia ja sitten ne kaantaa puheen saksaksi. kiitti vitusti.

Mutta OIKEESTI leiri oli siitahuolimatta siaraan jees, juteltiin hirveesti ja jaettiin kokemuksia ihmisten kanssa jannittava kuulla kokemuksia ghanasta ja siita miten ihmisilla on samaliasia ja painvastaisia fiilareita monista jutuista. paasi taas asteen syvemmalle soppaan kun jotenkin tuli luottamus siihen ettei luo kaikea vaan oman paan sisalle kun kuitenkin ei kukaan paikallinen oman kokemuksen mukaan ole ihan taysin paassyit sellaselle ymmarrystasolle mita muiden kanssa kokee, tai siis samasta kulttuureista kanssa voi kokea. Joka on ehka harvinaisen ymmarrettavaa.

Ymmarrysta alkaa kunnioittaa todella paljon koska ilman sita tuntuu etta alkaa pikkuhiljaa itse kilahtaa. mutta sitakai kilahtaminen onkin. etta on eria kun kaikki muut ja koska kukaan muu ei ymmarra syita miten toimit ja itse et ymmarra ja tule ymmarretyksi. here we come!

no ei koska niin, vaikka vkl, ICYE kertoi etta tiistaina tulee yksi hollantilainen vapaaehtoinen viikonaikana se onkin muuttunut italialaiseksi ja Liettualaiseksi vapaaehtoisiksi jotka saapuu pian tanaan siis. Hammentavaa ja jannittavaa. mutta taa on siis todellakin se miten taa kaikki taalla toimii. ikina ei oikeen tieda mitaan , asiat jatkaa tapahtumista ja paivat seuraa toisiaan, oon suunnilleen puolessa valissa mun aikaa taalla enka saa sita mitenkaan kasaan mulla on vaan paivia j asitten jotain paansisalla luotuja yhteenvetoja asioista.

Ghana ei voittanut african cubia, mita menin kattomaan taas Lucyn veljen kotiin joka on ihan jees paikka ja ne ihmiset siella onkin aika mukavia nain kun tarkemmin ajattelee. siella tapasin ehka ensimmaisen ghanalaisen joka totaalisesti vaan totese ja puhui totta eika valehdellut @tehdakseen asioita helpommaksi@ se oli sairaan jees. Tapaamiskerralla kertoo karuimpia puolia itsestaan tuli sellanen olo etta JEEEE, vahemman pintaliitelijoita. tanaan kun olin tulossa tanne taas Koff-towniin lempinimeltaan. joku tuli ratin kanssa pyyhkimaan polyja mun kengista. Maa en vaan tiia voinko ikina sisaistya noihin juttuihin.

viimeviikolla oli tosiaan jonkinlainen usheilufestivaali yhdella jalkapallokentalla siella oli kaikkia kouluja Begorosta ja se oli tosi kivaa, kunnon turnausfiilis ja musiikkia ja kaikkea muuta vastaavaa. Paikalliset on fanaattisia urheilun suhteen siihen paasee itsekin sitten fiilareihin mukaan. tuntuu ettei nyt saa enaa mitaan asiaa tahan ja 5 min aikaa…

On vaan hetkia joskus toivois etta vois elaa edes hetken ”lomaksi taas” suunnitelmallista ja aikataulutettua elamaa. ettei tarviis ottaa kaikkee sisalle. kokoajan. paivapaivaltaa. vaan vaan seurata mita pitaakin tulla. ei luoda jokapaiva sita mita tulee. ja jos et tee mitaan, no niin tulee vaan se mita kaikki muut luo. ja sitten malaria ja salmonella. mita mun veritesti naytti. sairaalassa jossa odotellessa, Shadract oksensi ja kana juoksenteli kaytavilla. mutta teilla on kuitenkin erikuva siita. katsottiin aanettomana SHREK 2?? maailman hammentavin leffa?. mutta sain taas mun laakityksen, 3x1000mg parasetamol paivassa. ts. tappaa melkeen itsensa laakkeilla mutta onneksi mina en tainnut ottaa niin kertaakaan. no joo. apua alle minuutti. elama on JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEESSS!!!! OUTOOOOOOO ja hammentavaa, naulattiin sangyt,

Sere KAKRA

Kirjotan jotain kun on kulunut aikaa enkä osaa kertoa kellekään mitä mulle kuuluu. paitsi jokapaiva satakertaa hyvää.

tänne matkaaminen oli aika suunnaton taistelu. aina tulee vaan taisteltua tietokoneiden kanssa. nyt tosin ne oli liittoutunut kirkkojen kanssa ja piti kiertää kaupungin kaikki nettikahvilat läpi ja todeta että kaikki oli kiinni koskka sunnuntai. jee. hyvä päivä retkelle. sama oli postin kanssa voi asdasd.

Kuitenkin. Joulu oli ja meni. Jouluna tapettiin vuohi, paistettiin se nuotiossa ja syötiin, tosin itse ei syöty koska agnes ei syö lihaa ja jaettiin meidän lautanen. jees. Jouluaatteona askarreltiin hieno joulukuusi paperista seinälle. oli niin epäjoulufiilis ja jotenkin haikea. Kukaan ei edes tiennyt kuka on joulupukki. Ja joulukirkkoakaan ei ollut.

Sitten tosiaan joulunjälkeen piti matkata jälleen Accraan, Agnes oli pakannut laukut ja oltiin surullisia. tai minä olin ja se jaksoi selittää jostain absurdiudesta jtn- en tiiä. Tavattiin siellä Max ja nelly jotka oli hommannut meille paikan asustella. Ja tosiaan oli joku todella painostava naapuri jälleen trotrossa, juteltiin varmaan tuntu uskonnosta ja maailmantilanteesta.. jälleen kunnes painoin pääni edessäolevaan selkänojaan.

Accra oli jees. mentiin illalla ulos ja ei oikeestaan fiilistelty mitään tässä sitä vaan on ja sitten seuraavana päivänä sanottiin hei hei lentokenttällä. Ja sen jälkeen elämä on ollut maailman absurdeimpa outoa, kun on viettänyt hiton hauskaa ja onnellista aikaa 247 tuhat vuotta jakaen kaikki hetket vain yhdelle ihmisellle oikeastaan. no nyt se meni ja oon täällä ja asioita silti tapahtuu.

Viimeyönä nukuin lucyn, yhden opettajistaa veljen luona kun mentiin sinne vierailulle, minä ja kolme opettajaa. Ne on siis kylän päälikön seuralaisia joten paikka oli aika hmm. palatsi. ”We come here when we want enjoy ourselves.” syötiin hyvää ruokaa ja sitten ne oli liian laiskoja kävelemään enää 700m takaisin en sit tiiä. tai sit niitä himotti aamupalaksi kaakau! Mutta siellä oli sisällä talossa laseja niitä yksisuuntaisia peilisiä! huuuhuu. ihan okeirandom.

Tosin taas, mun päässä on edelleen sama asenne, yksi suuri läppä. joka on ihan hauska sellainen. mutta. ppitää vaan nauraa yksin ja pääni sisällä kun tilanteet ei aukea niill ejotka elä niissä tosissaan. jees.

Tosiaan uusivuosi ja aika ja muu oltiin sittten tosiaan Busualla ja Green turtle lodgessa. Ne oli jees jännittäviä rantoja paljon tosiin turisteja tai valkoisia ja paljon laiskoja rastoja. mutta mikäs siinä. mulla oli vaan outo hämmentynyt olo kun en ollut enään begorossa ekä agnes ollut missään muttta mulla oli seurana kuitenkin hiton monta saksalaista ja lopuksi monta italialaista myös. Tehtiin retki majakalle joka oli todella kaunista. istuttiin kanootissa ja seilattiin merellä, meillä oli moottori. olin niin vapaa ja näin merellä perhosen. Sitten vaan hengattiin ja relattiin. Uusivuosi kääntyi. uuteenvuoteen uutenavuotena. siellä oli kokkoja ja hengattiin niiden ympärillä. kukaan ei oikeen tiennyt millon uusivuosi vaihtui joten täytyi vaan arpoa ja todeta että kai se nyt jo täällä on hyvää uuttavuotta! mitäs muuta. vaan uitiin ja rentoiltiin ja löysäiltiin päivästä toiseen suunnilleen. uudenvuoden illallisella olin jotenkin ihan liian. hämmentynyt. jotenka sitten tilasin aamupalan, papuja ja kananmuna??????? en sit tiiä mutta jotenkin ihan oikeanlainen loppu tolle vuodelle joka oli aika legendaarinen? niinkun kaikki aina.

Niin ja tosiaan. Kaikki valkoiset miehet jotka haluaa afrikkalaisen vaimon voi ilmottautua, muutama mein mukava mukava opettaja kysyi jos tunnen ketään. ehkä haarukalla 19-25v tms. ei niin väliä =) Kun kuulivat että perhe tulee vierailemaan ensimmäinen kysymys oli että onko mulla siis veljiä. joo yksi. Onko se naimisissa? ei. voitko antaa sen mulle? eikun mulle? hihihihihihihi. Joo-o. Ja jotain basic tietoja kyselivät ja aina ringissä hyväksyivät, joo, joo okei. (tervetuloa!) Mutta on ne ihan hauskoja ja kiboja kuiteskin.

Ghana on niin rento tosiaan kun tulin takasin niin istuin liikkumattomissa autoissa varmaan 4 tuntia vaan ootttamassa että ne tulee täyteen mutta on kuitenkin hirmu kivaa. kun vaan voi katsella ja olla ja tai se fiilis että ei voi olla kiire vaan täyttää ja jotenkin vasta nyt sen tajusin miten kokonaisvaltainen se täällä on. Kaikki ottaa rennosti ja ehkä yrittää päästä vähän liian helpolla? Mut ghana on jees. Menee mihin vaan missä on ihmisiä tulee vastaan jotain randomia ja ylläriä josta tulee hyvä mieli nauru. Mies neonkaikeillaväreillä tiskirättejä hillitön pallo päässä ja näyttää ihan jokerilta ja hymyilee. sitten itsekin hymyilee.

Viimevuodelta muistan kuitenkin varmasti paljon ja liikaa. Kun kolmenviikon kuivan ja auringon jälkeen tulee sademyrsky ja peseydytään rännin alla eikä oo koskaa ollut niin puhdas ja iloinen ja pehmeä olo. En jaksakaan tehä listaa. vaikken kaikesta paljoo kerro. Retki mmein vuorelle oli myös hemaiseva ja kaikki komediatragedia illat.

Ja nyt oon vihdoin ”ghanalainen”. Eiliseltä
”you have learn to walk slow!” ”Change your style” en muistakaan loppua se oli joku todella ei mitään järkeä dialogue.

Lopetan en enää kerro mitään. moimoi.

Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »

Hyvää joulua

Ollaan oltu nyt matkaamassa ennen joulua vähän siellä sun täälläkoska on ollut lomaa. Ja agnes lähtee ensiviikolla koyiin suru. Nyt ollaan tosiaan matkalla kotiinn, oli tarkoitus viettää jouluaatto siellä mutta houkutus Rannan reggaenightiin oli liian kova jotenka miksipä ei.

Joo, eeli lähdettiin lauantaina matkaamaan kohti accraa, ja sieltä ketalle, laguuni jossa järvi ja meri ympäröi meitä. Tavattiin siell’ Jenny ruotsista ja Francisca Saksasta ja sen beniniläinen mies tai joku lomarakas. Ei oltu tavattu ketään heistä etukäteen mutta ”suunniteltiin” vaan vietttää jotain lomaa yhdessä, oli vähän randomia ja hauksaa kuitenkin.

Yritettiin löytää hostellia jossa yöpyä mutta jokaisessa oli jotain ongelmia, ei työntekijöitä tai ”ei tilaa” tms. joten jäätiin vähän nalli kalliolle. Tuli Klenam paikalle ja kun kuuli ongelmasta sanoi että sillä on huone jossa voidaan nukkua yks yö. Jee. okei. vaikutti ihan normaalihepulta. huone oli pieni ja vietiin koko lattia tila. Se katosin jonnekin ja asiat vaan tapahtui. nice.

Seuraavanapäivänä mentiin katselemaan kaikkialle, mentin veneilemään jollain kanootilla ja se näytti paikkoja joka oli ihanaa nahda vettä. tosin se paljastui aika hämäräksi kaveriksi enempän. kertoi paljon kaikkea aafrikan esiisistä ja ”taikatempuista” ja muusta ja nähtiin paljon ”talonjumalien alttareita” ja muuta oli tosi traditionaalinen uskonto paikka koko kyl’ä. (keta!) Se on kai myös kironnut jonkun henkilön ja aa kaikkea, kaikki muuttui vaan kummallisemmaksi kokoajan ja sitten mentiin merelle uimaan ja vaan eleltiin josssain. oltiin 2 yötä ketalla ja mentiin ada foah iin joka oli myös aikamoinen paratiisiranta, kaislikkotalokylineen ja palmuineen.

Äh, päivät vaan kulkee ja en oikeen tiedä mitä pitäisi kertoa, kokoajan tapathuu kaikkea mutta sen unohtaa heti seuraavassa hettkessä se on niin intensiivisesti läsnä. Usein iltaisin mietitään mitä tänään tapahtu ja saa taistella ihan että muistaa.

jokulauantai oli ekakertaa sadetta kuukauteen, pojat pelaili lautapeleejä varjossa ja me mentiin SUIHKUUN! kun yleensä viihtii peseytyä ehkä 2 kertaa viikossa koska muuten ne jouluu kantamaan niin paljon vettä että tulee paha mieli. tosin nyt ollaan käyty parikertaa itsekin reissulla. kuitenkin voiko olla niin lämmin ja tehokas ja maukas suihku ettei ikinä ollut niin puhdas olo pitkiin aikoihin voihan hymy! ja pehmeys.

Asiat vaan tapahtuu ja kaikki sanoo ”I’m coming” Ja tosiaan päästiin ajelemaan mopolla rannoilla maukkassss.

Ja jännittävä kuulla tarinoita ympäri Ghanaa, kaikilla on niin omia elämiään kaikkialla. ja kaikki nauttii tai hämmentyy, kaikki on mahdollista elämässä ja teeen ne asiat joista tykkään. Koulut suljettiin parin viikon kokeiden jälkeen jotka oli hämmentäviä joka kerta koulunjälkeen kaikki oli riveissään ja opettajat kertoi jokaisen oppilaan tulokset. jos oli hyvä sai taputukset, jos huono kaikki huutaa ja osoittaa kissasormin ”CHECHECHE SHAME!” Ja lapset pidättää itkua. sitten otan rummun esiin pyynnöstä ja tanssitaan ja riemuitaan. Illalla kiivetään muurille ruoan jälkeen ja pelottaa. Lauletaan yellow submarine ja kaikki lapset tulee mukaan. väitellään hetki ja toinen ja kolmas ihmisten maailmankatsomuksista ja opitaan yörukoilun olennaisimmista osista, edelleen. pappi :”GO WITCH!” Ja muut vastaa ”FIRE!” am I invited.

Thank yoou i need to gooo nuu. it’s christmas eve. yaa ena obroni BYBYYEEEEEEEE!!!

I LIKE YOO OOLLL<3

ÄÄÄÄÄÄÄÄ meila loppuu aika. ja netti tosiaan vietiin pois koska siellä oli jotain pimeää

Puhkaisimpas kuplan

Oivoiii, Nyt olen elellyt sen muutaman viikon tuolla kylalla, elama halkaisee ja aika juoksee tietokoneella jonne ne ole tosiaan pariiinviikkoon paassyt kun netti on ollut kaatunut kuukauden siella ja kaikkea muuta mutta se ei tunnu yhtaan pahalta koska jotenkin elellessa huomaa etta mikaan mika on ulkomaailmassa ei vaikuta yhtaan millaan tavalla mihinkaan. Melkein valissa on vaikea uskoa onko sita edes olemassa.
tai onhan se mutta ei siita kukaan puhu.

paivat liukuu suunnittelemattomasti mutta taytelaasti.
tama bviikko jostain epaselkeasita ideasta ollaan vietetty ihlman kelloa agnesin kanssa. Ja agnes on mahtava.
otetaan tilanteet samallatavalla jotenkin ja psyykataan itsemme outoihin mielentiloihin ja oleskellessa vaan nauraa melkein kokoajan enka tajua miten tallainen luonnollinen lastenvaltakunta on voinut muodostua mun ymparille.

Torstaina opettajat hoynaytti mua kun mentiin katsomaan Cladista orpo 7v tyttoa sairaalaan, ja jotenkin ne naurekellen ylipuhui mut nukkumaan siella. Ja ei siina sitten voinut enaan peraantyakkaan ja luulin kokoajan etta ne vain pilailee, Ja tytolla oli siis malaria. Mentiin yhdessa Agnesin kanssa koska olisi voinut olla muuten liian spuukia.
ja olikin kivaa, jaettiin PEHMOINEN sanky kolmestaan, illalla laskettiin hamahakkeja katosta, ei lampaita niinkuin toisaalla. Ja muuta kaikkea.

ja hoynaytys ei ollut kylla niilta ensimminen edes, ekanviikonjalkeen puhuivat meidat holkkaanaam ”niiden kanssa” Aamulla. Ja ei haluttu kieltaytyakkaan jops ne on menossa kuulema lyuhyesti.
mutta puolviidelta pojat tulikin koputtelemaan oveen ja sanoi olevansa valmiita ja totaalisen hammennyksissa heitettiin shortsit jalkaan ja lahdettiin juoksemaan, kaikki opettajatytot oli nukkumassa ja kesti kauan tajuta mita tapahtui mutta juostiin taskulampunvalossa jalkapallojoukkueen kanssa kohti kaupunkia, ja sen ohi, ja sen ohituksen jalkeen ohi jonnekin meilettoman kauas, lenkki kesti puolitoista tuntua tms. Tavattiin miehia trumpteetjen kanssa ja muita juoksijoita, joitain vanhoja naisia hautajaisasuissa ja toisinaan katuvalot oli sama oranssi.

ja oli kylla jees.
normaalisti paivisin tiskataan auringossa ja lauletaa, kaiki laulut mitka voi edes osata, joka on kuitenkin vahan vaikeaa kun ei muista kun perussloganit aina. Mutta kaikki lauleskelee kokoajan ja on mukava syoda aamupuuroa portailla ja katsoa kun lapset kuljeskelee pesulle ja sinne ja tanne lauleskellen ja selittaen mita ikina.
aurinko nousee 6 ja laskee 6, tehtiin aurinkokello ja kaikki oli ihan hammastyksissa miten se voi toimia.
ja kuulla ei oo minkaanlaista lohgiikkaa.
se on puolet kuukaudesta kadoksissa ja puolet nakyvilla ja kaantyy jotenkin kesken illan ylosalaisin jos ollaan oikein tarkkailtu.
alkuviikosta olikin taysikuu. Meidan suuri juhla koska sillon illalla on enemman valoa ja paljon tunnelmallisempaa jotenkin.
thdet ei ole tarpeeksi kirkkaita vaikka aika kuitenkin.

illat ollaan tosiaan pelattu outoja ja haroja peleja , se alkui aika vasta ja mun tulon jalkeen Agnes sanoi ettei ne ole enne tehnyt juuri mitaan enaan iltaisin,
jotain vakoilujuoksu pelia oulunpimeilla kaytavilla ja pihamaalla ”Pallo hallussa” Tms. Mutta tallaviikolla otin vihdoin rummunkin esiin.
ja kaikke sekosi aika tootaalisesti se kiersi kehaa ja Pojat soitteli tytot lahti tanssimaan tai oikeastaan kaikki, kahdessa jonossa jotain paikallista zoomlion tai vastaavaa.
ja opettajat lahti kaupunkiin joten oltiin aikas keskenaan, tanssittiin lisaa ja sitten keksitiin vetasta show niille kun oltiin askarreltu agnesin kanssa naamarit paivalla, (EI mitaaaaan tietoa miksi ne puuhattiin?) Mutta haettiin ne mentiin kouluntaakse ja odotettiin sopivaa rytmia ne oli valkoiset ja loisti tosi hyvin valoa.
kun hypittiin esiin saavuttiin juostiin tanssittiin kaikki alkoi cvaan kiljua ja muutama yritti karkuun, se oli kai jotenkin niin pelottava naky, ainakin kun ne taalla uskoo aaveisiinkin (Siksi ne huutaa jokayo naaputin alumiinikirkossa twiksi EIEIEIEIEI! About tunnin) ettei pahat bvoimat tule lasna.
luovutettiin sitten kuitenkin maskit joillekin lapsille tai Iisacille ja Kofille, vanhimmat poja jotka myos rummutti, liian hyvin muttei haittaa.
ja se todellakin oli pelottava naky ihan mustalla iholla ja mustilla hahmoilla.

seuraavana paivana sitten askarreltiin jokaiselle omia maskeja kun ne oli niin coool.
asiat vaan tapahtuu, ja banaaneja ja maapahkinavoita tulee syotya melkein ihan liikaa mutta se on tosi hyvaa, maksimi paivassa taitaa olla 10.

ja tosiaan naamiotanssiyot on jatkunut tallaviikolla jokailta paitsi nyt kun tultiin Kumaasiin vierailemaan ja eilen vietettiin muiden vapaaehtoisten kanssa ilta Jazzbaarissa istuskellen, miten mukavaa, joskei jopa liian normaalia. Koska kaikki muut oli jotenkin niin selvilla maailman asioista siinamaarin mita voi ja itse tuntuu etta on elannyt ajattomasti jossain missa ei vallitse samat saannot.

tosiaan ekan naamioillanjalkeen, otettiin moskiittoverkko ja mentiin katolle nukkumaan taydenkuun alle ja tahtitaivaan, kuuli vaan luonnon aania ja kaukana siinsi vahan valoja kaupungilta.
laulettiin ruotsinkielista kanoottilaulua ja oltiin iloisia etta joku oli tyhjentanyt vessan koska se oli taynna karpasentoukkia ja jotenkin harvinaisen kuvottava, mita ikina.

tehtiin myos leija, mutta se meni rikki melkein heti.

en oikeen yhtaan tieda mita pitaisi kertoa ja tajuta koska en oikeen itsekaan tieda missa maailmassa elelen. Ja huomenna tosiaan taas palataan eika ole havaintoa milloinon mahdollisuus datailuun uudelleen?

kaytiin kantamassa jokupaiva myos poikien kanssa vetta, se oli ehka 15 minuutin paassa uimaaltaan nakoinen kaivosysteemi jossa oli kaloja.
se oli ihan jannaa ja ajateltiin etta voisi ruveta ainakin omat kylpyvedet kantamaan tekee ihan hyvaa kuntoillakin ja poistua muuriaen ulkopuolellekin valissa.
ja kantaa myos siksi koska ne joutuu tekemaan sen niin usein paivassa ja raskasta kuitenkin. Kokkailuun juomiseen ja kylpyyn.

keittiossakin on puuhattu ja riisilahetyskin saapui jokuaika sitten jee.
ja tosiaan ollaan me ulkopuolellakin usein kaymassa muurien, kuitenkin kyla on sopivan kokoinen missa on ihan elamaa.
9ps. meilla on nyt varmaan kaksi poikuetta pikkukanoja!

kaytiin tosiaan myos visiitilla kylanpaalikkoa, istuttiin kultaisilla tuoleilla, noustiin seisomaan puhutellessa tai puhuessa?
kuuluu kohteliaisuuksiin kai tulla esittaautumaan ja tervehtimaan muutenkin, mutta opettajatytot jotka oli meidan kanssa oli totaalisen paineissa ja vaikeina, joten tyonsi kaikki vastuut meille jotka ei tiennyt yhtaan mitaan systeemeista. Itse vaan halkesin absurdiuteen vaivaisen hiljaisuuden tullessa kun kaikki katsoi kulman televisiosta mainosta tomaatista joka tippui mereen ja rakastui kalaan, ja nain syntyi mita parhain tomaattikalakastike blaablaa. Ja syotiin suolapahkinoita mita paalikko tarjosi. Silla oli tosiaan ylla suuri lakana ja on vastuussa vahan kaikesta kylassa.
niin ja vastuusta mita ne siirsi, pyysivat mua pyytamaan luvan poistua, ookoo kaikki tuntui ihan jeejee rennolta itselle ja nousin ylos ”Please, I think we are leaving…” Ja jaadyin kun tajusin etten voi lopettaa lausetta …If it’s okay to you?? ”Are you asking permission to leave? (What she is talking about ilme ei mun luota vaan laheta kertomalla) ”Yes”. Ja taidettiin tulla niijaamaan viela ja lahdettiin.
muut oli ihan totaalisen paineet tilanteessa mutten kylla itse siina viela huomannut etta olin heittanut niin moisen kulttuurifailin totaalisen sekavassa tilanteessa mutta ainakin oli riemua ja iloa taas ilmoilla, lisaa.!

Kaytiin myos vesiputouksella ja sen takana, oli jannaa se oli ehka 20 metria pitka. jeps. Joka ilta yritetaan vahan miettia mita ollaan paivisin tehty mutta se on jotenkin ihan hirmu hankalaa kun ei muista asiat vaan tapahtuu, ja jokakerta suunnittelematta.
ja nyt on tataalinen blackout?

Yorukoilut on edelleen voimassa. Lapsilla, joskus joku saarnasi puhelimen kaijuttimen valityksella ja kaikki huusi AMEN!
koulussa alkaa kokeet mitaa, en hahmota ehka yhtaan koska olen ulkona kuplasta nyt. Kumasi on iian hektinen ja taynna kaikkea ja ihmisia. eilen taas eeksyttiin marketille missa toinen myy elavia kanoja tai lehmanpaita ja toki liikaa jannia vaatteita ja muuta, mutten tainnut ostaa mitaan muuta kuin maapahkinavoita, tallaketraa.

ps. jalkapalloa myos pelailin poikien kanssa kun ne on vahan vanhempia, ja oli tosiaan myos lentopallotournamenttia. \\

moimoi, en tieda milloin palaan mutta ainakin jotain pienia faktoja totaalisia totuuksia elamastani muttei paljoa konkretiaa. ZZZzzz.

in the morning, early in the morning soi, kaunis laulu. Ei.

niin kysyttiin miten kuu toimii ja saatiin selkea vastaus; Se liikkuu nyt nopeammin kun kuivakausi on tulossa ja se tietaa sen, samoin kuin myos aurinko nakyy vahan vahemman aikaa paivalla.
myohemmin kun ilmaso muuttuu nekin liikkuu taas toisin.

ja kadunmiehen ohje oli ensin menna naimisiin ja sitten valita.
ettei tule ongelmaa kuka on oikea tms.

kukaan ei tieda toistensa historioista paljoa, tai oikeastaan mitaan ja se ei merkitse yhtaan, kaikki vaan on. Ja omavaraisesti arvio lasten iista yms. Ei tarvitse lukita mitaan minkaanlaisiin odotuksiin yms. ymsy msyms. Ja se tuntuu,, kivalle! (moimoi)

Kategoria(t): Uncategorized. 1 Comment »